20/12/2023
Tärkeitä asioita jouluna muistettavaksi 🙏
Kyllä, nyt minä postaan jälleen kerran sen meidän joululemmikkiriskikirjoitelman. Ja kyllä, tiedän että vastaavia on jo paikat pullollaan. Lisäksi nämä uudet on jo varmasti kattavampia, ainakin ne on asiallisemmin kirjoitettuja, niissä ei sanota esimerkiksi kakka.
M***a silti, tämä kuuluu jo meidän jouluperinteeseen, epäilen että se myös on ensimmäinen tällainen, ehkä.
Rauhallista ja mukavaa joulunalusviikkoa.
Pitäkää huolta toisistanne, niin niistä karvaisista kavereista, kuin myös niistä karvattomista.
Teppo ja Suvi
Se toisenlainen jouluyllätys...
Joulu on näin eläinlääkärinä nähtynä kaksijakoinen juhla. Opiskelun loppuvaiheessa kuntapraktikkona suoritetut joulupäivystykset olivat loistavia. Kun helsinkiläispoika tempaistaan keskelle maalaiskuntaa jonnekin Posion, Alavuden tai Kuortaneen nurkille, pläjähtää siellä kasvoille melkoinen jouluidylli.
Tuolloin oma panostus jouluun oli vähäisenlaista, ei tullut koristeltua joulukuusta ja omin käsin veistelty jouluillallinenkin oli askeettista mallia. Alavudella Jouluaaton ruokalista koostui hernekeittopurkista ja fazerin sinisestä suklaalevystä, molemmat jäi kyllä syömättä, maalaistalojen joulupöydät tukkivat onnistuneesti ontot kohdat Heinolan pojan mahalaukussa.
Maalaistaloissa osataan arvostaa sitä että jouluaattona on olemassa joku joka tulee auttamaan lehmää jolla on tissi tulehtunut, vasikka väärässä asennossa tai vain järkyttävä ruuansulatushäiriö. Kun navettatyöt oli hoidettu, pääsi sitä melko usein loistavien joulueväiden kimppuun. Kun vielä oli vähän aikaa työskennellyt samassa kunnassa, tiesi kaiken lisäksi mihin taloon kannattaa mennä nälkäisenä ja mihin ei. Minulle ainakin nuo päivystämäni jouluaatot ovat jääneet mieleen erityisen mukavina.
Lemmikkien kannalta joulu vaikuttaisi kuitenkin olevan aika riskialtista aikaa. Hepoilla on ns. tapaninpäivän ähky. Omistaja on heinäpaalin sijasta kantanutkin kopukalle 5 ruisleipää ja triplasatsin väkirehuja, siinä katoaa joulumieli talosta kun ruunalla on mahassa jäähallin kokoinen pieru.
Koiria vaanii jouluna ainakin suklaalevyt, rusinat, xylitolpurkat ja kinkunrasva, kääreillä tai ilman, näillä kaikilla saa aikaiseksi melkoisen yllätyspaketin. Joulukukathan on kaikki myrkyllisiä, mukulana pelotti maistaa joulutähteä, nyt en näe siihen enää tarvetta.
Suklaalevyissä kannattaa muistaa, että tavalliselta koiralta loppuu mahasta tila ennen kuin se on imuroinut kaakaota myrkyllisen määrän maitosuklaasta, tumma suklaa taas on siinä määrin kipakkaa tavaraa että kilvet voivat irrota jo muutamalla palasella, koiraparan maksaa kun ei ole suunniteltu kaakaopapuja silmälläpitäen.
Jos nyt kuitenkin on päässyt käymään niin se karvakorva on päässyt käsiksi siihen 200g painoiseen kaakaomöykkyyn niin oireina voisi olla vaikkapa:
Yliaktiivisuus ja verenpaineen nousu, suklaassa oleva metyyliksantiini laittaa koiruuteen vauhtia, pumppu hakkaa, sitten tulee oksennus ja ripuli, ja muutoinkin huono elämä. Pahimmassa tapauksessa sydänvaikutukset voivat olla hengenvaarallisia.
Ensihoitona on oksettaminen vain silloin kun syömisestä on kulunut alle tunti ja oireita ei vielä havaita, muutoin koiruuteen on syytä alkaa lappamaan aktiivihiiltä. Jos oireita (korkea syke, sählääminen, oksentelu, ripuli) esiintyy, on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen ja valmistautua viettämään ilta tiputuksessa.
Rusinat kannattaa myös huitaista glögillä ja Koskisen Antin korvalääkkeellä marinoituna kohti omaa vellipesää, koiran munuaiset kun voivat kuitata sopimuksen irti jo alle 50g rusinasatsilla.
Tästä aiheesta tulee aina vääntöä, ei löydy tieteellisistä julkaisuista tutkimuksia jotka vedenpitävästi todistaisivat että miksi, miten ja milloin koiruudelta lähtee rusinoista henki, osalta kuitenkin lähtee, ja niillä on munaskuut rikki.
Vaikka täysin vedenpitävää näyttöä aiheesta ei nähtävästi ole saatavilla, ei minusta kannata syöttää koiralle niitä kuivia rypäleitä. Syökää itse, ei se koiruus niitä välttämättä kaipaa. Yksinkertaisena eläinlääkärinä minäpoika hoitaisin kyllä koiruutta joka on imuroinut paketin rusinoita. Alle tunti syömisestä niin oksettaisin ja yli tunti niin nestehoitoon laittaisin minä tuon rusinasyöpön. Ne on kuitenkin ihan käyttökelpoiset välineet ne munuaiset.
Xylitolin myrkyllisyys koirille alkaa olemaan jo yleisesti tiedossa, ongelmana on se että nykyään sitä tungetaan ihan joka paikkaan. Kun on 4 ja 6 vuotiaat mukulat kotona niin kaikki tuotteet voivat joutua jotenkin koiruuden ulottuville, siten esimerkiksi xylitolilla makeutettu maitosuklainen joulupukki voi oikeasti tuoda lattialle jäädessään koiralle jouluyllätyksen. Jos jotakuta kiinnostaa notta miksi niin...
Xylitol saa koiraparan haiman luulemaan, että nyt muuten on reilusti sokeria veressä, koiran aineenvaihdunta kun ei ymmärrä xylitol ja glukoosimolekyylin eroa. Ongelmana on että haiman erittämä insuliini ei poista xylitolia, se poistaa kaiken glukoosin.
Eli kun veressä on xylitolia, pukkaa koiruuden haima verenkiertoon aina vaan enemmän ja enemmän insuliinia. Koiralle tulee hypoglykemia ja se on sitten vaarallinen tila.
Oireina on väsymys ja tajunnan tason lasku, ensin ei pysy pystyssä, sitten ei pysy hereillä ja sitten loppuu hengitys.
Kotihoito on ensiarvoisen tärkeässä osassa, tajuton potilas ei välttämättä kestä hengissä eläinlääkärille asti. Jos koiruus on tajuton, voi sen suun limakalvoille hieroa hunajaa tai sokeria, glukoosi imeytyy verenkieroon ja kajuuttaan syttyy taas valonpilkahdus, aivot kun tarvitsevat paljon energiaa. Oksettamista ei saa tehdä, menee yrjö helposti väärään kurkkuun kun pää on sekaisin. Jos koira on tajuissaan, toimii sama hunajakeino, ja kun koiruus virkistyy, alkaa hoidon vastenmielinen osuus, pitää syödä 8-12 tunnin ajan. Eli tavallinen jouluaatto.
Itse xylitol ei ole kovin vaarallista ja kun kroppa lopulta pääsee siitä eroon, ei jälkiseuraumuksia yleensä tule. Maksa saattaa kuitenkin ottaa episodista nokkiinsa ja siten maksa-arvojen jälkiseuranta on usein suositeltavaa.
Ps. Mikä vaan eväs käy, ei ole pakko olla 12h hunajakuuri, ruuaksi käy vaikkapa koiran omat kuivamuonat, tavoitteena on että ruokaa tulee vähän kerrallaan ja jatkuvasti, ettei laske verensokeri. Ne äijät joilla on emäntä joka reagoi matalaan verensokeriin tietää mitä tapahtuu kun sen verensokeri laskee.
Jouluna koiria vaanii vielä se 10kg kilon kinkun paistosta syntynyt saavillinen paistinleintä ja rasvaa. Kun kyseisen kinkunkastikkeen alkuaineen jättää talon portaille viilenemään, saattaa se parhaassa tapauksessa tyhjentää pajatson kertarysäyksellä.
Koiruuden haima ei ole täysin valmistautunut kertaluontoiseen kilon rasvapläjäykseen.
Haiman tehtävänä on huolehtia elimistön rasva ja sokeriaineenvaihdunnan hallinnasta. Ihmisillä haima ei kuitenkaan hermostu rasvasta, meillä haima tykkää kyttyrää liiallisesta alkoholinkäytöstä. Ihmisillä pitkä kurlauskuuri päättyy usein juurikin haiman hermostumiseen, ja kun haima hermostuu niin silloin ei hyvä heilu, ainakin loppuelämä menee kuivin suin, noin alkoholin osalta.
Koirilla haima hermostuu puolestaan rasvasta, ja kun haima suuttuu, on myös koiralla vitsit vähissä. Alkoholin aiheuttamia haimatulehduksia koirilla näkee harvemmin.
Akuutin haimatulehduksen oireena koirilla todetaan ihan järkyttävä kipu joka paikallistuu yleensä vatsaontelon oikealle puolelle, siihen etuosaan. Tämä kipu on sitten oikeasti kovaa, ei mitään pientä närästystä.
Hoitona on kunnollinen nesteytys, oikea kipulääkitys, ei siis niitä tulehduskipulääkkeitä, ja eväs jossa rasvan osuus on vähennetty minimiin.
Ei se kinkku tai sen muutkaan osat ole ihan koiruutta silmälläpitäen suunniteltu, litran paistinliemi on melkoisen suolaista ja seurauksena on sitten oikeasti jano.
Kinkkuverkkokin on koiruudesta kummallinen juttu, sitä on reppanan vaikea ymmärtää, että possussa voi olla jokin osa joka maistuu niin saakelin hyvältä m***a sulaa niin huonosti. Voipi tulla kallis kinkkuverkko kun se päivystyksessä poistetaan navan kautta.
Joulukukat on läpeensä myrkyllisiä. Tässäpä listaus niistä kauhistuksista:
Suvi väittää että niitten Nöpökani pisteli joskus tuulensuojaan joulukaktuksen, eli se ei ole myrkyllinen. Samoin se joulutähti, josta aina sanotaan notta se on myrkyllinen, niin ei se ole... siis kovin myrkyllinen, tulee kuulema vain suu kipiäksi.
Sitten siirrytäänkin niihin jännittävämpiin joulukukkiin:
Amaryllis, se on se järkyttävän kokoinen sipuli joka pukkaa pitkän putken ja sen päähän ison kukan. Ja Atsalea, joka näyttää siltä R-vikaisten lempikukalta, Dlodlodlendlonilta, sanoisi poikani Arttu.
Nämä on molemmat myrkyllisiä, ihan koko puskan mitalta. Suuta polttaa, yrjörttää ja tulee hulivilikakka. Jos paljon tuli syötyä Amaryllistä tai Atsaleaa niin sydämen syke laskee ja pahimmassa tapauksessa tulee noutaja... eikä se ole labradori.
Hoito on oireenmukaista, hiilitablettia ja nesteytystä, maha voi olla sekaisin ja pitkään.
Hyasintti, se on se kun näyttää lupiinilta, tämä on jo tiukkaa tavaraa. Siitä tulee nuppi kipeäksi, siis meikäläiselle, jo pelkästä hajusta. Kissien ja koiruuksen pääkivusta en ole ihan varma.
Hyasintti sisältää sellaisia ainesosia että suuta polttelee jo vähisestäkin määrästä, ei pysty paljon syömään. Toisaalta jos nämä ainesosat pääsevät suolistoon asti, tulee sinne rakkuloita, eli kaikin puolin huono homma.
Jos vähänkin enemmän tuli syötyä niin oireina on vatsakivut, ripuli, oksennus, kuolaaminen, vaikeutunut hengitys ja kramppaaminen. Syke nousee, verenpaine laskee, tulee shokki ja loppu lähenee.
Jos hyasintin syö niin kyllä on joulu pilalla, koko perheellä, oikeasti on lemmikillä lähtö lähellä. Hyasintin popsimisen jälkeen on aina syytä soitella eläinlääkärille ja varautua pitkään vierailuun, mahahuuhtelu ja nestehoito odottaa.
Kyllä taitaa olla niin että parempi olisi pitää kukat ja lemmikit erossa toisistaan. Ja vaikka tässä jutussa kerrotaankin että joulukaktus ei ole myrkyllinen ja joulutähtikin vaan himpunverran polttelee, niin älkää nyt niitä silti syöttäkö lemmikeille, ne on nimittäin tarkoitettu pelkästään koristeiksi.
