05/12/2024
Kollega Teppo, ihailtavan taitava kirjallinen nero. Viisaita sanoja, ja samalla parasta viihdettä! Pistäkää seurantaan! 🙂
Olettekos muuten ikinä miettineet että miksi niitten eläinlääkkeiden saanti on välillä niin hiton hankalaa?
On se nyt jumankauta ihme että Noponen on taas tuotava eläinlääkäriin, vastahan me vuosi sitten käytiin, eikö sitä kipulääkettä voi vaan soittaa apteekkiin?
Ja miksi Meirami pitää taas kiikuttaa vastaantolle, sillä on sillä on se sama silmätulehdus, ja se oli ihan hyvä 4 viikkoa sen edellisen antibioottitippakuurin jälkeen?
Ja meidän Pera tarvitsee sen jatkuvan antibioottikuurin, muuten sillä on ripuli, kirjoita nyt vatipää kerralla vuoden varasto äläkä ämpyile. Senkin rahanahne puoskari.
Lääkelainsäädäntö määrää, että eläinlääkäri voi määrätä lääkkeitä itse tutkimalleen potilaalle lähtökohtaisesti 12kk ajan. Jos tämä samainen potilas tarvitsee jotain toista kipulääkettä, pitää minun tavata potilas ja varmistaa että lääkitys on tarpeen, ja että kyseinen lääke sopii potilaalle.
No eikö sitä voi näkemättä määrätä?
No kun ei voi. Mikäli sen koiran tilanne huononee, tai jo määrätystä lääkkeestä ei ole apua, on minun pakko nähdä se lemmikki. Vaikka koiran omistaja on lähes poikkeuksetta oman koiransa puolella, tulee välillä aina vastaan tilanteita joissa kärsijänä on se lemmikki. Karmeimmissa tilanteissa potilaan tilanne on muuttunut sellaiseksi, että se on vaikkapa menettänyt liikuntakykynsä. Apteekkiin määrätty lääkitys ilman että potilaan näkee, mahdollistaa sen että lemmikki ei saa oikeasti saamaansa apua ajoissa.
Minä uskon, että kaikki eläinlääkärit luottavat lähtökohtaisesti omiin asiakkaisiinsa. Ikävä kyllä tähän joukkoon mahtuu kuitenkin aina ihmisiä jotka ovat joko kadottaneet todellisuudentajun lemmikkinsä tilanteesta. Ja koska jossain tapauksissa kyse on keskushermoston kautta vaikuttavista kipulääkkeistä, mahtuu omistajien joukkoon tietysti myös niitä joilla on tavoitteena saada oma nuppi sekaisin.
Eli jotakuinkin näistä syistä se koiruus on nähtävä aina kun kipulääkityksiä muutetaan, tai se 12kk tulee täyteen.
Osalla lääkkeistä on myös sivuvaikutuksia ja tällöin omistajalle kerrotaan että esim. Noposen maksa arvoja olisi hyvä seurailla lääkityksen alkuvaiheessa. Se kun ei ole yhtään hyvä juttu jos siitä mustasta labradorinnoutajasta tulee keskenkaiken keltainen kun siltä leipoo maksa kiinni. Ja ei, mikäli koira on ulkoisesti hyvässä kunnossa, ei ole olemassa mitään lakia joka pakottaisi siihen että ne maksa arvot tutkitaan. Silti minä aina kerron tästä mahdollisuudesta, se on sitten omistajan päätös kontrolloidaanko niitä arvoja vai ei.
Ja jos minä taas jostain syystä epäilen, että sen lemmikin elimistö voi kyseisestä lääkkeestä kärsiä, ja vaikkapa että se verinäytekontrolli on välttämätön, kerron minä siitä omistajalle vähän painavammin. Ja mikäli minä koen että se on pakko ottaa jottei Noposen maksa tai munuaiset petä, minä uusin sen reseptin vasta kun ne verinäytteet on katsottu ja hyväksi todettu.Yleensä tästä ei tule ongelmaa ja jos tulee niin kannattaa vaihtaa eläinlääkäriä, ei tällaisen virkaintoisen mulkun kanssa aina pärjää, eikä pidäkään.
Nuo silmätippahommat on sitten ihan oma juttunsa. Silmäoireilu vaatii minun mielestäni aina tarkastuksen. Väärä lääkevalinta voi johtaa tilanteen nopeaan pahenemiseen, ja arvatkaapa kenen takapuoli tervataan jos puhelinmääräyksenä laitettu kortisonitippa johtaa siihen että se lamppu sammuu? No tietysti sen joka on vastuussa, ja ei se ei ole esimerkiksi se hyviä neuvoja antava, eläinlääkäreitä riistäjiksi nimittävä naapurin Pena. Vastuussa on se lääkkeen määrännyt eläinlääkäri, aina. Toki jos omistaja käyttää sen Penan antamia tippoja niin sitten tulee kyllä pissittyä ihan omaan vihtaan.
No mitenkäs tuo jatkuva antibiootti, vaikkapa siihen ripuliin? Tai puhelinresepti uusiutuvaan virtsatietulehdukseen? Ja entäpä korvatulehdus, eikö siihen saisi tippoja?
Tässä törmätään ongelmaan nimeltä resistentit bakteerit. Oletteko ajatelleet miksi esimerkiksi Etelä-Euroopasta kannattaa kipitellä tänne koti-Suomeen, ja vältellä viimeiseen saakka paikallisessa sairaalassa pötköttelyä? Johan niitä jo on, m***a ei kuitenkaan siinä määrin kuin Keski-ja Etelä-Euroopasta, saati sitten muualla maailmassa.
Pakko se on toki myöntää, että me on jo aikaa sitten menetetty se peli näitä resistenttejä bakteereja vastaan. Tämä meidän vastustelu on viivytystaistelua eikä tule johtamaan siihen etteikö myös meidän terveydenhuoltojärjestelmään pääsisi pesiytyisi vaikkapa noita metisilliiniresistenttejä bakteereita. M***a yritetään nyt kaikin keinoin.
Eli tämän vuoksi eläinlääkäreillä on lääkelain mukaan oikeus määrätä antibiootteja vain näkemälleen potilaalle, ja se resepti on voimassa vain 5vrk. Tämä 5 vrk sääntö johtuu siitä, että näin varmistetaan ettei näitä antibiootteja jää nurkkiin pyörimään. Väärä antibiootti, tai väärään sairauteen määrätty antibiootti altistaa potilaan ja potilaan lähimmäiset pahimmassa tilanteessa bakteerille johon ei ole kunnollista hoitoa.
Minulla nuo krooniset ja toistuvat korvatulehdukset ovat lähellä sydäntä. Äärimmäisen harvoin, jos koskaan, siellä korvatulehduksen taustalla on pelkkä antibiootinpuutostauti. Pääsääntöisesti taustalla on jokin altistava tekijä, kuten esimerkiksi korvakäytävässä oleva vieras materiaali, vaikkapa siihen allergiaan liittyen tai liittymättä.
Ainakin minun on sanottava, että en minä ketään noista ylläkuvatuista potilaista ”halua” klinikalle käväisemään huvin vuoksi. Enkä minä usko, että kukaan minun kollegoistani on rakentanut vastaanottonsa vain sitä varten että saa teetättää asiakkailla pakollisia kontrolleja. Lääkkeen määrääminen vaan nyt sattuu olemaan sellainen homma että sitä ei sovi tehdä löyhin perustein.
Suvi sanoi että tuossa tekstin alussa on liikaa paatosta. No niin on, ja syystä. Onneksi 99.99% minun potilaista on mukavia ja fiksuja, ja osalla on jopa mukavat omistajatkin.
No oli huono vitsi, lähes poikkeuksetta on mukavat omistajat. Eilenkin Lutun omistaja toi jäätävän hyviä munkkeja.
Tällaista tänään, terkuin Tepponen
