05/02/2023
Olemme viettäneet vaikeita viikkoja. Urholla alkoi kasvu hidastumaan ja ruokahalu heikentymään muutamia viikkoja sitten. Kävimme eläinlääkärissä tutkimuksissa eikä mitään ilmennyt. Valitettavasti emme päässeet vakiklinikallemme, vaan käytiin toisaalla.
Kaverikissana eläinlääkärissä oli mukana velipoika Ilmari, joka kovin aktiivisena tutkimuksiin osallistujana löysikin itsensä klinikan lattialta, johon eläinlääkäri nosti hänet tutkimaan paikkoja. Ahdistuin tilanteesta, m***a en voinut asialle mitään, koska pidin juuri Urhoa paikoillaan tutkimuksia varten.
Kolme-neljä päivää myöhemmin alkoi Ilmari aivastelemaan. Siitä muutama päivä eteenpäin alkoivat Liinu-Pauliina ja Irmeli-emo aivastelemaan ja ilmaantui pahat silmätulehdusoireet. Urhon mystiset oireet myös jatkuivat edelleen hieman vaihdellen. Pääsimme vakiklinikallemme, jossa otettiin laajat tutkimuspaketit hengitysteistä ja verikokeista. Jo saman päivän aikana ilmeni, että Urholla mitä todennäköisimmin on haimatulehdus. Siihen Urholle tarvittavat lääkitykset ja hengitystieoireisille omat lääkkeensä. Jo tässä vaiheessa aloin pelkäämään herpestartuntaa, josta on hyvin traumaattista kokemusta sijoituspentueen osalta vuodelta 2019. Koska oireet siihen viittasivat, aloitettiin hyvässä yhteistyössä eläinlääkärin kanssa varalta viruslääkitys.
Seuraavaksi tartunnan saivat Aune ja Antti. Emo ja Liinu-Pauliina olivat tässä vaiheessa tosi kipeinä. Molemmilla toinen silmä oli turvonnut kokonaan kiinni ja räkäisyys ja aivastelu oli erittäin runsasta. Ilmarin lievät aivasteluoireet olivat jo loppuneet eikä muita oireita hänellä ilmennyt. Lääkitykset aloitettiin heti Aunella ja Antilla. Tukihoitona kaikilla myös antibiootit sekä tabletteina että silmätippoina, tulehduskipulääkitys pahoista oireista kärsiville ja Flumax vähentämään hengitystieoireita osaltaan. Vatsansuojalääkettä kaikille tulemaan vatsan hyvinvointia lääkitysten johdosta.
Verikoetulokset olivat jo saapuneet paria päivää aiemmin ja kaikki tulokset olivat negatiiviset. Vihdoin saapuivat myös hengitystietestien tulokset ja sieltä se eniten pelkäämäni herpesvirustartunta vahvistui.
Vietin pari tuntia vakiklinikan takahuoneessa eläinlääkärimme kanssa keskustellen ja tehtiin kattavat hoitosuunnitelmat kaikille. Viruslääkityksen osalta haasteena oli se, että lääkettä ei ollut apteekeissa suoraan haettavissa, vaan se piti aina tilata.
Kotiin klinikalta palatessani oli Urholla alkanut herpesoireet. Haimatulehdusoireet olivat ehtineet siihen mennessä jäämään taka-alalle ja Urho oli ollut jo oma reipas itsensä. Muutaman päivän kuluttua muilla oireet alkoivat selkeästi helpottamaan, m***a Urholla oireet pahenivat. Eilen lauantaina oltiin jo siinä tilanteessa, ettei Urho syönyt eikä tehnyt mitään, vaan hänet piti käsin ruokkia ja nesteyttää ihon alle. Myöhään yöllä Urho alkoi hieman syömään itse ja oireiden hellittäminen on yön mittaan alkanut. Tänään aamulla Urho on jo hieman leikkinytkin sisarusten kanssa. Pahin vaihe siis lienee selätetty Urhonkin osalta.
Tämän kaiken keskellä on hiljalleen myös se fakta alkanut hiipimään mieliin, että joutunen lopulta tekemään ratkaisun, etten voine jatkaa minkään näiden kissan kanssa kasvatus- tai näyttelyharrastusta. Pääasia tietysti on, että kissat paranevat ja nyt on keskitytty ainoastaan hoitoon ja lääkitsemiseen jne, m***a jollain tasolla oma suruprosessinsa harrastuksen jatkon kannalta on kuitenkin alkanut. Ratkaisujen aika on kuitenkin vasta joskus myöhemmin.
Positiivisiakin asioita kuitenkin on. Pentueesta Juho-Kusti ehti muuttaa omaan uuteen kotiinsa ennen herpestartunnan iskemistä meille ja välttyi siis tältä kaikelta. Juho-Kusti on kotiutunut nopeasti ja erittäin hyvin uuteen kotiin ja siellä ennestään asuviin kissoihin. Kaikki on siis mitä parhaiten sen asian osalta. Toisessa sijoituskodissa edellisestä pentueesta asustelee Vintterin Peppi ja olen äärettömän onnellinen, että vuosien varrella on löytynyt toimivia ja hyviä sijoituskoteja, sillä ilman niitä oman linjan kasvatus olisi katkennut kokonaan jo aiemmin, ja nyt taas, tartuntatautihaasteista johtuen.
Koettelemuksesta oppineena haluan muistuttaa jälleen kaikille, niin kasvattajille kuin lemmikkikissan omistajille, miten tärkeää hyvästä hygieniasta huolehtiminen on myös eläinlääkärikäynneillä. Älkää koskaan päästäkö kissaa kulkemaan vapaana klinikan tiloissa, ei odotustiloissa eikä tutkimushuoneessa. Ennakoikaa, ettei kissa myöskään itse hyppää pöydältä lattialle tai muualle. Kaverikissan ottaminen tutkittavan kissan mukaan ei selkeästi hyvä idea ole sekään, vaikka ajatuksena kaunis. Kasvattajat, hyödyntäkää sijoituskoteja, ettei kaikki kasvatustyö valu hukkaan, jos/kun jokin tauti omaan laumaan osuu.
Onni on myös pitkäaikainen ja hyvä yhteistyö tutun ja osaavan eläinlääkärin kanssa. Ilman sitä tukea ja osaamista tämänkin haasteen kohdalla olisi ollut vieläkin vaikeampaa selvitä.
Tästä linkistä voi lukea lisätietoja kissojen herpesviruksesta: https://evidensia.fi/hoitovinkit/kissan-herpesvirus/