24/05/2024
Puhutaanko hetki Jackpotista?
Melko usein, mitä kokeneempi kouluttaja on kyseessä, mitä pidempiä käytösketjuja opettaa ja mitä vaativampia asioita eläimelle opetetaan, sitä tärkeämmäksi nousee palkkion merkitys.
Käytännössä palkkion laatu paranee jo pelkästään tuplavahvisteella, joka siis tarkoittaa kahta samanaikaista vahvistetta. Käytännössä negatiivinen vahviste, paine/pyyntö/vaikute loppuu ja samaan hetkeen lisätään positiivinen vahviste. (R+ +R-)
On täysin loogista parantaa vahvistetta esimerkiksi tilanteessa, jossa hevoselle opetetaan jotain (ihmisen mielestä) vaikeaa asiaa, kuten vaikkapa selkäännousu, lastaaminen jne. Melko tavallinen tilanne on sellainen, jossa esim. selkäännousussa tapahtuu asioita x ja y, jotka ovat hevoselle jo tuttuja, m***a kun ihminen lopulta kiipeää kyytiin, kenties avustaja antaa “baarin auki”, eli enemmän syötävää tai pidemmän aikaa syötävää. No mitäs hyötyä tai haittaa Jackpotin käytöstä sitten voi olla?
Muutama ajatus tähän:
-mitä tarkemmin ihminen määrittelee, mikä on jackpotin arvoinen käytös, sitä varmemmin hevonen alkaa arvottamaan omaa tekemistään myös. Toisin sanoen, jos hevonen on alkuun vaikka hidas pysähtymään ja sitä muutaman kerran vahvistetaan oikein “isolla kädellä”, se luonnollisesti alkaa tarjoamaan sitä pysähdystä, eikö? Tai jos hevoselle opetetaan ensimmäisiä selkäännousuja, jolloin on täysin perusteltua totuttaa hevonen ensin varusteisiin, mahdolliseen jakkaraan, sen päällä seisovaan ihmiseen jne. Kun sitten on se hetki, jossa takapuoli on penkissä ja siitä ei voi enää perääntyä, toiveena on, että hevonen on oppinut myös juurruttamaan jalkansa. Tätä luonnollisesti vahvistetaan. Riittävän monen toiston jälkeen saattaa liikkuminen olla vähemmän mieluista, koska juurtuminen on vahvistunut enemmän, kuin liikkuminen. Eli sitä saat, mitä vahvistat. Tässä yksi esimerkki siitä, kuinka vahvisteen seurauksena saattaa olla, että jokin muu, yhtä toivottu käytös alkaa vähenemään.
-kun sitten ollaankin tekemässä jo vaikkapa liikesarjoja/käytösketjuja, niin jossain vaiheessa hevosen ennakointi alkaa tuottamaan tulosta (Premackin periaate), saattaa ihmisen tehdä mieli taas antaa jättipalkka, koska hevonen muisti, mitä sen pitää tehdä.
-jotta Jackpot olisi nimensä mukainen, epäsäännöllinen, suuri vahviste, sitä kannattaisi käyttää aina välillä, melkein mistä vaan toivotusta käytöksestä, jotta sen mahdollisuus säilyisi hevosen mielessä ja sen tavoittelu olisi aina kannattavaa.
Olisihan se lopulta mukavaa, jos kaikki tekeminen olisi yhtä mieleistä, yhtä arvokasta, ja mahdollisimman tasalaatuista, eikö?
