Karvapäiväkirjat

31/01/2024

Meillä eletään jännittäviä aikoja.

Pahnanpohjimmaisen koiran ollessa pääsääntöisesti sisäsiistihkö, laitoin joka huoneeseen matot.

Koiraihmiset tietävät, kuinka ihanaa on kuonolaisen päästellä juuri matolla oksennukset ja etenkin varpusparvet resorin huutaessa hätähätää.

Siinä ja siinä, että ihmislapsetkaan unta saivat, sen verran hurjaa mattoilu on viime aikoihin verrattuna. Nukahtivat taatusti miettien, että äiti se vaan tahtoo veistä vääntää haavassa, matot on tikittävä aikapommi.

Idealistina fokukseni on ollut laskea tunteja, kuinka kauan matot saavat olla - yhdeksään tuntiin ei koirajuniori ole tappanut niitä, eikä käyttänyt saniteettitiloinaan.

Pitäkää peukkuja, sillä mattoilu on tila, jota olen odottanut ❤️

29/12/2023

Mirror, mirror on the wall, tell me who's the bitch.

Lotta Lola Lo**ta Lötjönen. Siro pikkuinen typykkä, joka tosin vielä kasvaa jonkin verran. Koostaan huolimatta tämä tyttö on ärhäkkä ja kovapäinen, sitkeä mimmi. Just ihana nuori rotunsa edustaja. Ja niin mahdottoman sievä ❤️🙏.

21/12/2023

Siivu naudan sydäntä. Tämä on meillä koirien kaviaaria, lisäksi kissat saavat sydämestä elintärkeää tauriinia.

Yhden naudan sydän painaa ka 1,4kg. Siitä piisaa sussarille kahdeksi päiväksi, kultsulle kolmeksi, jopa neljäksi.

Osan pilkon kissoille kuutioiksi, ja merkkaan erän termillä "kissimirrit". Koirille paree on klönttinä antaa - onhan puuhaa ja hampaidenhoitoa. Ja vähemmän kakkaa 💃.

19/12/2023

Ollaan opeteltu koppia ottamaan 💃

15/12/2023

Kuva kertoo, miksi juuri saksanpaimennin on se Top 3 -fiksuimpien rotujen sarjassa.

Monen monituista kertaa olen tätä äärimmäisen älykästä ilmettä ihaillut itsekin, ja nyt sain viimein napattua kuvan tästä suuresta viisaudesta. Olkaapa hyvät, te arvon seuraajani - otos ilmentää kaiken sen älyn plus pelottavuuden. Susikoira elementissään ❤️.

09/11/2023

Koiralauman kynnenleikkuu.

Matriarkka, Ninni, muodon vuoksi ottaa välittömästi etäisyyttä, kun käteni koiranhoitolaatikolla käy. Silti, antaa hienosti ne lyhentää.

Alfauros on kyljellään, kun ilmoitan, että "manikyyri". Sille tilanne on spa-hetkeen verrattava, auvoisa, raukeaksi tekevä rituaali. Silmät puoliummessa örähdellen, ja kun homma on ohi, nostaa se päätään ilmehtien pettymystä - hemmotteluhoito ohi!

Eikka haluaa tilanteeseen tsempparin, parasta on mikäli tyttäreni siinä kannustavat, paijaavat ja jumaloivat koko koiraa. Mikäli ilman ulkopuolista tsemppiä Einarin kynnet napsin, on se teatraalinen ja surkea. Olevinaan.

Juniorille on se ja sama, kuka tekee ja mitä. Kunhan vain on mahdollista maata tassut kohti kattoa. Korkeintaan toista silmää toviksi raottaa ja jos oikein villi on, närhii kättäni välillä.

Olenko opettanut koirani hyvin tähän, vai ovatko ne vaan niin ulkonäkökeskeisiä, ikäänkuin "Voi jee, kynsihuolto, kohta olen niin vimpan päälle mintissä, ah! Hei äiti voitsä samalla harjata mua sillee, että hännänpääkin kiiltää? Ja laita jooko sitä tassurasvaa, ku pehmeät anturat on just kova juttu deittimarkkinoilla. Olikos jotain turkinhoitosuihketta muutes? Rentouttava hierontakin voisi tehdä terää."

15/09/2023

On perjantai, joten nyt jos koskaan on hyvä päivä käsitellä aihetta ”Teknisesti oikea kakkapaikka”.

Palaan hetkeksi menneisyyteen, Rokan ja Eikan pentuaikaan, sillä tämä kakkakuvio on kolmen näppärän koiranpennun luoma kokonaisuus.

Vuosi sitten tyttöjen huoneessa oli väkevä, ilmeinen koirankakan haju. Pesin lattiaa, tuuletin, etsin tuotosta kissojen ja koirien kanssa, hölväsin ilmanraikastinpullosta kirsikankukkien sulotuoksua, vaan ei auttanut. Piukassa oli haju! Sinnikäs tortun etsintäni palkittiin lopulta kun äkkäsin kurkistaa roskakoriin. Sitä itseään oli voimallinen läjä sievästi, tyttöjen hempeään roskikseen kyykättynä.

Yhdellä lapsistani oli lapsuudessa käytössä kuvakortit arjen tueksi. Sittemmin ne päätyivät pienempien jälkeläisteni leikkeihin. Eikka oli juuri kotiutunut tähän omintakeiseen kotiin, ja luikahtanut tytärteni huoneeseen tutkimaan, löytyisikö barbeja pureskeltavaksi. Siinä sivussa tietenkin tuli pienelle kakkoshätä ja pökäle pätkähti kuvakortin päälle. Kyseinen kuvakortti esitti vessanpönttöä.

Olen kerännyt Lotan pissalehdet isoon muovilaatikkoon, jota säilytän olohuoneen reunalla blokatakseni kissanvessan koirilta - niille kun kollipoikien vessa on herkkuboksi. En ollut ehtinyt uusia papereita asetella lattialle, joten näppäränä koiratyttösenä pentu oli niinsanotut toimistohommat suorittanut sanomalehtilaatikkoon. Siitä oli helppo noukkia nokareiset, kuin mustikan varvusta kourallisen olisi napsinut.

Ilmeinen on koiran kyky olla luova. Päkistää puolikyykyssä korrektiin kohteeseen, tavallaan. Suunnitellusti ja fiksusti.

11/09/2023

Sisko ja veli.

Tämän niin kovin tyypillisen ilmeen edessä sydämeni täyttää lämpö. Molemmat saksalaispupuset kun ovat harvoin paikoillaan, on kuvan ikuistamisen takana työ, tuska ja/tai onnenpotku.

Ihanat armaat ♥️

08/09/2023

Olen varma, että jokainen koiranomistaja tavoittaa pohdintani ytimen, kun hämmästelen karvakuonojeni ja suden liki yhteistä genetiikkaa.

Tottahan toki aikakin on kotikoiraa muokannut yhä loitommas suden lajityypillisistä tavoista - siinä missä metsiemme yksi suurpedoista jolkottaa villinä ihmistä vältellen, tulee koira karkureissusta häntä pinkeänä kotiovelle viimeistään sateen, tuulen tai janon yllättäessä. Sama sudesta polveutuva kotieläin kaivautuu kernaasti ihmisen tyynylle pikku nokosille. Eikä piilevää alkukantaisuutta osoita maharapsutusten tarpeessa ketarat kattoa kohti lojuileva lemmikki.

Tarve luiden hyödyntämiseen ravintona on omilla hauvoillani niitä ainoita susimaisuuksia, jos jätetään yhteneväisyydestä pois neljä tassua, kuono ja karvat. Joka ainut hurtta tässä taloudessa ilmiselvästi vaipuu syvään meditaatiotilaan saadessaan selkärangan, rustoja, putkiluita tai jalkaluun eteensä. Särön saavutettuun autuuden kuplaan tuo pari seikkaa, joiden takia valvon harrasta kaluamishetkeä. Kerron lisää seuraavissa kappaleissa!

Aivan ensinnä porukka syököön parvekkeella luunsa, poislukien lauman johtajanarttu. Sen luita ei kukaan maallisen vaelluksensa aikana edes harkitse vievänsä. Ninni saa huoletta herkutella sitä lattialla ilman tarvetta piilotella aarrettansa. Muut rouhivat ulkona, koska en halua löytää tyynyni alta hirven kinttua tai sian rankaa.

Toisekseen, olen luonut toimivan, joskin näkymättömän vuoronumerosysteemin. Urokset ajautuvat kahnaamaan luistaan, eikä samassa tilassa kumpikaan keskity olennaisuuksiin. Loputon kyräily, ärinä ja nahistelut käynnistyvät oitis ilman tukevaa ovea kaksikon välissä. Kiistan selvittelyn vievä aika on niin pitkä, että johan siinä jykevimmätkin luut maatuisivat lattialle.

Kuvassa näkyy pieni osa parvekkeestani. Pikkunättiä ja siistiäkin, vaikka kokonaisuudessa betonisella lattialla lojuu DNA:n tuhoamislaitoksen rippeitä (toim.huom.vertauskuvallisesti!). Otoksessani on eilispäivän jättimäisen hirvenketaran rippeet, sekin paraikaa rouskuaa Rokan tehokkaassa käsittelyssä kadoten kohta tyystin. Omaa reittäni pidemmästä ateriasta on jäljellä enää kämmeneni mitallinen. Koiraväki on leppoisan väsyneessä mielentilassa, kun vuoronumerollaan ovat saaneet kaikki harjoittaa luontaista pureskelutarvettaan. Teoriassa susien lailla, käytännössä kerrostalon parvekkeella ja vuorotellen.

05/09/2023

Palasin kotiin oltuani tunnin poissa. Luova askartelu harrasteena on elämän suola, tottakai! Eteisessä oli puuhattu, ja mitä ilmeisimmin sekä sydän, että sielu täydellä intensiteetillä liekehtien. Oikein tunteen palolla!

Sinisilmiäni hivelee tämä näky, kun pahviroskat ovat kerta kaikkisen päreinä - jos samalla paatoksella olisi askarreltu sohvan tai patjan parissa, olisi se ollut mahdoton paikata.

Näin on hyvä ♥️

31/08/2023

Eikka täyttää ihan pian jo vuoden! Aika menee nopeammin kuin junien valtion rautateillä pitäisi porhaltaa.

Einari pitää uimisesta, m***a sateesta ei. Välillä tärisee vallan ja pisarat suloisen karvan päällä ovat kiusallisia - akuutti tarve ravistella toistuu puolen minuutin välein.

Muita koiria ei haittaa. Mitä keljummin sade vihmoo, sen ilmeisempi on onni ja auvo Ninnillä, Rokalla ja Lotalla. Lotalla toisaalta on vakiona sellainen ylitsepursuava onnentunne.

Maanantai oli sateisin päivä sitten hetkeen. Vettä tuli runsaammin kuin hallitukselta leikkaussuunnitelmaa. Tietenkin teoriassa tormakka lenkki kaatosateessa vastaa vesimäärältään uimista, m***a käytäntö on lähes aina teoriasta hämmästyttävän paljon irrallaan. Niin myös tuona viikon ensimmäisenä päivänä, jolloin lööpit uutisoivat taivaalta tulevan vettä kuin aisaa.

Lotta ja Rokka kävivät silloin uimassa! Ihan oikeastikin uimassa joessa, joka virtaa vaihtelevan vuolaana lähistöllä kotiamme. Uoman koirille parasta (ihmisille pahinta) antia on liejuisen suon haju sekä kokovartalomutanaamio. Camouflage, sanoi Henri Alen, kun kultsunsa pöllähti rapaojasta pois. Sehän se.

Kotimatka oli verraten lyhyt, hauveleiden liejuisesta taivaasta kotiin. Silti jätettiin sisaruskaksikon kanssa suihku väliin - kunnon huuhtelu kylpyhuoneessa liejukeikan jälkeen on ollut vakio tähän asti.

Sade huuhtoi kaiken ravan ja aromin pois saksanpainajaisten turkiksista.

10/08/2023

Meidän koiratytöt sai postia! Kong frog on Lotalle sitten isompana. Etteikö vaan puekin hotpink Lottaa upeasti?

Tilasin nämä www.jalen.fi, toinen on Hexaa ja toinen Biothanea. Poikien hihnat tuntuvat kestävän mitä vaan, joten tuntui luontevimmalta tyttöjenkin remmit Jaanalta tilata. Taas oli niin näppärän nopea toimitus, ettei itse perässä tahdo pysyä 🤩🙏.

01/08/2023

Eikka, tuo tolkuttoman egon ruumiillistuma, vilkas hännännaputtaja kävi keväällä uimassa ensi kertaa karvaisen maallisen vaelluksensa aikana.

Silloin oletusarvona minulla oli ihan vai ohkainen veteen tutustuminen. Vaan kun ei. Einari Mäkynen suoritti oitis kajahtavan ja pärskähtävän mahaplätsin.

Eilen sain ikuistetuksi mahaplätsin. Tehkääpä perässä!

30/07/2023

Sakemannirasismi

Ties kuinka monet kerrat olen kuullut räävittömiä huuteluita, kun ”sulla on se saksanpaimen/sulla on vitun hullu koira ja rotu/me kierretään kaukaa sut koska toi vitun saatanan sekopää on tappokone”.

Se kaikki lietsoo koiramme vahtiviettiä. Ei se tahdo omilleen huudeltavan värikkäin, kiukkuisin ja pelonsekaisin äänensävyin. Etenkään silloin, kun lapset ovat kuulolla.

Nämä kaikki kokemukset ovat aktivoineet koiramme vahtiviettiä siinä määrin, että muiden karvahäntien kohtaaminen aiheuttaa (volyymilla) älä-sä-vaan-huuda-mun-ihmiselle -tyyppisen ilmoituksen, toki kera reippaan hypen siitä vastaantulevasta lajitoverista.

Saksalainen jokapaikanmonitoimirotu on ääntelyltään monimuotoinen, ja soundcheck on vaikuttava, myönnän. Joka kerta, kun tuiki tuntematon ihminen pauhaa rotuvihaansa ilmoille kovemmin, mitä kollikissat maaliskuussa konsanaan, armas urokseni kokee koirakot uhaksi omille ihmisoletuillensa yhä enemmän.

Koira haistaa pelon. Se reagoi siihen hälyttämällä. Se osaa erottaa ihmisen verbaalisten ulosantien nyansseja, tarkemmin mitä kuvitella voimme. Ja enemmän!

Emme voisi pitää tikittävän aikapommin lailla reagoivaa tappokonetta - pesueessa kun on lapsia, heidän ystäviä, sekä muita lemmikkejä. Rokka on lasten halikaveri, suukotuksen valio-otus ja se osoittaa vilpitöntä, suurta rakkautta naapureillemme. Sitä on välillä hieman hankalaa saada leikkipuiston ohi - kovasti kaipaisi pujahtaa aitojen yli päästäkseen pusuhalimaan maailman kaikki lapset. Lapset kun eivät ilmaise tolkutonta huutoraivoa, korkeintaan jännittävät tätä kieltämättä kookasta, koheloa haukkupoikaa.

29/07/2023

Saksanpaimentimen korvien pystyynnousu.

Saksanpainajaisen korvassa on 18 lihasta, joilla ignoorata ihmisen järjelliset ohjeet. Jostain luin korvien nousun ajankohdan olevan geneettistä, joten otaksuimme koko perhe sen tapahtuvan pian. Rokallahan tämä juhlallinen pystyn korvan päivä koitti aika äkkiä hauvapojan kotiuduttua meille. (Rokka on Lotan isoveli, samat vanhemmat.)

Meillä oli päivittäin arvauspeli käynnissä, että kumpi korva ensinnä pystyyn asettuu. Mies veikkasi vasenta korvaa, minä molempien nousua kerralla. Lotta poloinen, vedonlyönnin kohde päivästä toiseen!

Eräänä kesäisenä päivänä näytti oikea korva merkkejä siitä, että juuri se olisikin pysty numero yksi, eikä vasen jonka kannalla isäntä sitkeästi yhä oli. Silloin tuumin ääneen, että ”Ihan vaan Lottamaisuuttaan se hämää rankasti nyt meitä kaikkia - oikeaa ignooraavaa aistielintään on nostavinaan vahvasti, m***a mikäli koiratyttöstä tunnen yhtään, on se vasuri ensin ylhäällä. Ikäänkuin kieltä näyttäisi, ähäkutti ihmiset!”

Ja kyllä. Oi kyllä! Lottamaisuuttaan tuo mainio termiittimme on nyt puolipystykorva. Vasen vankasti ylhäällä.

21/07/2023

Eihän tämä niinkään tarpeellista koirankoulutusta liene, m***a hauskaa saa ja pitää olla.

Rokan luonne on kovin leikkisä ja hyvällä tavalla höntti - me ollaan opeteltu ruutua, kimbleä, eri tasojen päälle hyppäämistä ja nyt tätä. Osaa hömpäke muutakin, kuin hassuja leikkejä, m***a viime viikot ollaan enimmäkseen hulluteltu - nuorelle vauhdikkaalle urokselle hyvä tapa saada korvienväli aktivoitua niin, että kaikilla on kivaa ja meno on silkkaa hyvänmielen touhua ohjauksessa.

21/07/2023

Rokkaa väskätti tempputreenit (tänään oli muunmuassa parkouria kevyt erä), Eikka nautti muuten vaan perus koiran päiväunia, niin ihanaa oli rentoutua pää pehmoisella alustalla.

Einari Mäkynen on kuulkaas sivistystä arvostava koiranpötikkä - kun avaan BookBeat-sovelluksen, ponkaisee Mäksä oitis tyynylleni. Eikkis nukkuu, ihmisäiti ahmii kirjallisuutta. Vankasti uskon kuitenkin, että me luemme ja sivistymme molemmat, sillä niin kovin tärkeää on Eikalle päästä viereeni köllöttämään autuasta koiranunta, kun sille kerron lukevani.

Aika metka koiraläjä eteiseen on hyytynyt, vai mitä?

18/07/2023

Äänet päälle, pliis.

Sisko ja veli rouskivat iltabuffetin antimia aika onnessaan - ja sulassa sovussa. Ninnin luihin nyt ei kukaan uskalla edes vilkaista, m***a Eikka ja Rokka kehittävät näistä herkuista matsin. Kerran mulla meni hermo kun poitsut taas nujakoivat, vaikka joka karvapyllyllä oli ihan omat luut - heivasin pakastimesta pari kiloa lisää pärähtäen, ettei nämä heti lopu, kas tässä aimo pläjäys taisteleville kukoille. Ei auttanut. Aina vaan pitää lähestyä toisen evästä, ja aina tulee pähinä. Puupäät ♥️.

Parvekkeelle olen järjestänyt luutarjoilut nykyään, ja käyvät sitten joko yksitellen tai sopuisana eränä pöytään.

Miksi luita? Siksi, koska koiralla on luontainen tarve pureskeluun. Se rauhoittaa eläintä. Siitä saa kalsiumia ja fosforia. Hampaat pysyvät puhtoisina. Merkittävänä pidän myös sitä, ettei kenkiä ja huonekaluja rouhita juurikaan, kun etenkin pentu saa luvallista purtavaa. Suora vaikutus on nähtävissä myös meidän kaikkien nilkoissa - vähemmän naskalihammasnakeron osumia.

Tassuttajien ruoansulatus on rautainen järjestelmä! Pikkupalaset yleensä blokataan, m***a satunnaisesti joku purjoaa luun osia, joissa suolisto joutuisi riskiin työhön. Nahkarulliin kyllästyin ajat sitten - aiheuttivat karmivia ilmavaivoja hauvoille. Koiralle tekee hyvää jollain tapaa toteuttaa alkukantaisia vaistojaan, vaikkeivät nämä suden jälkeläisistä käy noin yleensä…

Väitän säästäneeni omaisuuden, lukuisia kenkiä ja sohvia kun olen dumpannut puudeleilleni ehtaa luuta. Ninni kävi hammasputsissa ensimmäistä kertaa seitsemän vuoden iässä, ja rokotuksilla lääkäri kehui poikien hampaita hyvin hoidetuiksi. Ei ole pepsodent, vaan naudan selkäranka, mikä sen hammasrivistön höpökikkareillani saa hohtamaan.

17/07/2023

Yksi älykkäimmistä koiraroduista on saksalainen monitoimikoira.

Videon perusteella varmasti välittyy tämä tolkuton fiksuus, eikö vain?

Ja ei, taustaäänenä en ole käyttänyt Sorin putkasta tuotettua sound trackia, vaan päädyin tyytymään koiriemme ölinään. Jotenkin koin tuon äänitehosteen autenttisimmaksi.

14/07/2023

Pikkuneiti oli jokseenkin ahkerana sisällä, joten kenkien ja sohvan parhaaksi lähdimme pikkumetsään tutkimusmatkalle ihan kaksin, ilman isompia koiria.

Lotta reippaana 11-viikkoisena valloitti isoimman kiven polulta viihtyen korkeuksissa aika pitkään. Vaan kun ne halvatun kävyt vierivät järjestäen alas maahan, ja havunoksakin lennähti samaa tietä! Oksa sai nimittäin sen aikaista kyytiä pieneltä saksantermiitiltä, että nirri pois!

Kuvassa on hieman harhaanjohtavasti äärimmäisen syyllisen saksanmonitoimikoiran tyypillinen ilme. Sellainen ”Mä hitto itekin ihmettelen, miksi suussani on sun kenkä” -katse. Mahdollisimman suloinen, viaton ja kertakaikkisen aseistariisuva, ja sen katseen kohdatessani ainakin minun on vaan koitettava pysyä lujana. Lotan ilme on aina sellainen, vaikka meininki on pitkälti kaikkea muuta, paitsi viatonta!

Meillä ovat poikakoirat täysin alistettuja jo Lotan naskalihampaille. Eikka välillä muodon vuoksi mörähtää, m***a Rokka ei senkään vertaa. Kunhan selälleen heittäytyy pikkuisen koirasiskon otteissa. Niimpä Lotta on oppinut purkamaan rankimmat hepulinsa kenkiin ja Rokkaan. Sulosilmäisen karvapalleroisen haukahdus on kipakampi kuin entisen alakouluni ankaran rehtorin komento, ja sentään Hirvelä-reksi oli iso raavas mies. Jos meillä olisi ollut Lotta aloittaessani ekaluokan, olisin ollut teflonia Hirvelän suhteen, jolle ei yksikään oppilas uskaltanut niinsanotusti perseillä.

Tormakka pärähtely on meillä narttukoirien juttuja, uroot uljahat lähinnä mölisevät koomisesti.

08/07/2023

Meidän mummo, seniorikoira Ninni kärsi koko ikänsä melkoisen kokoisista ja hajuisista vatsavaivoista. Akuutit mahahommat purkautuivat tuhannen varpusparven voimalla lattialle, seinille, matoille ja ulkona tuotoksen konsistenssi ei mahdollistanut mulle minkäänlaista mahista kiillottaa sädekehääni jokakeväisissä koirankakka-keskusteluissa. Nuo neidon pommit olisi siivonnut vain painepesurilla.

Mahan tilanne vaati ruuttakaupalla Promaxia, Inupekt Forte oli arjessa käytössä kuin äidilläni hermesetas iltateessä (lapsuudenkodissani oli, ja on yhä, esillä tuo makeutusainepurkki, se on ensimmäinen esine jonka näen kun menen vanhemmilleni, ja viimeinen jonka verkkokalvoni tavoittavat myös poistuessani ovesta).

Eläinlääkäri ei mitään malignia löytänyt syyksi, joten aikanaan koitettiin Ninnille jos mitäkin extra sensitiivistä nappulaa, piimää ohessa. Uusiin nappuloihin siedättyi kahden viikon aikana muro pari kerrallaan.

Meni mattoja, meinasi mennä parisuhde, pestiin ovia ja seiniä - kultaisennoutajan aktiivisin osa on sen häntä - näppärä kapistus ja viehkeä tuuheine karvoineen, erittäin hyvä nestemäisen aineen levittäjä. Kuin sadetin, paitsi tehokkaampi.

Ennenkaikkea koiraneidon elimistö ei moisia tyhjennyksiä määräänsä enempää kestä. Niinpä vuosi sitten, kun nesteytin Ninniä ruiskulla, päätin ottaa viimeisen vaihtoehdon tiskiin, mitä kotona voin tehdä: raakaravintoon siirtyminen ja laakista. Kylmä kalkkuna -tyylillä mummeli veteli kipollisen hevosenlihaa ja pari kanapalaa. Siis koira, jonka ruokavaliovaihdokset olivat hienosäätöä aiemmin.

Nyt meillä on napakka seniorinarttu. Se leikkii napakasti, komento lauman koirakakaroille on napakka, vointi on napakka ja se ruoansulatusjätekikkare on napakka! Tiedän, verbaalista kömpelyyttä on toistaa samaa sanaa m***a kertaa, m***a siinä missä nuorena tehostin lauseitani termillä ”v***u”, niin nyt hoen napakasti napakkaa niin napakan napakkaan, ettei napakammaksi voi enää mennä.

Vuosi ilman ripulia, vuosi raakaravintoa, vuosi aivan tervettä koiraa.

Juniorit syövät raksuja raa’an lihan ohella, Rokka ja Eikka vähän vähemmän saavat kuivamuonaa kuin Lotta, joka syö fifty-sixty -metodilla.

Ja kyllä muutes turkit kiiltävät! Hampaat mintissä, anturat siloiset ja karvanlähtö on murto-osa aiemmasta, jolloin täytin taloyhtiön roskista karvalla luvattoman paljon.

Entiseen verrattuna mamin kultsunpötikkä on reipas ja energinen, se on päätekijä koirajoukon jengihepuloinneissa, se aloittaa ja lopettaa villit hömppäilyt. Aamuisin nousen kahvinkeittoon ”sit ku noi on lopettanu uuteen päivään nousunsa”.

Kohta päiväulkoilulle tekemään kaikkea tosi napakkaa 💃👌🥳💁‍♀️.

01/07/2023

Eikka oli hatkassa.

Kaverilla riistavietti vei pidemmälle päivälenkille, kuin suunnitelmissa oli. Ensin painatti kookas metsäjänis, perässä Einari Mäkynen joka ainoa lihas pinkeänä.

Ehdin jo hätääntyä - jätkä tuulettelee koko armaan päivän vapaana ja itkua tihrustaen naarataan sitä ympäri metsiä. Tein Lotan kanssa uparit painattaen oitis kotiin hakemaan isot koirat etsintöihin.

Ja kananlennon päässä kotiovelta se Eikka laukkoi vastaan luppakorvat viipottaen. Äkkiä iski vapauden huumassa vastaan karu todellisuus - jumalaare jos ei ole lämmintä petiä, ruokaa ja piimää, niin meidän Eikka ei selviä kauaa!

30/08/2022

Annoin teinikoiralle kermaviiliä, reteesti suoraan purkista sen lipoi.

En huomannut mainita, että se kippo ei ole syötävää. Ihmettelin, mihin se purkki katosi, ja kuultuani autuasta rouskintaa tajusin - ja näinhän se olikin - kermarit mahassa, muovipurkki päreinä, koira jokseenkin katuva m***a silti onnellinen.

29/08/2022

Miten se koirapoika osaakin nuo ilmeet 🙈

”Rokka, tiedätkö sä jotain tästä kellon rannekkeesta?”

”No kuule äite. Ihmettelen samaa! Siis ei se voi noin vain silppuuntua. Toki, järsiessäni puruluuta sun kellosi on saattanut kukaties hypätä purukalustoni väliin sillee, tiätsä miten ny kävi yksille kengillekin.”

29/08/2022

”Rokka, tiedätkö sä jotain tästä kellon rannekkeesta?”

”No kuule äite. Ihmettelen samaa! Siis ei se voi noin vain silppuuntua. Toki, järsiessäni puruluuta sun kellosi on saattanut kukaties hypätä purukalustoni väliin sillee, tiätsä miten ny kävi yksille kengillekin.”