20/09/2023
• Ajatuksia rescuepennun kotiuttamisesta •
Jotkut seuraajamme saattavatkin tietää, että Sanjalle on pian kotiutumassa rescuepentu Romaniasta. Tänään julkaistussa -jaksossa pohdimmekin aihetta syvällisemmin, ja halusin jakaa ajatuksiani asiasta myös tänne.
Tein päätöksen Päivin adoptoinnista kolme kuukautta sitten, ja odotus on kieltämättä tuntunut pitkältä. Vaikka loppujenlopuksi kolme kuukautta ei kuitenkaan ole kovin pitkä aika - riippuu mistä kulmasta asiaa tarkastelee.
Tarhalla kasvavalle pennulle ne muutamat kuukaudet, jotka se syntymänsä jälkeen tarhalla viettää, ovat merkittävässä roolissa sen loppuelämän kannalta, sillä pennun kokemusmaailmaa ja suhtautumista erilaisiin asioihin isosti määrittelevät herkkyyskaudet kuluvat hyvin rajoittuneessa ympäristössä.
Pentu saattaa tarhalla sosiaalistua esimerkiksi tietyn tyyppisiin ihmisiin, m***a on toisaalta myös altis erilaisille pelkoehdollistumille, etenkin jos se jää vaille korjaavia, positiivisia kokemuksia. Väistämättä nämä asiat tulevat vaikuttamaan koiran elämään tulevien vuosien aikana ja on paljon koiran persoonallisuudesta kiinni, millä tavoin se kykenee vastaanottamaan uusia kokemuksia ja suhtautuu uusiin asioihin.
Kun koira on kotona, voi muutama kuukausi tuntua hujahtaneen hetkessä ja koiran voisi jo ajatella kotiutuneen ja sopeutuneen täysin uuteen elämäänsä, vaikka todellisuudessa suuresta elämänmuutoksesta aiheutunut stressi on vasta saattanut alkaa palautua normaalimmalle tasolle. Rescuekoiran kotiutuminen on aina tietenkin yksilöllinen prosessi, johon vaikuttaa mm. koiran tausta sekä ympäristö, johon koira on muuttanut, m***a kannattaa lähteä siitä ajatuksesta, että kotiutumisprosessi kestää vähintään puoli vuotta.
Kotiutumisprosessiin kuuluu monia erilaisia vaiheita, joiden aikana koiran käytös saattaa vaihdella ja muuttua hyvinkin paljon. Esimerkiksi alussa reippaaksi ja rohkeaksi ajateltu koira saattaakin alkaa ilmaista hyvin voimakasta pelkoa tiettyjä asioita kohtaan, jotka sille ehkä aiemmin ovat vaikuttaneet täysin neutraaleilta. Todellisuudessa koira onkin kokenut asiat koko ajan jännittäviksi, m***a on vasta useamman kuukauden kuluttua saanut itsevarmuutta omien tunteidensa ilmaisemiseen.
Jotkut koirat taas ilmaisevat alusta saakka pelkonsa selkeästi, ja esimerkiksi omat perheenjäsenet voivat olla koiran näkökulmasta hyvinkin epäilyttäviä ja pelottavia. Jos tällaista koiraa ajattelee, on kolme kuukautta pitkä aika elää jatkuvassa pelossa ja stressissä, ja koiran pelkoja tulisikin työstää aktiivisesti, mahdollisesti kouluttajan avustuksella, mikäli tilanne ei pelkästään ajan kanssa etene parempaan suuntaan.
Jokaiselle koiralle olisikin ensisijaisen tärkeää rakentaa turvallisuuden tunnetta alusta saakka, alkaen oman kodin seinien sisäpuolelta ja oman perheen kesken, siirtyen vähitellen ja koirantahtisesti kodin ulkopuolelle.
Mitä itse toivon (huom, TOIVON, en odota 😁), että olemme Päivin kanssa saavuttaneet kolmen kuukauden kuluttua:
- että Päivillä olisi itsevarmuutta ainakin omassa turvapaikassaan tutkia ja syödä stressittömästi
- että Päivi pystyisi ainakin portin takana olemaan rennosti Namin ja Maxyn ollessa näköetäisyydellä
- että Päivi hakisi itse kontaktia kanssani ja saisi siitä mielihyvän tunteita
Enempää en vielä uskalla edes toivoa, katsotaan sitten kolmen kuukauden päästä missä pisteessä ollaan. 😁
- Sanja
