02/10/2022
Tottelevaisuus - viikonlopun eläintenkouluttajien seminaarissa tuli tottelevaisuus esille moneen otteeseen. Mitä tottelevaisuus tosiasiassa on?
Eläinten käyttäytymisen ja kognition tutkija Helena Telkänranta selitti, että eläin ei kykene olemaan tottelevainen siten kuin me sen ymmärrämme. Eläimellä ei ole käsitystä moraalista, oikeasta ja väärästä, hyvästä tai pahasta. Se ei osaa asettua toisen asemaan pohtimaan, miltä sen tekemiset toisesta tuntuvat ja käyttäytyykö se toisen mielestä oikein tai väärin, tottelevaisesti tai tottelemattomasti.
Eläimen käyttäytyminen perustuu pääasiassa oppimiseen ja lajityypilliseen käyttäytymiseen. Eläin toistaa käyttäytymismalleja, jotka se kokee jollain tapaa myönteisiä kokemuksia tuottaviksi ja välttää itselleen ikäviksi osoittautuneita toimintamalleja. Se ei pyri päätöksillään miellyttämään tai olemaan hankala.
Osa käyttäytymisestä syntyy siitä, että eläimellä on lajityypillisesti tarve toimia jollain tavalla. Hevosella on lajityypillisesti esimerkiksi tarpeita liikkua, syödä, leikkiä, pysyä laumassa, jne.
Monet ihmiselle epämiellyttävät käytökset syntyvät stressistä, jännittyneisyydestä, pelosta tai kivusta. Näistä syistä hevonen saattaa pyrkiä pakenemaan, puolustautumaan, jähmettyy, käyttäytyy levottomasti tai aggressiivisesti, jne.
Mitä sitten esimerkiksi kouluratsastuksessa edellytetty hevosen kuuliaisuus tarkoittaa?
Se tarkoittaa sitä, että hevosella on koulutettu varmuus siitä, miten sen kannattaa kussakin tilanteessa käyttäytyä ja asiaa on toistettu niin paljon, että osaaminen on varmaa. Hevosella on hyvä motivaatio ja se haluaa noudattaa annettuja pyyntöjä.
Motivaatio syntyy siitä, että hevonen tietää saavuttavansa haluamansa palkinnon eikä pelkää rangaistuksia tai muita ikäviä seurauksia. Ikävien seurausten pelko saa kaiken yrittämisen hiipumaan.
Eversti Carden mukaan kouluratsastuksessa kuuliaisuuden tärkein kuvaus on "willingness", halukkuus. Pelosta ja jännittyneisyydestä syntyvä käytös ei ole "willingness" vaan välttämiskäyttäytymistä ja stressiä.
Kuuliaisen hevosen käytös on myös ärsykekontrollissa, eli hevonen on oppinut, että tiettyä toimintoa kannattaa tarjota vain ihmisen tai vaikkapa ympäristön sitä pyytäessä jollain käyttäytymiseen yhdistetyllä vihjeellä, joita ratsastuksessa kutsutaan avuiksi. Vihjeenä hevonen voi ottaa myös minkä tahansa opittuun liitetyn asian. Esimerkiksi tietyn asian ilmestyminen näköpiiriin saattaa käynnistää tietyn toiminnon.
Rajakoirien kouluttaja Juha Pasanen käsitteli seminaarissa aihetta myös. Ymmärrettävästi virkakoirien suoritusvarmuus ja -tehokkuus on hyvin merkittävä asia niiden työssä ja koulutuksen onnistuminen on pitkälti juuri tämän kaltaista "tottelevaisuutta" tai "kuuliaisuutta".
Pasanen piti tärkeimpänä, että lähtökohtaisesti koiran elämä on kunnossa. Sen elämässä on vapaa-aikana mahdollisimman vähän stressiä, se suhtautuu rennosti erilaisiin ympäristöihin ja sosiaalisiin tilanteisiin, luottaa kouluttajaansa ja kokee kouluttajan seuran mieluisana ja palkitsevana, haluaa olla kouluttajan seurassa.
Koulutuksessa hyvän suhteen ylläpitämisen on onnistuttava ja siksi kouluttaminen ei sisällä lainkaan posiiivista rankaisemista eli minkään koiralle epämiellyttävän asian kohdistamista koiraan.
Kaikki peruskouluttaminen tehdään positiivisesti vahvisten, käyttäen koiralle sen eniten haluamaa asiaa palkintona, jotta sillä on mahdollisimman suuri motivaatio työskennellä. Asioiden pidemmälle hiominen saattaa sisältää negatiivista vahvistamista, eli koiran negatiivisena kokeman asian poistamista. Esimerkiksi hyvin osattua paikalla makuuta saatetaan häiritä vetämällä koiraa pois paikallaoloasennosta ja veto myödätään kun koira pyrkii pysymään paikallaan.
Myös ei-sana (tai muu toiminnan keskeyttämistä tarkoittava merkki) opetetaan huolella. Koira oppii sen tarkoittavan meneillään olevan toiminnan keskeyttämistä ja huomion kiinnittämistä ohjaajaan. Tästä koiraa myös palkitaan.
Negatiivista rankaisua, eli palkinnon saamisen mahdollisuuden menettämistä käytetään ärsykekontrollin opettamisessa, kun koira jo osaa halutun asian.
Hevosihmisiä varoitellaan usein hevosen inhimillistämisestä. Ongelmallista inhimillistämistä on mm. se, että ajatellaan hevosen olevan tahallaan hankala, temppuilevan minulle, sikailevan, pelleilevän... jne. Mihinkään tällaiseen hevosella ei ole kykyä jo sen aivojen rakenteen vuoksi. Ihmiselle hankala käytös syntyy stressistä, koulutuksen puutteesta, pelosta, ristiriidoista, kivusta, sairaudesta ja lajityypillisen käyttäytymisen estymisestä.
