Hyvä! -sanan opettamista 20.9.2023. Ensin sana, ja sitten käsi lähtee viemään ruokaa pennun nenän eteen. Tässä harjoituksessa tarkoituksena on yhdistää hyvä! ja aktiivisuus. Jos haluaisin, että pentu pysyy paikallaan, veisin ruoan kädellä suuhun asti. Nyt tarkoituksena on kuitenkin, että pentu liikkuu aktiivisesti ja että ruoka yhdistyy jahtaamisen ja nuuskuttelun myötä vauhdikkaaseen tekemiseen, mikä on yleensä koirien mielestä hauskempaa kuin paikallaan oleminen ja ruoan ilmestyminen valmiiksi suoraan suuhun.
Otettiin tähän juttuun paremmin maistuvaa ruokaa, että pentu jaksaa yrittää kauemmin kädestä ruokaa, eikä katoa muihin, helpompiin puuhiin.
Lahjakas Pånomiäs kotiutui eilen illalla. Hän 7 viikkoa vanha ja syö suuren osan ruoastaan tekemisen yhteydessä. Tänään on jo ehditty monen moista. Tässä pentu syö ruokaansa etsien sen lattialta.
Tuntuu yleensä niin työläältä järjestää hajuerotteluharjoitus ja aivan liian harvoin tulee niitä tehtyä. Tänään on kuitenkin sen verran kylmää, etteivät ulkoiluaktiviteetit houkuttele ja koska komerosta löytyi valmiina runsas valikoima karvoja ja joulunviettopaikasta hirsiseinät, joiden rakoihin oli helppo tunkea koirien ja kissan karvoja, pääsi Eri harrastamaan.
Erillä on takana monituisia huonosti onnistuneita karvaerotteluharjoituksia aiemmilta vuosilta. En osannut tehdä harjoituksia, joista nopeasti oppiva ja turhautuva koira olisi oppinut erottelemaan oikean karvan väärästä. Pikku hiljaa olen hoksannut, miten Eri ajattelee asioista ja ne harvat harjoitukset, mitä ollaan tehty vuoden sisään karvoilla ja tai erotteluperiaatteella, ovat muistaakseni sujuneet ihan kivasti.
Tänään laitoin 6 oikeaa ja ainakin saman verran vääriä karvatuppoja hirsiseinään ja ilahduttavasti kaikki oikeat löytyivät. No, siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, vaan se oikeasti ilahduttava asia oli, ettei Eri erehtynyt ilmaisemaan yhtään väärää karvaa. Tässä videolla erityisesti itseäni jännitti, että mahtaakohan koira kohta turhautua, kun oikea haju ei osu nenään ja tarjolla olisi helposti ollut tuo valkoinen karvatupsu, jonka luokse pysähtymällä olisi voinut kokeilla, että saisikohan tästä se maksun, kun ei nyt muutakaan löydy.
Tunnistusetsinnässä vaikeutena noin yleisesti ottaen ei olekaan oikean hajun löytäminen. Vaikeutena on kyetä olemaan ilmaisematta ja seuraamatta niitä kaikkia muita hajuja, jotka tulevat nenään ennen kuin se oikea haju löytyy. Ja mitä pidempi aika kuluu oikean hajun löytymättä, sitä vaikeampaa on koiran toimia oikein.
Nenähommat on niin kivoja, että Erin odotukset nousevat korkeiksi ja silloin voi etsintään ja ilmaisuun alkaa tulla virheitä: juoksentelua, vinkumista, tökkimistä. Virhekäytöksien ennaltaehkäisy ja keskeyttäminen on ihan oma taiteenlajinsa.
Hajujuttujen harjoittelu on valitettavan vähäistä siihen nähden, kuinka paljon koirien kanssa vietetään aikaa ja kuinka innokkaita useimmat koirat ovat käyttämään nenäänsä. Yksinkertaisimmillaan harjoitus voi olla heitetyn lelun tai ruoan etsimistä, mutta hifistelijöillekin riittää taatusti haasteita.
Lempiaiheestani, syömisestä ja kateudesta. Erillä oli pikkupentuna keppien ja käpyjensyöntikausi. Puutikut voivat olla vaarallisia tai ainakin oksettavia. Pahimmassa vaiheessa pysyteltiin poissa niiden ulottuvilta viikon verran tai tehtiin aktiivisesti jotain, jos oltiin niiden lähellä.
Mietin silloin, että lisääkö ruoan syönti maasta risujen syöntiä. Jatkoin kuitenkin ruoan syöttämistä maastakin ja tietysti myös kädestä. Pentu syö sen verran vähän ja vahvistettavia käytöksiä on niin paljon, esim. tien laidassa kulkeminen, kontaktin pitäminen, omalla matolla odottelu jne, että kaikki ruoka tarjottiin vahvisteena päivän aikana, eikä mitään jäänyt kupista annettavaksi.
Erin lisäksi mulla on kokemusta sekä muista omista koirista, että koirakouluni koirista, eikä mikään viittaa siihen, että luvan kanssa maasta syöminen lisäisi ei-toivottua syömistä muissa tilanteissa. Itse asiassa päin vastoin. Meidän koirille tuo napujen etsiminen on tehtävä, jolla on aloitus- ja lopetussana. Itse eivät siis päätä aloittamista tai lopettamista, jos ollaan oman pihan ulkopuolella.
Kesällä ruoan kimpussa saattavat olla nopeasti muurahaiset ja variksetkin, mikä täytyy ottaa huomioon tehtävän sijoittelussa.
Syömisen treenaamiseen eri paikoissa ja tilanteissa kannattaa panostaa. Kun koira pystyy syömään, se pystyy niin paljoon muuhunkin. Kun taas ilman sitä taitoa, on moni asia hankalampaa.
Wockerille ( working cockerspaniel ) syöminen kiihkeässä työtilanteessa ei ole välttämättä itsessään palkitsevaa. Se on pikemminkin hidaste päästä töihin. Kyky syödä voi olla kuitenkin kätevä mittari stressitasolle ja samalla myös kyvylle oppia. Ja mitä kiihkeämmissä paikoissa koira kykenee syömään, sitä enemmän tilanteen sisältämää arvoa latautuu itse syömiseenkin hyödynnettäväksi entistäkin arvokkaampana palkkiona muissakin tilanteissa.
Videolla on lisäksi yksi olennainen keino lisätä m
Vaikka meillä onkin ajatuksena hyödyntää hajuerottelua käytännön etsintätyössäkin, niin onhan tämä nyt sekä koiran, että ohjaajan mielestä niin kivaa hommaa, että soisipa useammankin pääsevän hajutreeneihin. Ehkä vielä jonain päivänä.
Värierottelua silmillä ja palkkiomahdollisuuden poistaminen väärästä valinnasta. Värierottelu on rennompaa kuin hajuerottelu: helppo pistää pystyyn, vaikkei itse olisi aivan terävimmillään. Mutta kyllä tässäkin pääsee haastamaan hoksaamistaan ja kouluttamisen teknisiä taitoja.
Mietin, miten ihmeellä saisin koirille kivaa tekemistä mahdollisimman vähällä vaivalla. Muistin namimaatin.😁
Eri ja Teela pallottelee
Joulun alla lelukauppiaalla on sesonki ja koirien kanssa puuhailu jää vähiin. Mutta tänään on ollut Erillä aktiiviaamu: isomman mäyräkoiran edellisenä päivänä metsässä juokseman jäljen selvittelyä tunnin verran ja söpön pikku mäyriksen sosialisointia hallissa. Ihanan reipas pentu!
