Hienojen hevosten kanssa on kiva käydä raveissa. On hevosia, kaikenmoisia, mutta joidenkin kanssa synkkaa paremmin. Omat on tietty erityisiä ja niihin haluaa panostaa. Olen huomannut, että vaikka aika on rajallista niin sitä riittää siihen mitä haluaa tehdä. Talven tullen Villi Viekkaus palasi kotiin, mutta olen käynyt ratsastelemassa ruunaa kesän jälkeenkin. Turussa käytiin montelähdössä, mutta siellä Viekkaus oli kipeä ja alisuoritti kaameassa säässä. Perjantaina käytiin Forssassa ja ruuna yllätti selviytymällä hienosti. Tämän hevosen ongelmana on helposti huolestuva luonne. Kun mieli huolestuu, korvat ei kuule ja ravin tahti katoaa. Touhu menee toisinaan jopa vaaralliseksi. Perjantaina meillä oli hevonen, joka selvästi jännitti, mutta ajoittain katse muuttui uteliaaksi ja sähläys loppui kun komensin tiukasti. Tämä on se juttu! Hevosella pitää olla johtaja, johon voi turvautua, jolloin ei tarvitse jännittää. Niin mahtavaa, että yhden kesän työ kantaa hedelmää. Ja kai silläkin on joku tarkoitus, että oman kanssa on mennyt aika monta kesää enemmän.
Sunnuntaitreenit Kruusilassa poikain kanssa. Pääsi yksi pieni prinsessatammakin aisojen väliin. Viekkaukselle leppoisa lenkki kun pääsi opastamaan varsaa kohti suurkilpailuja. Jamppa tuntui tänään tosi hyvältä, mutta niin hän usein tuntuukin tuolla metsän keskellä 🙈. Olipas mukava palata kotiin katsomaan Forssan tuloksia. Niin moni tuttu heppa onnistui tänään Pilvenmäellä. Onnea onnistujille!
Eilen oli mukava päivä erilaisten hevosvoimien parissa. Aamulla kävin tyhjentämässä laidunvarsojen kesämökin, jossa oli viihdytty sonnan määrästä päätellen. Sen jälkeen lähdettiin ruunien kanssa lenkille. Jasuvili tipahti matkasta vain kerran ja jäi hölmistyneenä seisomaan paikoilleen. Yritin houkutella lähemmäs, mutta lopulta pakitettiin Jampan kanssa hakemaan hänet. Lenkin aikana asetin talven tavoitteeksi saada pikkuruunan päähän hieman omiakin ajatuksia sekä korvat eteenpäin. Iltapäivällä kiipesin vaihteeksi Viekkauksen kyytiin. Olipa mukava huomata, että kesä on tehnyt hyvää ruunalle. Päästeltiin menemään Karhunummella Hollillan ja Costnerin kanssa.
Turun illasta Stigulle hyvä nelonen. Kuski Moilasen kommentti startin jälkeen: Hyvää pätkää vetelee, mutta ei se kyllä ymmärrä mitä siellä kuuluisi tehdä! Meille riittää nykyisellään ne hyvät pätkät. Ymmärrys tulee toivottavasti ajan myötä. Ihan varsahan tuo vielä on... Kiitos Titille avusta ❤️
Jasuvilin kolmas lenkki ratsain ja ensimmäinen ilman Jamppaa. Alussa hän jännitti ihan hirmuisesti, mutta lenkin edetessä rentoutui. Entisessä elämässä ruuna on vetänyt pelkästään kärryjä tutun pellon ympäri. Paljon oli katseltavaa ja alkulenkin postilaatikot kohdattiin kiemurrellen. Ihan äärettömän herkkä tyyppi, joka imee jokaisen kannustuksen ja kehun. Jos tämän kaltaisen hevosen kanssa asiat eivät suju on syytä katsoa peiliin.
Välillä pitää antaa pojille hieman helpompiakin reissuja. Tänään käytiin ruunien kanssa SuoRan näyttelyssä. Jamppa selviytyi yllättävän hyvin, mutta Jasuvili hieman jäätyi ja häntä piti kannustaa liikkeelle. Taisi olla kovin ihmeissään kaikesta. Pojat palkittiin kakkosilla ja Jasuvili oli paras ruuna. Kotona molemmat olivat sitä mieltä, että olipa tylsä reissu ja laittoivat bileet pystyyn. Pikkuruuna apinoi Jamppaa kaikessa ja yritti esittää hurjaa. Hiukan pitää vielä harjoitella 😅 Kiitos Teijalle avusta!
Tämä viikko parani Stigun Forssan startin myötä. Mukavaa lähteä reissuun kun tietää, että kaiken voi olettaa sujuvan ihan hyvin. Stigu pitää jonkin verran meteliä, mutta mitään muuta tuhmaa hän ei sitten teekään. Eilen kärryille kiipesi Koivusen Harri ja yhteistyö hänen kanssaan oli todella miellyttävää. Saatiin ihan kivaa palautettakin 😊 Ei tuossa orhissa mitään räjähtävää nopeutta ole, mutta tulee tasaisen vahvasti ja paransi nytkin ennätystään. Ihan parasta tässä on se kun on saanut aloittaa lähes alusta. Edelleen kiitän kasvattajaa sekä herrasmies Ojanperää maltilla tehdystä ajo-opetuksesta. Edelleen muistan sen syvän nielaisun kun soitin Tuomolle kysyäkseni myynnissä olleesta Camrin pojasta. Ei tainnut siihen aikaan ajatella Stigua tätihevosena 🤔 Kiitos Petrille matkaseurasta 🥰
Reilu kuukausi siihen sivistymiseen kului. Orhin reaktio tammoihin alkaa olla jo aika maltillinen. Ajovaihteetkin toimii jo kuskin toiveesta ja askellajeista käynti on saatu takaisin ohjelmistoon.
Pikkuruunan eka lenkki ratsastajan kanssa ja kolmas kerta ihminen selässä. Jamppa lähti veturiksi Tiinan kanssa. Kerrassaan valloittava pieni hevonen! Ei mikään nössö tapaus, mutta riittävän viisas. Ihan kuin oltais aikaisemminkin kierretty tuota lenkkiä 😊
