05/06/2024
Liisa Schreibmaier jobbar som kommunveterinär inom Västkustens södra område. Hon är främst stationerad i Pörtom.
Liisa är född och uppvuxen i Kajana. Efter studentexamen började hon studera i Estland. Hon blev klar med studierna där år 1999. Eftersom Estland på den tiden inte var ett EU-land studerade Liisa vidare för att få legitimation inom EU i Köpenhamn och blev klar år 2002. Därefter jobbade hon ett och ett halvt år i Danmark som tillsynsveterinär vid slakteri. Efter det flyttade Liisa till Laihela och jobbade där som kommunveterinär. Efter en tid fann hon kärleken och hon flyttade till Tyskland. Där jobbade Liisa som privatveterinär. År 2014 gick flyttlasset tillbaka till Finland och sedan oktober 2014 har Liisa jobbat som kommunveterinär i Närpes.
Liisa visste tidigt vilket yrke hon skulle välja. Hon minns att hon som barn diskuterade drömmen om veterinäryrket med sin mamma. Redan som ung praktiserade hon hos kommunveterinären i Kajana och hjälpte till med hans fåruppfödning. Hon fick även följa med på olika djurbesök. Intresset för veterinär yrket finns i släkten, Liisas mormors pappa var fältskär (välskäri) i Jalasjärvi och skötte djur då de behövde vård.
Det som Liisa trivs bäst med i sitt yrke som kommunveterinär är mångsidigheten i uppgifterna, ett mycket omväxlande jobb. Dessutom trivs Liisa med att röra på sig och vill inte sitta stilla hela dagarna vid ett skrivbord, och det passar bra i veterinäryrket.
Ungefär hälften av hennes patienter är smådjur och andra hälften produktionsdjur. Smådjursbesöken består av mest de vanliga sjukdomar som t ex katter och hundar kan få. Bland produktionsdjuren gör hon mycket hälsovårdsbesök. I Närpes området finns det många gårdar med kalvar. Det finns nästa inga mjölkgårdar kvar och det finns inte alls några svingårdar.
Ett råd som Liisa vill ge djurägare är att kolla upp sitt djur när det blir äldre. Att det inte leker och hoppar lika mycket som tidigare osv. kan beror på någon sjukdom (tex. artros) som går att lindra och är inte nödvändigtvis bara ett symptom på att djuret blivit äldre.
Liisa Schreibmaier työskentelee kunnaneläinlääkärinä Länsirannikon ympäristöyksikön eteläisellä alueella. Hänen asemapaikkanaan on pääasiassa Pirttikylä.
Liisa on syntynyt ja kasvanut Kajaanissa. Ylioppilaaksi valmistuttuaan hän lähti Viroon opiskelemaan. Siellä hän sai opinnot valmiiksi vuonna 1999. Koska Viro ei ollut siihen aikaan EU:n jäsen, Liisa opiskeli lisää Kööpenhaminassa saadakseen laillistuksen ammattiin EU:n alueella. Opinnot valmistuivat vuonna 2002. Sen jälkeen hän työskenteli puolitoista vuotta Tanskassa teurastamon valvontaeläinlääkärinä. Sitten Liisa muutti Laihialle, missä hän työskenteli kunnaneläinlääkärinä. Jonkin ajan kuluttua Liisa löysi rakkauden ja muutti Saksaan, missä hän työskenteli yksityisenä eläinlääkärinä. Vuonna 2014 Liisa palasi muuttokuorman kanssa takaisin Suomeen, ja lokakuusta 2014 alkaen hän on työskennellyt kunnaneläinlääkärinä Närpiössä.
Liisa tiesi jo varhain, mikä hänestä tulee isona. Hän muistaa lapsena keskustelleensa äitinsä kanssa haaveestaan työskennellä eläinlääkärinä. Jo nuorena hän oli harjoittelijana auttamassa Kajaanin kunnaneläinlääkäriä lampaiden hoidossa. Hän sai myös lähteä mukaan eläinlääkärikäynneille. Kiinnostus eläinlääkärin ammattia kohtaan kulkee suvussa, sillä Liisan isoisoisä toimi Jalasjärvellä välskärinä ja huolehti hoitoa tarvitsevista eläimistä.
Liisa pitää työstään kunnaneläinlääkärinä eniten siksi, että työtehtävät ovat monipuolisia ja työ on erittäin vaihtelevaa. Lisäksi Liisa pitää siitä, että työssä pääsee liikkumaan eikä tarvitse koko ajan istua työpöydän ääressä, ja se sopiikin hyvin kunnaneläinlääkärille.
Noin puolet hänen potilaistaan ovat pieneläimiä ja puolet tuotantoeläimiä. Pieneläinkäynneistä suurin osa koskee esimerkiksi kissojen ja koirien yleisiä sairauksia. Tuotantoeläinten parissa hän tekee paljon terveydenhoitokäyntejä. Närpiön alueella on paljon vasikoiden kasvatustiloja. Alueella ei ole enää juurikaan maitotiloja, eikä sikaloita ole lainkaan.
Liisan neuvo kaikille eläinten omistajille on, että iän karttuessa eläin kannattaa tuoda eläinlääkärin tarkastettavaksi. Jos eläin ei enää esimerkiksi leiki ja hyppele yhtä paljon kuin aikaisemmin, kyseessä voi olla jokin sairaus kuten nivelrikko, jonka oireita voidaan helpottaa. Oireet eivät siis välttämättä johdu pelkästään ikääntymisestä.
