09/01/2024
Kasvattaminen ei ole aina helppoa, sen varmasti tietää jokainen, m***a haluan kuitenkin sanoa muutaman sanan.
Tällä hetkellä allekirjoittaneella alkaa olemaan yli kaksi viikkoa huonosti nukuttuja öitä, nukkuminen on ollut mahdollista vain pätkissä. Ensin lähestyvän synnytyksen takia ja lopulta en ole antanut itselleni lupaa nukkua jatkuvan huolen vuoksi. Syöminenkin ollut hyvin satunnaista. Kahvia on mennyt enemmän kuin tarpeeksi. Eikä siinä mitään, tätä se välillä on 🙈
Reina synnytti vuoden ensimmäisenä päivänä seitsemän pentua täysin ilman ongelmia. Pennut syntyivät puolen tunnin-tunnin välein ja Reina hoiti pentuja heti todella hienosti. Kaikki olivat heti hanakasti maitobaarilla eikä ollut mitään viitteitä siitä mitä olisi edessä.
Reilua vuorokautta myöhemmin kiinnitin huomiota siihen, että porukan pienin pentu hakeutui kauemmas muista ja Reina aina kuljetti pennun takaisin. Hyvin äkkiä tuo pentu alkoi muuttumaan vaisuksi, viileäksi ja lopulta syömättömäksi. Tässä vaiheessa Reina ei enää hakenut sitä takaisin muiden luo vaan tavallaan ”jätti” sen kauemmas. Tuo pentu sai erityistä huolenpitoa, lämpöä sekä lisäruokintaa. Kaikesta huolimatta sen paino yhtäkkiä romahti ja tuo pentu hiipui syliini, käärittynä viltteihin lisälämmön kanssa. Nopeasti Reina totesi pennun menehtyneeksi ja jatkoi muiden pentujen kanssa normaalisti. Itkuhan siinä pääsi kaikkien itsesyytösten kera, m***a ajattelin kuitenkin tämän olevan osa tätä hommaa: ”Heikoin pentu menehtyi, sen ei vain ollut tarkoitus selvitä”.
Kaksi päivää myöhemmin aihetta huoleen syntyi jälleen. Kuusikon pienimmän pennun, joka ei kuitenkaan ollut merkittävästi muita pienempi, vointi oli ollut täysin normaali jo useamman päivän. Se oli ahkerasti tissillä muiden kanssa, nukkui muiden kanssa samassa kasassa, liikkui normaalisti eikä sen käytöksessä muutoinkaan ollut mitään poikkeavaa muihin verrattuna. Yhtäkkiä se kuitenkin muuttui itkuiseksi ja liikkeiltään muita vaisummaksi, söi edelleen muttei tuntunut jaksavan syödä tarpeeksi. Sama kaava aloitettiin uudestaan; lisäruokintaa, energiaa, nesteitä, lämpöä, erityistä seurantaa. Paino romahti hetkessä, samalla tavalla kuin siskollaan aiemmin. Kaikesta huolimatta tuokin pentu hiipui mun syliin. Tässä vaiheessa multa loppui sanat kesken ja mä huutoitkin pentulaatikossa. Se syyllisyyden ja epäonnistumisen määrä oli järkyttävä, kun et voinut pelastaa kumpaakaan.
Ja sitten kuvioon astuvat muut ihmiset…
Ensimmäisen pennun menehtymisen julkituonnin jälkeen ihmiset alkavat puhua mitä on tapahtunut, asialla aletaan revittelemään esittäen jokainen oman mielipiteensä tai näkemyksensä siitä, mitä ollaan tehty tai jätetty tekemättä ja tottakai selän takana. Keksitään kaikenlaisia diagnooseja sekä kyseenalaistetaan ja suorastaan haukutaan meidän koirat. Toisen pennun menehtymisen myötä asiat paisuivat entisestään. Muutama kysyi asiasta suoraan, kiitos siitä heille! 🙏🏻
Kun asiat tuodaan julki, on luonnollista että ihmisiä kiinnostaa ja halutaan kysellä. M***a ihan oikeasti, miettikää mitä ja miten puhutte. Pitäiskö tämmöisen käytöksen kannustaa avoimuuteen asioissa? Ja sitten ihmetellään, kun asioista ei puhuta enää ja ongelmia tai vikoja hyssytellään/peitellään. Tästä tuli myös kommenttia, että miksi kerrotaan näistä julkisesti ja kuinka pentukuolleisuudesta ei kannata puhua, koska se on täysin normaalia. Jos se on normaalia, miksi siitä ei saisi puhua? Tätä on ainakin meidän rodussa (m***a myös muualla eläin- ja harrastuspiireissä!) aivan liikaa; vaikenemista asioista. Ja mä ymmärrän täysin miksi, ei kukaan halua ottaa vastaan tällaista käytöstä aikuisilta ihmisiltä. M***a keitä se vaikeneminen todellisuudessa hyödyttää? Ei ketään. Tän rodun jalostus on ajettu jo muutenkin todella ahtaalle, eikä asioista vaikeneminen ainakaan aja millään tavalla rodun etua.
Kiitos niille jokaiselle, jotka olitte aidosti tukena ja apuna kun mä olin henkisesti aivan palasina ❤️
Kiitos Taru & Leena, kun ootte eläny tätä alusta loppuun mun kanssa - niin hyvässä kuin pahassa ❤️
Täysin selvää on, että ilmassa leijuu edelleen paljon kysymysmerkkejä. Ollaan toimittu siinä tilanteessa täysin oikein, kysytty myös apua osaavimmilta sekä eläinlääkäreiltä. Mitään enempää ei olisi voitu tehdä, oli muut mitä mieltä tahansa.
Molemmat pennut tullaan lähettämään Ruokavirastolle avattavaksi ja molemmat vanhemmat suuntaavat mahdollisimman nopeasti verikokeisiin lisätutkimuksiin, jotta voidaan sulkea mm. bruselloosin mahdollisuus pois. Lisään vielä, ettei tästä kuitenkaan ole viitteitä, m***a kaikkien turvallisuuden vuoksi tämä on syytä poissulkea.
Teemme kaikkemme, jotta saamme vastauksia eikä niitä ole tarpeen salata eli ne tullaan myös kertomaan julkisesti. Mulla ei oo koskaan ollu tarvetta salata tai kaunistella faktoja, etenkään asioita mitkä liittyy mun koiriin tai kasvatustyöhön.
Lemmikin menetys ei oo koskaan helppoa ja silloin kun tätä tekee sydämellä, se sattuu myös vaikka kyseessä on vastasyntyneet pennut. Antakaa ihmisille tilaa ja aikaa surra, kysykää suoraan jos on kysyttävää - jokainen päättäkööt sitten itse mitä ja milloin tilanteesta haluaa kertoa.
Ja mitä haen tällä julkaisulla? Halusin avoimesti ja julkisesti kertoa missä mennään, se kuitenkin kiinnostaa meidän asianosaisten lisäksi muitakin. Toivottavasti tämä myös herättää ajatuksia siitä miten itse haluaa toimia ja toivon, että nuo muutamat henkilöt tuntevat myös piston sydämessään, hävetkää.
Tällä hetkellä Reina sekä kaikki viisi pentua voivat hyvin ja meillä on edelleen täydellinen mammakoira pentuineen 🥰
Mikäli kaikki menee hyvin eikä ruumiinavausraportista löydy mitään sellaista, joka olisi vaaraksi tulevaisuudessa muille pennuille tai emälle - tulee tästä viisikosta jäämään toinen brindle uros osaksi meidän tiimiä jatkojalostusta varten muuttaen yhteisomistuskotiinsa, jossa häntä jo kovin odotellaan 💙
