07/02/2024
Kuten osa teistä tietää, meidän klinikalla pyörii veripankki. Meillä on siis lähes poikkeuksetta klinikan jääkaapissa pussillinen tuoreita punasoluja, ja pakkasessa plasmaa. Olemme myös sitoutuneet siihen, että plasmaa ja punasoluja luovutetaan eteenpäin niitä tarvitseville tahoille, ja että verivalmisteiden myynnillä ei tehdä voittoa. Veripankin ylläpito ei kuitenkaan onnistuisi ilman verenluovuttajia. Tässäpä tarina yhdestä sellaisesta, meidän hoitaja Johanna käski kirjoittamaan, uhkasi että piilottaa minun kahvikupin ja puhkoo autosta renkaat jos ei ala tarinaa syntymään. Tässäpä tämä sitten on.
Minusta maailmassa on olemassa kahdenlaisia rottweilereita. Toiset on sellaisia mukavia, itsevarmoja, isoja läskipäitä, ja toiset ei. Minä tykkään enemmän noista ensimmäisistä. Ja jo potilashuoneen ovelta tietää kummasta tyypistä on kysymys. Tuo jälkimmäinen istuu omistajan edessä, katsoo suoraan silmiin, ja pahimmassa tapauksessa se vetäytyy sitten omistajan taakse. Tuo ensin mainittu puolestaan on makuulla siinä omistajan edessä ja kun sinne huoneeseen astuu, se kävelee luokse ja tunkee sen keilapallon kokoisen päänsä suoraan huoneeseen tulijan haaruksiin. Miksipä minä tämmöisiä höpöttelen? No kun meillä kävi verenluovutuksessa Koda.
Heti alkuun on sanottava, että Koda on juurikin tuollainen ensiksi mainittu malli, hyväntuulinen, itsevarma ja luotettava. Kodan omistaja kertoi, että Kodan lempipuuhiin kuuluu esimerkiksi leipomisen ja viherpeukaloinnin seurailu, sohvan valtaaminen, koirakaverin härnääminen, pallon perässä juokseminen sekä eläinohjelmien katselu. Aika sympaattinen kaveri siis. Huolimatta siitä, että Koda on lähtökohtaisesti tällainen rennompi rotikka, voitte arvata että on etu, jos hoitohenkilökunta osaa suhtautua potilaaseen luontevasti. Ei ole hyvä homma jos eläinlääkäri tai hoitaja on jo valmiiksi pupu pöksyssä ja rotuennakkoluulot tapissa, siinähän saattaa herkempi verenluovuttaja pahoittaa vaikka mielensä.
Onneksi meillä on nykyään käytössä meidän salainen ase, nimeltä Johanna.
Johanna on meidän uusi hoitaja ja hän myös vastaa jatkossa verenluovutustoiminnasta. Hänellä on itsellään ollut rottweiler, Tino, ja niinpä hän puhuu muunmuassa sujuvaa rottweileria. Ja tietysti Johanna oli aivan haltioissaan kun kävi ilmi, että verenluovuttajana oli rottweiler, eli juurikin tämä Koda.
Eli ei saa piilottaa sitä kahvimottia, tulee muuten Tepposelle väsy töissä. Koda luovutti joulukuun verenluovutuksessa kunnioitettavat 450 ml verta hyvään tarkoitukseen. Nämä luovuttajakoirat tekevät korvaamatonta työtä. Arvostan.
T. Tepponen
