14/11/2024
METSÄSTYSKOIRIEN KYMMENOTTELIJA
”Jo rodun kehittämisen alun aikoihin lyhytkarvaisen saksanseisojan haluttiin pystyvän suorittamaan tehtävänsä metsästäjälle niin ennen kuin jälkeenkin laukauksen eikä se ole menettänyt näitä ominaisuuksiaan vielä tänäkään päivänä vaan suorittaa ne elegantisti, vakuuttaen hakutyylillään, seisontaominaisuuksillaan ja upeilla riistankäsittelyominaisuuksillaan.”
(Vapaa suomennos Deutsch Kurzhaar Vereinin sivuilta)
Tämä ei ole sankaritarina yhdestä koirasta vaan ennemminkin tarina rotumme upeasta monimuotoisuudesta ja sen perimän tuomista mahdollisuuksista hyödyntää sitä erilaisissa metsästystehtävissä laaja-alaisesti.
Saksan, joka on rotumme emämaa, metsästyskulttuuri on hyvin erilainen kuin omamme täällä Suomessa. Metsästysalueet ovat pieniä ja pirstaleisia sekä sijaitsevat usein tiheästikin asutuilla alueilla. Varsinaisia ”valtion maita” ei ole, vaan kaikki maat ovat yksityisten omistuksessa ja niihin käyttäjällä tulee olla sopimus.
Monet jahdit tapahtuvat yhteis- ja kutsujahteina ja näissä koirien on pystyttävä toimimaan hyvin kontrolloidusti. Perinteisesti metsästäjällä on vain yksi koira kaikkia metsästystehtäviä varten. Nämä tarpeet saksanseisoja on täyttänyt erinomaisesti (sama koskee tietysti niin karkea-kuin pitkäkarvaista seisojaakin). Ainoastaan luolajahti on vaatinut erillisen koirarodun ja usein saksalaisilla seisojaihmisillä onkin esim. joko saksanmetsästysterrieri tai mäyräkoira apunaan, jos metsästäjä luolapyyntiä harrastaa.
Tarinan koira, Roma, tuli meille normaaliin tapaan kahdeksanviikkoisena pentuna saksalaisista vanhemmista. Ensi alkuun tarkoitus oli käyttää sitä pääosin tietysti vain linnustukseen ja noutavana koirana, sekä satunnaisesti myös pienpetojen pintapyyntiin, m***a metsästysharrastuksen laajennettua ja päästyämme paikallisen seuran maanomistajajäseniksi, jahtien luonnekin muuttui. Romallekin aukeni aivan uusi käyttöalue monen muunkinlaisen jahdin muodossa.
Luonnollisesti koulutimme Romalle seisomiseen ja linnunpyyntiin liittyvät asiat jo nuorena ja metsästimme sillä jo ensimmäisenä syksynä menestyksekkäästi riekkoja Lapin tuntureilla. Reilun vuoden ikäisenä se oppi supin pintapyynnin taidon vanhemman koiran opastuksella ja se kantaakin tuon tuosta lenkin ohessa supin näytille lopetusta varten. Varsinaista supin ” lamputtamista” öisin allekirjoittanut ei harrasta, m***a normaalia riistanhoidollista pienpetopyyntiä Roma hoitaa oikein oivallisesti.
Roman toisena vuonna mukaan astui kyyhky-ja sorsapassit ja näissähän seisoja onkin onnen omiaan. Varsinkin saksalaiset taustat omaavilla seisojilla vesityöinto on aivan omaa luokkaansa ja ne perkaavat väsymättä kaislikoita, joko ohjaajan kävellessä kosteikon reunalla tai soudellessa kaislikossa. Passissa hipihiljaa istuminen odottaen iltalennolla kosteikolle tulevia sorsia on yksi syksyn kohokohdista lämpimine iltoineen.
Vesilinnustuksen yhteydessä riistan pudotuksen jälkeen koira on jo eettinen velvollisuus ja noutohalu näihin koiriin on jalostettu vahvaksi ominaisuudeksi. Teknisesti se tosin vaatii enemmän kouluttamista kuin noutajan vastaava ominaisuus, m***a oivallisen ja varman noutajan seisojasta työtä tekemällä saa.
Roman täyttäessä kaksi ajattelimme, että kun koira kerran on hyvin hallinnassa linnuilla niin pohjoisessa poroalueilla kuin Kainuussa metsäpeura-alueellakin, kokeilemme myös karkottavaa rusakko-ja sorkkajahtia. Tähän mennessä Roma oli jo suorittanut saksalaisen monipuolisuuskokeen, VGP:n Saksassa. VGP on kaksipäiväinen, voimakkaasti ampumisen jälkeen tapahtuvaan toimintaan keskittyvä koe, jossa on lukematon määrä erilaisia noutoja ja laahausjälkiä, vesitöitä ja riistan talteenottoa. Toki seisominen, haku ja hallinta karkottuvalla riistalla pitää olla kunnossa ja ne ovat olennainen osa koetta myös.
VGP:ssä koiran pitää osoittaa hallitsevansa myös verijälki eli haavoittuneen sorkkaeläimen jäljestys (puoli km, 4- 20h vanha).
Niinpä, kun saimme kutsuja sorkkajahteihin, Roma otettiin ohjaajan mukaan kauriin ja peuran karkottaviin jahteihin, jossa eteläsuomalaiset pienet metsäsaarekkeet peltojen keskellä ovat oivallinen kohde lähihakuiselle seisojalle verrattuna dreevereihin tai mäyräkoiriin, joille toisenlainen ajojahti on taas tyypillistä. Seisoja on kutsuttavissa kesken ajon pois pillillä ja se on helppo pitää pienellä alueella, jonka ympärille passiketju on ryhmittynyt.
Romalle onkin kaadettu kauriita ja rusakoita karkottavasta jahdista. Rusakot tai metsäjänikset se noutaa, m***a haulikolla kauriita amm***aessa, haavoitettu eläin saattaa hetken pökerryksissä oltuaan pyrkiä karkuun ja niissä pitkäjalkainen, vahva seisoja on erinomainen apu eläimen paikallaan pitämisessä ja nurin saamisessa.
Ajan kuluessa Roma täytti jo kolme ja liityttyämme metsästysseuramme SRVA-ryhmään, aloimme osallistua kolarieläinten jäljittämiseen, sillä olihan sille opetettu verijälki jo Saksan kokeita varten.
Nykyään Romalla onkin takanaan lukuisia onnistuneita jäljityksiä tiheällä peura-alueella Etelä- Suomessa.
Mieleenpainuvimpina on jäänyt tähänastisista jäljityksistä eräs peurapukkitilanne, jossa poliisi ilmoitti moottoritiellä tapahtuneesta kolarista, jossa peurapukki oli saanut pahan osuman ja oletettavasti takajalka oli poikki.
Lähdimme naapuriseuran eläkkeellä olevan komisarion kanssa jäljittämään eläintä ja se olikin makuulla noin sata metriä tien penkasta pienessä metsikössä. Koira seisoi liinassa peuraa, m***a peura ponnisti adrenaliinihöyryissään ylös ja jatkoi matkaa.
Kaikkiaan 5,5 km jäljityksen, jossa peura oli laskeutunut neljä kertaa makuulle, m***a jatkoi aina matkaa, päätteeksi, päätin päästää koiran irti ja antaa sen pysäyttää sen. Romalla on aina ollut tiedotus herkässä ja alkuun se ei oikein ymmärtänyt mitä siltä halusin vaan tuli aina tiedottamaan, että siellä se nyt on, tule jo. Lähetin sen kuitenkin uudestaan peurapukin luo ”etsi”-käskyllä ja lopulta se ymmärsi aloittaa seisontahaukun ja piti eläintä näin paikallaan haukkuen sitä kiivaasti noin 20 m päästä kiven päältä.
Pukki seisoi uhkaavasti pää tanassa valmiina hyökkäämään ja teki valehyökkäyksiä koiraa kohti. Eläin päästiin lopettamaan kiväärin laukauksella sen keskityttyä koiran seuraamiseen.
Kävi selville, että sekä etujalka että takajalka olivat pahasti ruhjoutuneet kolarissa ja eläin olisi kärsinyt vakavasti useamman päivän ennen nälkään ja tulehdukseen nääntymistä.
Alueellamme ovat myös villisiat lisääntyneet voimakkaasti ja odotettavissa on lähivuosina myös sikakolareita, johon olemme varautuneet testaamalla myös Roman villisikatarhalla saadaksemme selville sen käyttäytymisen sikatilanteessa.
Roma on yksilönä varovaisempi kuin toinen aikuisista seisojistamme ja näinollen sen voi vahinkotilanteessa laittaa turvallisemmin mielin suojaliiveissä ajamaan loukkaantunutta eläintä esille lopetusta varten. Koiran loukkaantuminen vakavasti tai sen saattaminen alttiiksi jopa menehtymiselle ei ole tietysti tarkoituksenmukaista.
Tästä syystä en ole toistaiseksi niillä halunnut varsinaisiin sikajahteihin osallistua, vaikka se niiden vanhempien arkityötä Saksassa onkin.
Roma on metsästyksen ohella hoitanut kaksi kymmenen pennun pentuetta ja metsästänyt riekkoja sekä talvi-että syksypyynnissä, ollut metsälinnuilla vuosittain sekä osallistunut lukemattomiin peltopyy-ja fasaanijahteihin, m***a nyt viisivuotiaana voi sanoa, että se on varsin luotettava ja monipuolinen jahtikaveri, joka osaa erottaa tilanteet toisistaan ja taitaa monenlaista metsästyksellistä kykyä.
Se ei välttämättä ole missään lajissa rotunsa aatelia eikä ollenkaan poikkeuksellinen koira, m***a se on juuri sellainen monitaituri, jollaiseksi saksanseisoja perinteisesti on jalostettu.
Emäroolinsa ohessa se on luonnollisesti mitä ystävällisin perhekoira, joka tulee toimeen kaikkien koirien kanssa (ja käskyn alla myös kissojen) sekä rakastaa yli kaiken lapsia, niinkuin lähes kaikki seisojat, sekä on juuri niin läheisyydenkipeä kainaloinen kuin vain seisoja olla voi.
Lisäksi myös Roma, niinkuin seisojat yleensäkin, on väsymätön hiihto-ja lenkkikaveri, jonka into lähteä luontoon omistajan kanssa on loppumaton.
Tällä kirjoituksella pyrinkin kannustamaan metsästäjiä ja harrastajia käyttämään rohkeasti hienoa rotuamme laajasti muuhunkin kuin pelkästään linnustukseen, jos ohjaajalla sellaiseen on haluja.
