26/05/2023
Enemmän kuin koira
Sisu Hermanni Hakaniemi (syntyisin Frendlain´s Christian) syntyi Kuopiossa 17. huhtikuuta 2010 ja kuoli Kouvolassa 19. toukokuuta 2023. Sisu oli kuollessaan 13-vuotias.
Sisu päätyi kotikoiraksi Katariina Hakaniemen perheeseen ja osoittautui persoonalliseksi oman tien tassuttelijaksi. Kerrostalokodin ovea koristaa vieläkin magneetti, jossa lukee: Warning, strange dog.
Sisu oli salamannopea oppimaan temppuja. Se paiskasi kättä, antoi yläfemmoja, kiersi kuin kaulin ja teki kasia emäntänsä jaloissa, kunhan vain sai herkkupaloja. Nuorempana se sortui myös ahneuksissaan varastamaan ruokaa. Kerran se söi lähes kokonaisen Peltolan ruislimpun ja toisen kerran puoli pakettia Oboy-kaakaota. Ottaen huomioon Welsh corgi cardigan -rodun ruumiinrakenteen, se ylsi lähes akrobaattisiin suorituksiin tavoitellessaan hyvältä tuoksuvia herkkuja esimerkiksi tiskipöydältä.
Nuorena Sisu otti tehtäväkseen haukkua aamupostinkantajan pystyyn yö toisensa jälkeen. Lopulta emännän oli jätettävä oven ulkopuolelle pahvilaatikko joka yö, jotta postinkantaja saattoi pudottaa lehden siihen eikä kolistella postiluukkua. Sisu pelkäsi ukkosta ja uudenvuoden raketteja. Viimeinen uusivuosi meni hyvin alentuneen kuulon ansiosta.
Sisu oli vahvasti oman perheen koira; muihin se suhtautui terveellä epäluulolla. Se odotti aina emäntäänsä eteisessä yömyöhään asti, jos tämä ei ollut kotona. Kun sen oli myönnettävä, ettei emäntä ole tulossa, se nousi, huokaisi ja tassutteli omalle paikalleen.
Elämänsä ehtoopuolella Sisu alkoi jutella yhä enemmän. Se katsoi omistajaansa silmiin, pullisteli poskiaan ja huuliaan ja päästi kovaa ääntä. Corgi-puheesta sai lähes selvää, niin ihmismäistä se oli.
Viimeisen elinvuotensa aikana Sisu kärsi takapolvien nivelrikosta ja ruoansulatusvaivoista sekä lähes täydellisestä kuuroudesta. Viimeiset kolme viikkoa syöminen oli vaikeaa eikä enää mikään nautinto, kuten ennen. Sisu oksenteli joka päivä ja laihtui useita kiloja. Verikokeet paljastivat erittäin korkeat tulehdusarvot ja vatsan ultraus ison kasvaimen vatsaontelossa.
Sisu oli luonteeltaan erityisherkkä ja rakasti rutiineja. Loppuun asti se rakasti myös leikkimistä ja jaksoi vielä viimeiselläkin viikolla vierittää onton punaisen pallonsa keittiöön sen toivossa, että emäntä laittaisi pallon sisään palan leipää.
Sisua jäi oman perheen lisäksi kaipaamaan laaja joukko Pikku-Palomäen koirapolun kavereita, joiden luokse se toisinaan pääsi myös hyvään hoitoon. Sisu elää tutuissa maisemissaan, toukokuun vihreydessä ja omistajiensa sydämissä ikuisesti.
Katariina Hakaniemi
Kirjoittaja oli Sisun emäntä.
