Eläinlääkäri Anne Myller

01/11/2024

Särkeekö lemmikin päätä?

Toisinaan minulta kysytään, voiko koiralla olla päänsärkyä. En ole juurikaan kuullut eläinlääketieteen tai eläinten käyttäytymisen asiantuntijoiden aiheesta puhuvan, sillä ongelmaa on hyvin vaikea tutkia tai todentaa. Ihmislääketieteessä päänsärkyjen diagnosointi ja hoito perustuvat käsittääkseni potilaan kuvauksiin oireistaan, sillä luotettavaa tapaa päänsäryn objektiiviseen kuvantamiseen tai mittaamiseen ei ole onnistuttu kehittämään.

Koska kaikkien nisäkkäiden aivot ovat keskenään hämmästyttävän samanlaiset, pidän todennäköisenä, ettei ihminen ole suinkaan ainoa päänsäryistä kärsivä laji. On täysin mahdollista, että osa lemmikeistämme potee jomotusta toistuvasti, aivan kuten ihmisilläkin herkkyys päänsärkyihin vaihtelee yksilöiden välillä. Sitä en kuitenkaan osaa hahmottaa, kuinka yleisestä vaivasta on kyse tai mikä päänsäryn eläimillä yleensä laukaisee. Todennäköisesti laukaisevat tekijät vaihtelevat lajeittain ja saman lajin sisälläkin.

Epäilen, että ihminen on jalostuksella vaikuttanut ainakin koirien herkkyyteen kokea päänsärkyä, sillä olemme muokanneet eri rotujen kalloja voimakkaasti erimuotoisiksi. Selkein esimerkki tästä on varsinkin cavaliereilla tunnettu chiari-rakennepoikkeama, jossa pikkuaivot eivät mahdu normaalisti kallon sisään, vaan painuvat selkäydinkanavaan häiriten selkäydinnesteen virtausta. Ihmisillä chiari ja siihen liittyvä syringomyelia aiheuttavat voimakasta kipua. Havaittujen oireiden perusteella sama pätee varmasti myös koiriin. En kuitenkaan usko tämän olevan ainutlaatuinen esimerkki jalostuksen vaikutuksesta koirien särkyherkkyyteen vaan todennäköisesti koirilla on joukko vähäisempiäkin nupin kivistyksiä. Niistä osa saattaa liittyä rakenteeseen ja osa aivojen toimintaan, sillä olemme jalostaneet eri roduille hyvin erityyppisiä toimintamalleja ja mieltymyksiä. Mistä voisimme tietää, liittyykö johonkin näistä myös taipumusta päänsärkyihin?

En usko, että pystymme lähitulevaisuudessa todentamaan lemmikkien päänsärkyjä. Voimme kuitenkin pitää ajatuksemme avoimena tälle mahdollisuudelle ja olla armollisia, jos koira ei joka kerta suoriudu yhtä hyvin. Ehkä seuraavalla kerralla sillä on parempi päivä. Myös käytöshaasteiden ja yleisen ärtyneisyyden taustalla voi hyvin jäytää päänsärky (tai jokin muu vaiva), joten kipulääkitystä kannattaa kokeilla ennen koiran leimaamista luonteeltaan kärttyiseksi. Eikä yhden kipulääkkeen kokeilu riitä todistamaan päänsärkyhypoteesia vääräksi, sillä ei ihmisilläkään jokainen päänsärky reagoi samaan särkylääkkeeseen. Kysykää vaikka migreenipotilailta.

Verrattain usein törmään koiriin, jotka selvästi hyötyvät kipulääkityksestä, vaikka selkeää ongelmakohtaa ei onnistuta paikantamaan tunnustelemalla tai kuvantamisen keinoin. Tämä kertonee nykyeläinlääketieteen rajoitteista, sillä jokaisessa tutkimusmenetelmässä on heikkoutensa ja epätarkkuutensa. Yksi vaihtoehto kuitenkin on, että kuvaamme potilasta väärästä paikasta, jos kipu sijaitseekin korvien välissä.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa lukaista tämä vapaasti ladattava tieteellinen artikkeli koirasta, jonka oireet vastasivat ihmisten migreeniä. Se on muuten ainoa toistaiseksi löytämäni tieteellinen artikkeli koiran päänsärystä.

Migraines and other primary headache disorders commonly affect people. There is evidence to suggest that migraines can occur in dogs. In this review, we present a dog with paroxysmal episodes that ha...

27/10/2024

Oman kokemukseni mukaan vähiten eläinlääkärissä käyneet kissat ovat valitettavasti niitä, jotka tulevat vastaanotolle huonoimmassa kunnossa. Ikävän usein niiden ensimmäinen eläinlääkärikäynti jää myös viimeiseksi.

Voisimme pelastaa m***a kissaa kärsimykseltä käyttämällä ne säännöllisesti rokotuksilla ja hammashoidossa. Lisäksi seniorikissoilta kannattaa tutkia vuosittain verinäytteet, sillä se voi pidentää mirrin jäljellä olevaa elinaikaa vuosilla.

Kuinka välillä kuuleekaan: 'Mun kissa on 15 ja ei ole tarvinnut käyttää eläinlääkärissä – ja silti täysin terve!' 😬 Anteeksi mitä? Miten sen voi TODELLA tietää, jos kissaa ei ole koskaan (tai vain muutaman kerran elämässään) tarkistettu?

Kissat on mestareita piilottamaan kipunsa – luonnossa selviytyäkseen. Ulkokissoilla ongelmien piilottelua esiintyy paljon, koska joutuvat ihan eri tavalla olemaan valppaana ympäristön vaarojen suhteen, eikä omistajat näe niiden jokapäiväistä liikkumista, tarpeidentekoa ja käytöstä läheltä.

Tämä vaisto näkyy myöskin kotona, ja kissa kärsii usein hiljaa, jos jokin on vialla. Jokin kipu tai sairaus voi kehittyä niin hitaasti, että omistajalle tilanne alkaa "normalisoitua". Toki on tilanteita, jossa omistaja huomaakin poikkeuksellisen käytöksen, kun tietää mitä katsoa.

Edes kokenein kissanomistaja ei näe pintaa syvemmälle, joten säännölliset eläinlääkärikäynnit on kriittisiä, varsinkin iän karttuessa. Meillä ei ole röntgenkatsetta, ei mitään mahdollisuutta nähdä, mitä sisällä tapahtuu. Vaikka kissa vaikuttaisi päällisin puolin terveeltä, eläinlääkärikäyntejä skippaamalla voi jäädä piiloon vakaviakin ongelmia, kuten:

🩸 Kissat sairastaa munuaissairauksia usein hitaasti ja alkuun oireettomasti. Jos ongelma alkaa näkyä käytöksessä, tilanne voi olla jo kriittinen. Verikokeet voivat paljastaa tämän ja muita ongelmia ajoissa.

🦷 Hammaskipu on valtava vaiva, ja niin nuorilla kuin vanhoilla voi olla vakaviakin hammasongelmia, jotka ei näy ulospäin. Kissa syö kipeälläkin suulla, joten jos se lakkaa syömästä kunnolla, kipu on jo äärimmäistä.

🦴 Nivelvaivojen riski kasvaa iän myötä, ja kissa voi kärsiä ilman isoa näkyvää käytöksen muutosta. Ammattilainen voi arvioida tilannetta ja ehdottaa kivunhallintaa.

Eläinlääkärikäyntien skippaaminen ei tee kenestäkään 'hyvää kissanomistajaa' – päinvastoin. Jos kuulen lauseen, ettei kissa ole juurikaan eläinlääkäriä nähnyt, niin se kertoo enemmän siitä, miten lemmikin perusterveydenhoitoa on laiminlyöty – ei siitä, että omistajana olisit mahtava ja kaikkitietävä tulkitsemaan kissasi tilannetta.

Flexataan sillä, että kissa saa ansaitsemaansa hoitoa ja on TUTKITUSTI hyvässä kunnossa. ❤️

26/10/2024

Montako meemiä olet nähnyt kissoista ja kuljetuslaatikoista? Ongelma on valtavan yleinen ja törmään siihen itsekin viikottain klinikalla. Tämä harmittaa vietävästi, sillä ongelman voisi välttää verrattain vähällä vaivalla.

Suosittelen kaikkia kissanomistajia katsomaan Janina Rönnqvistin lyhyen ja käytännönläheisen tietoiskun kissan kuljetuslaatikon valinnasta, käsittelystä ja kissan totuttamisesta laatikkoon. Vinkkaa video myös kaverillesi tai asiakkaallesi, jos hän mainitsee kissansa pelkäävän matkustamista.

Millainen kuljetuslaatikko on hyvä kissalle? Mitkä asiat voivat vaikuttaa kissan kokemukseen kuljetuslaatikosta? Luennolla saat vastauksen näihin kysymyksiin...

20/10/2024

Hyvä kirjoitus kissan laihduttamisesta. Suosittelen muutenkin seuraamaan Johannan tekstejä, jos kissat kiinnostavat!

Kaikkihan me tiedämme miten helppoa laihduttaminen on, syö vain vähemmän kuin kuluttaa. Siihen se helppous sitten loppuukin. Myös kissan painonhallinta on periaatteessa yksinkertaista, m***a käytän…

14/10/2024

Nivelrikon varhainen hoito

Kerroin viime kirjoituksessa, kuinka nivelrikko vaivaa nuoria koiria paljon useammin kuin uskommekaan, sillä vaiva on valtavan alidiagnosoitu. Tässä postauksessa jatkan aiheesta pohtimalla, miten nuoren koiran diagnoosiin kannattaa suhtautua.

Nivelrikko on etenevä sairaus, johon ei toistaiseksi tunneta parantavaa hoitoa. Tuhoutunut nivelrusto ei nykylääketieteen keinoin tervehdy, joten hoitojen tarkoitus on lievittää kipua ja hidastaa taudin etenemistä. Hyvällä hoidolla koira voi viettää vuosia jopa täysin oireetonta elämää.

Yleensä hoito aloitetaan tulehduskipulääkityksellä, sillä kyseiset lääkkeet auttavat tehokkaasti nivelrikkokipuun ja helpottavat tautiin liittyvää kroonista tulehdustilaa nivelessä. Tämä auttaa katkaisemaan kivun kierteen monella tapaa. Ensinnäkin tulehduksen välittäjäaineet herkistävät ääreishermostoa kivulle ja jatkuvasti nivelestä aivoille lähtevät kipusignaalit aktivoivat keskushermoston kipuratoja. Lopputuloksena hermoston kaikki osat herkistyvät kivulle, jolloin aivot kokevat kivun voimakkaampana kuin varsinainen nivelvaurio vaatisi. Tulehduskipulääkkeen tehtävä on katkaista tämä noidankehä.

Sopivan tulehduskipulääkekuurin kestosta esiintyy runsaasti eriäviä mielipiteitä. Usein kipulääkettä käytetään hyvin lyhyinä kuureina parista päivästä viikkoon, mikä ei ehkä ole optimaalisin tapa. Lyhyillä kuureilla ei päästä vielä laskemaan merkittävästi nivelen tulehdustilaa ja hermoston herkistymistä, vaikka akuutein ontuma helpottuisikin. Tavallaan lyhyt kipulääkekuuri vain tukahduttaa isoimman liekin jättäen hiilloksen kytemään, jolloin jatkossa uusi kipujakso lyö läpi herkemmin kuin pidemmän kipulääkekuurin jälkeen kävisi.

Kuuntelin vastikään tunnetun kipututkimusta tekevän eläinlääkärin luentoja aiheesta ja hän totesi määräävänsä potilailleen kolmen kuukauden tulehduskipulääkekuurin heti nivelrikon toteamisen jälkeen. Samalla aloitetaan fysioterapia ja muut pitkäaikaiskäyttöön tarkoitetut tukihoidot lääkityksen rinnalle, sekä tarvittaessa laihdutetaan lemmikki ihannepainoonsa. Näin varmistetaan, että mahdollinen kivulle herkistyminen saadaan katkaistua, omistaja oppii tunnistamaan koiransa kivuttoman käytöksen ja liikkeen, sekä annetaan ruokavaliolle ja fysioterapiaharjoituksille aikaa vaikuttaa.

Tärkein tukipilari nivelrikon hoidossa on painonhallinta. Tarvittaessa koiran ravitsemuksen asiantuntija voi auttaa painonhallinnassa ja lisäravinteiden valinnassa. Valitettavasti ravinnon vaikutuksesta nivelrikkoon on koirilla vasta vähän tutkimusta tarjolla, m***a ainakin omega-3-rasvahappojen on todistettu hillitsevän tulehdusta ja auttavan tätä kautta nivelrikon hoidossa. Uskon ravintoon liittyvän tietotaidon lisääntyvän jatkossa jopa eniten hoidon eri osa-alueista, joten odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Pidemmän päälle liikunta on paras hoito nivelrikkoon, sillä se auttaa pitämään nivelen vetreänä ja painon kurissa, sekä vapauttaa kehon omia kipua lievittäviä välittäjäaineita. Tärkeintä on kuitenkin muokata liikunta potilaalle sopivaksi, sillä vääränlainen tai liian raskas liikunta pahentaa oireita. Siksi osaava eläinfysioterapeutti kannattaa sisällyttää hoitotiimiin alusta asti! Fysioterapeutti voi arvioida myös mahdollisten apuvälineiden tarvetta, sillä usein potilaan kivuttomuutta voidaan edistää pienin arjen ratkaisuin, kuten peittämällä liukkaat lattiat matoilla ja vähentämällä hyppäämisen tarvetta erilaisin rampein.

Kun tukihoidot ja arjen ratkaisut on saatu kuntoon, kivulle herkistyminen katkaistua ja paino kuriin, aletaan tulehduskipulääkitystä laskea asteittain. Nuoret nivelrikkopotilaat pärjäävät usein vuosia ilman kipulääkkeitä tai kevyellä lääkityksellä. Luonnollisesti lääkitystä voidaan joutua lisäämään vaivan edetessä, m***a todennäköisesti kipu pysyy koko ajan alemmalla tasolla kuin se olisi hoitamatta tehnyt.

Huomaan usein omistajien suhtautuvan kipulääkitykseen lopun alkuna. Pitkäaikaislääkityksen koetaan sinetöivän lemmikin kohtalon, koska sen myötä aiemmin terveenä pidetty koira leimataan sairaaksi ja raihnaiseksi. Ymmärrettävästi lääkitysten aloittamista halutaan lykätä viimeiseen asti ja katsoa, kauanko lemmikki pärjäisi ilman. Toisinaan sama pätee myös tukihoitoihin: Omistajan on usein helpompaa sulkea silmänsä ongelmalta kuin ryhtyä harjoituksiin koiran voidessa vielä verrattain hyvin.

Valitettavasti hoitojen lykkääminen johtaa herkästi kivun pahenemiseen, sillä kivulias lemmikki liikkuu vähemmän ja epätasapainoisemmin, jolloin sen lihaskunto heikkenee. Vähentynyt aktiivisuus nostaa usein myös painoa, mikä entisestään pahentaa sekä nivelten mekaanista kuormitusta että elimistön tulehdusalttiutta. Kaiken kukkuraksi niveltä vuosia jäytänyt krooninen kipu herkistää elimistön kipujärjestelmää siten, ettei tulehduskipulääke yksin riitäkään, vaan sen rinnalle tarvitaan myös hermokipulääke. Lopputuloksena lääkkeitä kuluu enemmän ja niistä on vähemmän apua, jos ongelmaan puututaan myöhään.

Nivelrikkoon ei siis kannata suhtautua maailmaloppuna vaan pitkäaikaissairautena, jonka ennuste kääntyy sitä paremmaksi, mitä aiemmin hoito aloitetaan. Potilaan elämänlaadun kannalta on oleellista havaita varhaiset oireet ja panostaa alusta asti pitkäjänteiseen kipujen ennaltaehkäisyyn. Tässäkin tapauksessa ripaus ennakointia peittoaa tehokkuudessa viime hetken pelastusyritykset!

28/09/2024

Nuoren koiran nivelrikko

Koska ihmisillä nivelrikko liittyy vahvasti ikääntymiseen, miellämme sen helposti seniorilemmikkien sairaudeksi. Valitettavasti koirilla nivelrikon yleisin taustasyy ei suinkaan ole nivelen luonnollinen kuluminen kovassa käytössä, vaan luuston kasvuhäiriö. Joillain roduilla kasvuhäiriöt ovat niin yleisiä, että niitä pidetään rotutyypillisinä piirteinä. Esimerkiksi lyhyet, ulkokierteiset raajat altistavat koiran nivelrikolle, koska kiertyneissä nivelissä koiran paino jakautuu epätarkoituksenmukaisesti nivelpinnoille ja kuluttaa niitä nopeasti.

Kasvuhäiriöiden vuoksi koirat sairastuvat nivelrikkoon usein hyvinkin nuorina. Koska ensimmäiset oireet voivat näkyä jo kasvuaikana, ei omistaja välttämättä koskaan opi tuntemaan koiransa normaalia, kivutonta aikuiskäytöstä. Omistaja ei jää kaipaamaan koiran iloista hyppimistä, jos lemmikki ei ole koskaan halunnut hyppiä huonoilla lonkillaan. Samoin nuoresta pitäen ärtyisän ja lyhytpinnaisen koiran käytös tulkitaan helposti sen perusluonteeksi, jos kivusta johtuva stressikäytös alkaa jo koiran aikuistuessa.

Toisilla roduilla kasvuhäiriöt ovat niin yleisiä, että tietyssä iässä näkyvä lievä ontuma mielletään normaaleiksi kasvukivuiksi, jotka menevät itsestään ohi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pentu kokisi kipua tai ettei kasvuhäiriö tekisi niveleen pysyvää vahinkoa. Nuoret koirat eivät vain pysähdy valittamaan, sillä niiden maailma on täynnä innostavia asioita. Usein koirat touhottavat nuorena täyttä vauhtia kivusta huolimatta. Ne kyllä mukauttavat liikkumistaan kipua helpottavilla tavoilla, m***a yleensä tämä menee harjaantumattomalta ihmissilmältä täysin ohi. Vasta vanhemmiten, kun ylenpalttinen innostus laantuu ja kipu voimistuu, koira alkaa välttämään kipua tuottavia liikeratoja kokonaan.

Koska keskenkasvuisen koiran käytös muutoinkin ailahtelee kuin teinillä konsanaan, pistetään murrosikään osuvat kipukaudet helposti hormonihuuruisen aikuistumisen tai mörköiän piikkiin. Mistä sitten pitäisi epäillä juniorikoiran olevan kipeä? Yksi hyvä apu on ammattitaitoinen eläinfysioterapeutti, eläinlääkäri tai muu alan ammattilainen, joka säännöllisesti tunnustelee koiran läpi. Jos koiralla on toistuvasti jumeja tai se aristaa tiettyjä liikeratoja, on taustalla todennäköisesti tarkempaa tutkimista vaativa ongelma.

Myös jalostuskäyttöön kehitetyt seulontatutkimukset, kuten Kennelliiton luustokuvaukset, auttavat huomaamaan ongelmia – jos tuloksia osataan tulkita. Sangen usein tulos ilmoitetaan vain numerona tai kirjaimena, jonka merkitystä ei avata tarkemmin omistajille. Tutkimukseen kuuluu harvoin koiran tunnustelua, taivuttelua ja mahdollisista oireista kyselemistä, joilla röntgenlöydöksen merkitystä voitaisiin arvioida tarkemmin. Lisäksi kannattaa huomata, ettei kaikille vaivoille ole omaa tutkimusta, joten puhdas tulosrivi Kennelliiton tietokannassa ei vielä takaa koiran olevan kaikin puolin terve.

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli herätellä ajattelemaan, ettei nivelrikko ole vain vanhojen koirien vaiva. Seuraavassa tekstissä pohdin tarkemmin, mitä nuorena havaitulle kasvuhäiriölle tai nivelrikolle kannattaisi tehdä, jotta koira voisi elää mahdollisimman pitkän ja terveen elämän.

15/09/2024

Jos eläimet huutaisivat kivusta

Olisiko maailmamme erilainen, jos kotieläimemme kommunikoisivat kipua ja kärsimystä omalla kielellämme? Mitä tapahtuisi, jos nivelrikkoinen koira nyyhkyttäisi illalla pedissään tai hevonen kiljaisisi joka kerta, kun sitä lyödään raipalla? Ymmärtäisimmekö paremmin yksin elävän kanin ja marsun hätää, jos ne kertoisivat meille masennuksestaan selvällä suomella? Kykenisimmekö menemään sikalaan tai kanalaan, jos siellä kasvatettavien eläimien ilmeet vääntyisivät ihmismäiseen irvistykseen aina niiden kokiessa kipua tai ahdistusta?

Todennäköisesti koko tapamme pitää ja käyttää eläimiä olisi erilainen. En usko, että nykyistä keskustelua hevosurheilun tai koiranjalostuksen eettisyydestä käytäisiin tällä tavoin, sillä emme olisi koskaan päätyneet nykyiseen tilanteeseen. Luultavasti ruoantuotantommekin toimisi toisin.

Tuskin kukaan on tarkoituksella tuottanut eläimille kärsimystä, m***a nykytilanteeseen on päädytty asteittain ymmärryksen puuttuessa. Kannattaa muistaa, että noin sukupolvi takaperin eläinten ei uskottu edes kokevan kipua. Eläinten tunteista puhuminen on saanut jalansijaa tieteellisessä tutkimuksessa vasta tällä vuosituhannella. Kaikki eläintenpitoomme liittyvät rakenteet, järjestöt ja iso osa käytännöistä on kehitetty ennen tätä tietoa.

Kun tutkimus on laajentanut käsitystämme eläinten kokemusmaailmasta, olemme alkaneet asteittain kyseenalaistaa jopa vuosisatoja vanhat tapamme pitää eläimiä. On täysin luonnollista, että muutos herättää ristiriitoja ja vastustusta. Mikään ei ole kamalampaa, kuin tajuta tuottaneensa tietämättään kärsimystä ympärilleen jopa vuosikymmenten ajan. Samalla saattaa pudota pohja myös omalta harrastamiselta tai ammatilta, kenties koko elinkeinolta. Ymmärrän täysin, että se pelottaa, turhauttaa ja johtaa raivokkaaseen siilipuolustukseen.

Valitettavasti emme voi muuttaa eläimiä kommunikoimaan meidän kielellämme. Siksi näen moraaliseksi velvollisuudeksemme opetella parhaamme mukaan ymmärtämään niiden eleitä, jos haluamme jatkossakin pitää eläimiä hoidossamme, siis ihmisen armoilla. Mennyttä emme voi muuttaa, m***a voimme oppia siitä ja toimia jatkossa kestävämmin.

Kuvaksi valitsin sosiaalisessa mediassa viime päivinä kiertäneen taideteoksen, jota on jaettu ylistävillä saatesanoilla. Kieltämättä työ on todella taidokkaasti toteutettu, m***a hevosen ilme ei tue tarinaa hienosta urheilusta - ja tämän on ihailtavan moni postauksen kommenttikenttään kirjoittanut. Kuvassa näkyy linkki taiteilijan sivustolle, josta selviää, että hän piirtää ja maalaa eläimiä valokuvan perusteella. En tiedä tarkemmin, kuka kyseisen teoksen on tilannut ja miksi.

13/09/2024

Kuvaa ongelma videolle!

Kirjoitin taannoin stressittömästä ontumatutkimuksesta, joten jatkan nyt saman teeman ääressä vielä yhden kirjoituksen verran. Tällä kertaa annan muutaman vinkin käynnille valmistautumiseen.

Ontumatutkimus aloitetaan perinteisesti eläimen liikkeiden arvioinnilla. Klinikalla tämänkin osa-alueen ongelmaksi muodostuu usein potilaan jännitys, sillä moni kissa vetäytyy visusti koppaansa ja koira saattaa sukeltaa tuolin alle. Vaikka potilas liikkuisi klinikan tiloissa, on ympäristö todella haastava rennon liikkeen esittämiseen. Kaikki uudet paikat, äänet, vastaantulijat ja muiden potilaiden jättämät hajujäljet saavat valtaosan koirista tempomaan hihnassa itään ja länteen. Niinpä askellus on usein kaikkea muuta kuin pyydettyä ravia ja hihnaa vasten tempova koira liikkuu lähtökohtaisesti vinossa. Rehellisesti sanottuna monesta potilaasta ei saada diagnostiikkaa hyödyttävää infoa kerättyä, vaikka niitä kuinka juoksutettaisiin klinikan käytävällä tai pihalla.

Onneksi nykyteknologia mahdollistaa ongelman kiertämisen, jos siihen muistaa varautua ennalta! Lähes jokaisen puhelimesta löytyy kamera, jossa yleensä on myös toiminto hidastetun videon kuvaamiseen. Siksi lemmikin liikkeitä kannattaa varmuuden vuoksi kuvata etukäteen kotona ja mainita videoista eläinlääkärille heti käynnin alussa.

Millainen sitten on hyvä ja eläinlääkärin mielestä informatiivinen video? Tärkeintä on saada itse ongelma kuvattua. Jos ontuma näkyy selkeimmin aamulla koiran noustessa sängystä, kuvaa tämä tilanne. Jos olet huomannut kissan hyppäävän aiempaa vähemmän tai lyhyempiä matkoja, houkuttele mirriä nousemaan eri tasoille ja kuvaa suoritukset. Jos ongelma näkyy vain lemmikin juostessa täysillä, pyri kuvaamaan sen leikkihetkeä jne. Materiaalia kannattaa kuvata paljon ja valikoida etukäteen pätkät, joissa vaiva näkyy mahdollisimman selvästi. Näin vastaanottoaikaa ei kulu laajan videokirjaston selaamiseen.

Yleensä eläinlääkäri haluaa nähdä lemmikin liikkeen myös suoraan edestä ja takaa, sekä sivusta päin katsottuna ontuman paikallistamiseksi. Tämä siksi, että etujalkojen painonvarausta on helpointa arvioida eläimen ravatessa kohti katsojaa ja vastaavasti takajalkojen painonvarausta eläimen juostessa poispäin. Sivusuunnasta puolestaan nähdään askelten pituus parhaiten.

Ravi on informatiivisin askellaji liikkeen symmetrisyyden arviointiin, joten juoksuta eläintä tasaisella, pitävällä alustalla mahdollisimman tasaisessa ravissa kameraa kohti ja siitä poispäin. Kuvaa sama myös suoraan sivulta katsottuna siten, että koiraa juoksutetaan kameran ohi molempiin suuntiin. Pyri tekemään juoksuttaminen löysällä hihnalla tai eläin vapaana, ettei hihnan veto vaikuta liikkeisiin. Älä myöskään pyydä seuraamista tai kontaktia juoksuttajaan, sillä pää vinossa ravaaminen muuttaa askelluksenkin vinoksi.

Varsinkin ravivideot kannattaa kuvata eläimen omalta korkeudelta, sillä kameran ollessa kuvaajan kasvojen tasalla pienestä lemmikistä näkyy lähinnä heiluva selkä. Jalusta helpottaa suoritusta, sillä usein matalana kyykistelevä ihminen saa koiran vetämään kohti kuvaajaa. Lisäksi suosittelen laittamaan kameran asetuksista hidastetun videon päälle, sillä ihmissilmä ei yksinkertaisesti pysy varsinkaan pienen koiran nopeasti tikittävissä liikkeissä mukana. Hidastetusta videosta eläinlääkäri ehtii näkemään enemmän yksityiskohtia.

Edellä mainittujen videoiden lisäksi kannattaa kuvata myös lemmikkiä kiipeämässä portaita ylös ja alas, jos se on helposti järjestettävissä. Muita hyödyllisiä temppuja kuvattavaksi ovat asennonvaihdot, eli kuinka eläin istuu, menee makuulle ja nousee seisomaan. Myös kääntymiset oikealle ja vasemmalle voi kuvata esimerkiksi pyörittämällä lemmikkiä makupalan perässä itsensä tai ohjaajan ympäri. Kannattaa kuitenkin keskittyä ongelman taltiointiin ja hyvien ravivideoiden tekoon ennen näiden ekstravideoiden kuvaamista.

Ohessa esimerkkivideo, jonka kuvasin omasta pennustani sen paranneltua kuukauden polvivammaansa. Video ei sisällä hidastuskuvaa liikkeistä, m***a muuten siihen on saatu kohtalaisen kivasti löysällä hihnalla liikkumista eri suunnista kuvattuna.

25/08/2024

Hei kanin omistaja!
Osallistu Yliopistollisen eläinsairaalan tutkimukseen, jotta kanien nivelrikosta saadaan lisää tietoa.

23/08/2024

Kannattaa katsoa dokumentti mikrobilääkeresistenssistä, jos aihe ei ole ennestään tuttu - tai vaikka olisikin. Epäilemättä tämä on ilmastonmuutoksen ohella yksi isoimmista uhista nykyiselle elämänmenolle. Ei ole mitenkään sanottua, etteikö tänä päivänä viattoman oloinen haava tai hoidettavissa oleva tartuntatauti muutu elinaikanamme jälleen tappavaksi uhaksi, jos antibiootit eivät enää pure.

Ilokseni olen huomannut, että sangen harva asiakas enää vänkää antibiootteja lemmikilleen, jos eläinlääkäri ei niitä vaivaan suosittele. Suomalaiset lemmikinomistajat ovat kansainvälisellä mittapuulla valveutuneita (ainakin keskimäärin). Ethän siis roiku lapsuutesi käytännöissä ja vaadi antibioottireseptiä matkaan varmuuden vuoksi, sillä turhista antibioottikuureista on vain haittaa elimistölle.

https://areena.yle.fi/1-65061788?fbclid=IwY2xjawEx4cZleHRuA2FlbQIxMQABHSr_s1aGyCOD3XSah8kbFePEt2Tun87AYoz9lLyzxCo_D4-bSDlctOSq5g_aem_JVsV46CRI6RTJzSuJc4amA

Yhä useammin antibiootit eivät tehoa tulehduksiin ja uusia lääkkeitä ei toistaiseksi ole pystytty kehittämään nopeasti lisääntyvään tarpeeseen. Miten lääkärit ja tiedemiehet suhtautuvat tähän uuteen uhkaan? Tuotanto: Broadview Pictures/ARD, Saksa 2022

19/08/2024

Ajatuksia potilasystävällisestä kipukartoituksesta

Edellisessä postauksessani kerroin luennosta, joka on vahvistanut ja muokannut paljon ajatuksiani ortopedisen tutkimuksen tekemisestä. Tällä kertaa kirjoitan käytännöistä, joiden olen itse kokenut helpottavan kipututkimuksia ja joilla pyrin tarjoamaan mahdollisimman koiraystävällisen käynnin vastaanotolla. Kirjoitus keskittyy koiriin, sillä valtaosa kipupotilaistani on koiria, joskin toivotan myös kissat tervetulleiksi.

Koska eläinlääkäriasemalla aikaa on rajallisesti, pyrin keräämään potilaasta kattavasti tietoa jo ennakkoon lähettämällä ajanvarauksen tehneelle omistajalle esitietolomakkeen. Lomakkeella on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin se ohjaa omistajaa katsomaan ja aktiivisesti huomioimaan lemmikkinsä hienoisia kivun merkkejä, sekä jäsentämään ja kirjaamaan muistiin ajanvarauksen taustalla olevia huolia. Toisekseen ajoissa palautettu lomake mahdollistaa minulle tapaukseen paneutumisen jo ennen tapaamista. Mukaan saa liittää myös röntgenkuvia, ontumavideoita ja aiempia käyntikertomuksia, jolloin näiden läpikäynti sujuu nopeammin vastaanotolla. Yleensä osaan esitietolomakkeen vastausten perusteella aavistaa jo ennakkoon, mihin suuntaan käynti kehittyy ja mitä tutkimuksia tarvitaan. Se helpottaa aikatauluttamista.

Potilaan stressitasoon voidaan vaikuttaa jo ennen tutkimuksen alkua monin tavoin. Eläinlääkäriä jännittäville potilaille saatan määrätä kotona annettavan rentouttavan lääkkeen. Lisäksi järjestämme pentututustumiskäyntejä ja eläinlääkäripelkoisten potilaiden kursseja, joilla pelkoja voidaan ehkäistä ja hoitaa varsinaisten vastaanottotilanteiden ulkopuolella.

Klinikalla pyrimme välttämään aulassa odottelua ja ohjaamaan potilaan suoraan tutkimushuoneeseen. Jos omistaja käy ilmoittautumassa ilman lemmikkiä, voimme varmistaa, että reitti huoneeseen on vapaa muista potilaista ja häiriötekijöistä. Varsinaista odotusaulaa meillä ei edes ole, koska kipeiden ja stressaantuneiden eläinten kokoaminen vieretysten odotushuoneeseen tuskin parantaa kenenkään oloa. Sen sijaan pieni hetki tutkimushuoneessa odottelua on vain hyväksi, jos potilas uskaltautuu tutustumaan tilaan ennen eläinlääkärin saapumista.

Aloitan yleensä käynnin tietokoneen ääressä istuen ja esitietoja kysellen, jolloin koira saa tarkkailla tilannetta hetken kauempaa. Parasta on, jos eläin tulee omaan tahtiinsa tutustumaan jutustelun aikana. Samalla tarkkailen sivusilmällä, millä mielellä koira on ja kuinka se liikkuu huoneessa.

Yleensä koirat rentoutuvat paremmin lattialla, joten pyrin tutkimaan isommat turret mieluummin pitävän maton päällä kuin perinteisesti pöydällä. Pienten koirien kanssa suosin kuitenkin pöytää, jolloin minun ei tarvitse kurkotella ja kumartua koiran ylle. Yleensä pyydän omistajan siirtämään ja pitelemään koiraa ohjeideni mukaan, jotta vieraan ihmisen käsittelyä tulee mahdollisimman vähän. Parasta on, jos omistaja voi pysyä koiran vierellä koko tutkimuksen ajan.

Yleistutkimuksen ja ontumatutkimuksen laajuuden sovitan kunkin potilaan mukaan, ettei ujolle potilaalle tuoteta ylimääräistä stressiä tekemällä hereillä tutkimuksia, jotka hoituvat sujuvammin rauhoitettuna. Esimerkiksi hampaat tutkin mieluiten aina rauhoitetulta potilaalta, koska valtaosa lemmikeistä kokee käsien laittamisen suuhunsa ahdistavana. Rauhoituksen jälkeen voin myös avata suuta enemmän nähdäkseni takahampaat ja hampaiden sisäpinnat eläintä stressaamatta.

Työskentely eläinklinikalla on tiimipeliä, joten koen tärkeäksi, että myös hoitajat ja muu henkilökunta kohtelevat potilaita nätisti. Onneksi voin kehaista, että tiimimme on kokenutta ja edelleen kehittymishaluista porukkaa, joten usein pohdimme yhdessä, kuinka haastavat tilanteet saadaan hoidettua mahdollisimman nätisti. Näin parhaat toimintatavat leviävät työyhteisössä kaikkien saataville. Olen kouluttanut henkilökuntaamme eläinystävällisen käsittelyn nikseihin, m***a nykyään hoitajat usein muistuttavat minua unohtamistani herkkumatoista ja pyyhetekniikoista.

Herkkujen käyttö vastaanotolla onkin mutkikkaampi juttu. Kannatan ehdottomasti runsasta herkkujen antamista klinikan tiloissa ja potilaan palkitsemista yhteistyöstä, m***a valitettavasti maha täynnä rauhoittaminen lisää riskiä ruokasulan pulauttamiseen ja henkeen vetämiseen, eli regurgitaatioon. Lisäksi monet verinäytteet vaativat paastoa ennen näytteenottoa, sillä pienikin ruokamäärä muuttaa helposti veren lipeemiseksi eli rasvaisen oloiseksi, mikä häiritsee herkkiä laboratoriolaitteita. Näistä syistä pyydämme perusterveet eläimet tutkimukseen paastonneina ja vältämme mahan täyttämistä tutkimuksen aikana.

Optimitilanteessa ontumatutkimus ja paastoa vaativat toimenpiteet hajautettaisiin eri päiville, jolloin ensimmäisen tutkimuksen aikana potilaalle voitaisiin vapautuneesti tarjota herkkuja ja vahvistaa mukavaa kokemusta eläinlääkäristä. Mahdollisille rauhoitusta tai paastonäytettä vaativille tutkimuksille varattaisiin ensimmäisen käynnin lopuksi uusi aika toiselle päivälle, kuten ihmisten sairaanhoidossakin tehdään.

Olen täysin valmis eriyttämään tutkimukset kahdelle eri käynnille, jos asiakas sitä pyytää. Valitettavasti ajatus koiran kokemuksen laittamisesta omistajan työmäärän edelle on vielä sangen uusi eläinlääkintäkulttuurissamme, joten toistaiseksi emme ole tähän käytäntöön siirtyneet. Kenties tulevaisuudessa toimintatapaa ehdotetaan oletusarvoisesti kaikille lähiseudun asiakkaille, joilla matka vastaanotolle ei ole kohtuuttoman pitkä.

Tässä muutamia ajatuksia omista toimintatavoistani. Millaisia vinkkejä potilasystävälliseen eläinlääkärikäyntiin olet nähnyt tai keksinyt? Laita parhaat niksisi jakoon kommentteihin, jotta muutkin pääsevät niitä hyödyntämään!

16/08/2024

Voiko ontumatutkimus olla eläimelle stressitön?

Olen pyöritellyt puolen vuoden ajan aktiivisesti ajatusta mahdollisimman stressittömästä ontumatutkimuksesta (tai oikeammin ortopedisesta tutkimuksesta, sillä suurin osa potilaista ei tule vastaanotolle ontuen). Alkusysäyksen ajatukselle antoi erään yhdysvaltalaisen ortopediaan ja urheilukoirien kuntoutukseen erikoistuneen eläinlääkärin luento, jolla hän käänsi monet eläinlääkäreille koulussa opetetut perusperiaatteet ylösalaisin.

Meille opetettiin eläinlääketieteellisessä, että ontumatutkimukseen koiralle tulee aina laittaa kuonokoppa, koska kipukohdan löytyminen sattuu ja kivulias koira voi purra yllättävän nopeasti. Lisäksi koirat kokevat usein epämukavana niiden kääntelyn kylkimakuulle ja muihin vaadittaviin asentoihin, joten kuonokoppa mahdollistaa koiran käsittelyn varmoin ottein, ilman turhaa pelkoa koiran reaktioista. Lisäksi koira tulee pyytää vastaanotolle paastotettuna, jotta se voidaan tunnustelun jälkeen rauhoittaa röntgenkuvaukseen. Kivun löytämistä auttaa, jos koiralle ei anneta kipulääkkeitä ainakaan vuorokauteen ennen tutkimusta. Näillä neuvoilla, sekä tekemällä tutkimus aina saman kaavan mukaan, voidaan varmistaa, että kivun syy löytyy mahdollisimman suurella todennäköisyydellä, eikä mitään jää huomaamatta.

Mainitsemani luento käänsi asetelman päälaelleen. Tarvitseeko ontumatutkimuksen tuottaa lainkaan kipua? Voisimmeko lukea hienovaraisempia epämukavuuden merkkejä, jolloin potilasta ei tarvitse satuttaa? Tuleeko jokaista potilasta edes saada kyljelleen tai nostaa tutkimuspöydälle?

Mitä rennompi ja luottavaisempi koira on tutkimuksen aikana, sitä paremmin vuoropuhelu eläinlääkärin ja potilaan välillä sujuu. Yleensä luottavainen koira näyttää hienoisia jännittymisen merkkejä jo eläinlääkärin lähestyessä kipeää aluetta, jolloin otteet voidaan sovittaa herkemmiksi ja jättää suoranaista kipua tuottavat liikkeet tekemättä. Diagnoosi voidaan varmistaa rauhoituksen jälkeen esimerkiksi röntgenkuvalla tai nukutettuna tunnustelemalla, kun hereillä on saatu paikannettua kipeä alue.

Luennolla myös kehotettiin antamaan koiralle kaikki sille määrätyt kipulääkkeet normaalisti ennen tutkimusta, sillä kipu lisää stressiä ja jännitystä tutkimustilanteessa. Lisäksi luennoitsija totesi lähes jokaisen koiran hyötyvän pienestä annoksesta kotona annettavaa rentouttavaa lääkettä ennen ontumatutkimukseen saapumista, sillä nivelten taivuttelut sujuvat paljon mukavammin ja informatiivisemmin, kun koira pysyy rentona.

Pidin kovasti luennoitsijan lähestymistavasta. Mielestäni kipulääkkeiden antaminen on hyvä ohje erityisesti pitkäaikaista kipua kärsivien potilaiden kohdalla, sillä haluan nähdä, riittääkö aiemmin määrätty lääkitys pitämään oireet kurissa. En halua nähdä koiraa mahdollisimman kipeänä, varsinkin jos vaiva on diagnosoitu jo aiemmin! Allekirjoitan myös näkemyksen rentouttavasta lääkkeestä, m***a kerron aiheesta tarkemmin toisella kertaa.

Perinteinen ortopedinen tutkimus perustuu huolelliseen potilaan tunnusteluun ja taivutteluun. Klassisen eläinlääkäreiden sutkautuksen mukaan omistajan kertomien esitietojen tehtävä on johtaa eläinlääkäriä harhaan, joten on parempi tunnustella itse ja luottaa omiin havaintoihin.

Jälleen mainitsemani luento käänsi vanhan totuuden ympäri, sillä luennoitsijan mukaan 80 prosenttia ortopedisesta tutkimuksesta tulisi tehdä potilaaseen koskematta. Omistajan kertomat tiedot ja etukäteen kuvaamat videot, sekä potilaan liikkeiden ja olemuksen tarkkailu vastaanotolla tarjoavat valtavasti tietoa eläinlääkärille, joka osaa niitä hyödyntää. Mitä jännittyneempi potilas on, sitä enemmän kannattaa panostan eläimen tarkkailuun ja omistajan jututtamiseen, sillä paniikissa rimpuilevan tai suolapatsaaksi jäätyneen potilaan tunnustelu harvoin antaa luotettavaa tietoa.

Näiden ajatusten myötä uskon, että kattava ortopedinen tutkimus voidaan toteuttaa potilasta stressaamatta, m***a se vaatii monelta osin näkökulman päivittämistä. Seuraavassa kirjoituksessa kerron lisää tavoista, joilla pyrin itse edistämään fear free -ideologiaa kipututkimuksissani.