Koirakorjaaja

22/07/2024

Ompas se sulonen.. voi että miten lutunen.. 🤩❣️😍 🩷
Vaaleanpunanen pentuvisiiri räpsähtää yhden jos toisenkin realismi näkökentälle koiralapsen nähtyään. Tai kun se ajatus että otetaan pentu, herää.. Juuri silloin kun sitä mielikuvaa että, torpassa on lähes satavarmuudella ainakin yksi tuolinjalka hammasteltu, ainakin yhet kengät purtu, sipelletty ties mikä tavara alkuperää tunnistamattomaksi.
Pissa haisee ja kakka käryää. Mopattavaa ja mattopyykkiä tulee. Kaikenmoista tuunattua ja askarreltua on vähän väliä siivottavana.
Puhumattakaan siitä että sinne ulos sitä pentua pitää viedä monen m***a kertaa päivässä, myös sillon ku on joku kiva peli tai ohjelma siinä sohvalla elbaajalla menossa. Lenkit on ensin turhauttavan hitaita ja lyhyitä. Ja sitten yht.äkkiä, kun on siihen pikapissa piipahukseen tottunu, siellä räntäsateessa pitäiskin jaksaa paarustella tunti jos toinenkin.
Niin ihana, suloinen, hauska, hurmaava, herttainen kuin onkin pentu. Niin paljon kun siitä huokuu kaikkea lämmintä ja rakkaudellista, iloa ja sydäntäpakahduttavaa onnea. Silti.
Pentuaika realismi iskee sitä tiedostamattomalle kuin jäätikkö takaraivoon. Ei ollu pelkkää pörröstä lutusta iisiä. Jos tässäkohtaa pennun kanssa ei vielä oo aatellu että hittovie, oliko tää nyt hyvä idea niin..
Sitten heti siinä kintereillä on se koiran teini-ikä. Silloin nousee viimeistään ne toiminnat jolla koira kysyy että missä mennään. Kuka tätä hommaa johtaa. Haastetaan ja kyseenalaistetaan. Karmivan monen koiran koti vaihtuu juuri tuossa ikä haarukassa 10kk-1,5v. "Muuttuneen elämäntilanteen tai ajanpuutteen vuoksi".
Ja älkää nyt kukaan kuvitelko että mä tässä haluaisin kivittää niitä jotka on itselleen liian kovasta palasta luopuneet. Niitä tässä iässä kotia vaihtaneita on minunki n laumassa ollu hiien m***a. On nytkin. Ennenmin niin kuin roikkua löysässä hirressä kunnes kaikki on aivan henkisesti raunioina. M***a mieluiten niin että hakee sellaista apua joka opettaa koiraarjen hallintaa ja kaivaa esiin sen oikeasti kivat puolet.
M***a tässä nyt yritän pikkusen pistää pentukuplia kehitteleviä realismi naskalilla.
Koska koira ei voi olla olematta koira. Sitä määrää koirapsygologia ja koiran primitiivit. Kaikissa ikähetkissä. Kaikissa roduissa. Kaikissa kokoluokissa.
Koira kaikessa viisaudessaan ei ajattele ihmisen kautta vaan koiran pään kautta.
Koiran päässä ei ole sellaista kohtaa jossa joku ei olisi henkinen johtaja. Ei pentuna eikä aikuisena. Koira tarvitsee jonkun harteikkaan jonka henkiset toiminnot osoittavat sille vapauden olla henkisesti vastuuvapautettu siitä että jonkun pitää olla lauman kärjessä. Joku lopulta kantaa tiukimman vastuun, reviiristä, ruuasta, elämänpiiristä. Ja tämän pitää tapahtua niinkuin koira sen ymmärtää. Ihmisen energian kautta. Siinä ei paljon harmoniapuheet auta jos omassa päässä keittää kun valkokastike hellalle..
Koiralle ei jää tällöin muuta vaihtoehtoa kuin ottaa homma omaan haltuunsa. Ja se sitten tässä ihmiskeskeisessä toimintamallissa ei tuota oikeen hyviä juttuja
Tämä että ihminen on johtaja käytännössä tarkoittaa sitä että ihminen luo sekä henkisesti ja fyysisesti puitteet ja toimintamallit jossa koira kokee olevansa perheenjäsen jolla on rauha olla koira. On psygologisesti asoissa niin että koira kokee ihmisen tasapainoisena, luottavaisena, rauhallisena, johdonmukaisena, vastuullisena. Koira on Rakastettu koirana. Eräänlainen lakeija joka luonnostaan saa toteuttaa primitiiviä olemalla koiramaisesti mukana. Nähdä, kokea, aistia. Olla iloksi ja kumppanuudeksi. Jonka "mestarilla" on homma hallussa. Ja koiran ei tarvitse johtaa.
Eli kun alat miettiä pennun ostamista, nosta se pinkki visiiri ja katso peilistä, näkyykö siellä henkisesti koiraa koirana haluava, tilanne johtava, turvallisten ja tasapainoisten harteiden omistaja. Joka ei halaja vauvaa vaan koiraa. Joka ei ota koiraa puolison korvikkeeksi.
Joka on valmistautunut siihen että kaikki ei ehkä mee ihan niin iisisti. Että siellä omassa käytöksessä on ehkä jotakin mikä pitää bootata uusiksi. Että on ehkä tieto ja hoksaus aukkoja paikattavana.
Sillä kukaan ei ole myöskään koiran kanssa seppä syntyissään. Ja vielä sen kolmannen tai neljännenkin koiran kohdalla voi ilmetä asioita joita on syytä remasteroida.
Koira on huikea reflektio opettaja. Pitää vain ymmärtää mitä meistä koiralle peilaantuu. Miten koira sen käsittää.
Uskon itse vakaasti että meille ihmisille on annettu koiria juuri siksi että oppisimme olemaan parempia ihmisiä.
Jos tahdot syventyä koiramaailman psygologiaan tältä ruohonjuuri tasolta ja parantaa suhdetta koirasi kanssa, olipa taloon juuri tullut pentu tai matkaa pidempään taittanut aikuinen koira.
Minä Koirakorjaaja Kati autan mieluusti. 💖

29/06/2024

Kandin arvo.

Tuli tässä ell. Teppo Heinolan innoittamana mieleen eräs kandi tarina mun jokseenkin sattuu kun tapahtuu rikkaasta elämästä ajalta kasari.
Niin paljon parjataan näitä kesäesoja. Toki siellä on joukossa niitä jotka ovat vain osaavinaan tekevinään, tietävinään, m***a suurin osa ottaa ensiaskelia siihen koulunpenkistä ja teoria kirjasta irrottavaan todelliseen työelämään.
Mulla on kyllä erityiset sympatiat kandeille. Etenki niille joilta kokemusta on kertyny suureläimistä jokseenki naftisti, m***a sydämenpaloa isojakin elukoita kohtaan on reilusti.
Jokseenki elävästi muistan kun meitsin ollessa teininen mun hevoinen sairastu. Ähkyn perkules heitti mahan jumiin ja äänettömäksi. Siinä hommas on eläinlääkärin konstit ja toimet melko välttämättömät jottei kuolo korjaa pottiiinsa.
No sitä sitten saapui urhea kesähessu, elämänsä ensimmäistä päivystys virkaansa suorien, hoitamaan. Kertoi myös rehellisesti että elämänsä ensmästä hevosta joutu äkeästä ähkystä mahaletkuttamaan. Eikä hevoiset ollu hänen kokemuksessaan muutenkaan 1 kurvissa.
No meiltä löyty taito pidellä kyllä hevonen niinpäinkun hoidon kannalta piti, ja häneltä lääkinnälliset aspektit. Yhessä tästä selvittäisiin.
Minut mutsini käski ötiäis partioon tappamaan hepan muuksi harmiksi ilmaantuneita paarmoja tamman mahan alta.
Mutsi piteli hevosen päätä ja ell. letkua josta pani mahan toimintaa edistävää litkua sisään. Minä kämmenellä läppäsin mahan alta puremaan valmistautuvan hevospaarman hengiltä, m***a tammuska paran hermo oli kivusta senverta pinkeenä että ei mun tointa arvostanu ja sain takoivesta napakan potkun, joka lennätti mut kun kävyn tuulessa parin metrin päähän selälleni. Onneksi mun reisi oli sen kavion tulilinjalla ennen naamaa, vaikka leuka ja huuli otti senverran osumaa että ensin tuntu siltä että nyt on hampaat kun veikkausrivillä, 1x2 ja loput peruutettu ja leukaperät mallia
kelju k kojootti rekka-auton keulassa..
Aika harvoin oon sääliny ketään nuortamiestä niin paljon, kun vähän jälkikäteen tilannetta ajateltuani, sitä kandia.
Hän tuoreen eläinlääkärin epävarmuutta vapisten koittaa pelastaa hevosen henkeä, samalla kun teinityttö makaa puolikanveesissa verissäpäin tantereella. Ja sen kaikkea muuta kun sofistikoitunutta kielihuollon suosimaa tekstiä suoltava mutsi henkilö tulittaa että lakkaa huutamasta, jäät henkiin, ja ei voi olla pahasti käyny kun noin paljon lähtee ääntä. Tallityttönä pyörineen mun ystävä teinin käskytti hakemaan isämiestä viemään mua terkkariin, koska ilman tikkejä tästä huulihalkeemasta ei nyt taidettu selvitä. Isäukko oli hämäläissyntyseen tapaansa kysyny että onko kuiviin vuotamisen uhka. Kuultuaan ettei mitään sellasta piipaa akuuttia, että mun henki ja ääni kulkee, käski viemään kylmävesi astiassa kastellun rätin mun huulen ensiavuksi ja sano juovansa kahvinsa loppuun ja tulevansa sitte.
No kanditohtori hoiti hämmentävää keskittymiskykyä ainakin hyvin näytellen hevosen ja minä läksin saamaan paikallisessa terkkaripäivystyk- sessä 3 tikkiä huuleeni ja suosituksen disperiini annokselle. Mikä ironisinta että terkkarissa mun ompeluksen suoritti ihmiskandien kesäesa, joka kehui juuri ompelemista siannahalla harjotelleensa. No saatto mun yritys torpata puudutus kun sattuu se tikkaus yhtäpaljon ku ne puudutuspiikit, vähän siivitti keskustelun suuntaa vähän grovimpaan suuntaan.. ei voinu kuulemma ommella ilman puudutetta, kun vuoti se huuli sen verran reilusti verta että saattas vielä mennä ylä ja alahuuli samaan nippuun. Jätin sanomatta että perheessä varmaan ei oltas siitä niin vallan pahoillaan..
Niin huulesta tuli hienon pienen arven omaava ylähuuli. Enkä yhtään ois ihmetelly jos ihmispuolen lääkärinä kirralla ois tämä kyseinen nuorukainen joskus erikoistunut.
Ja elukkakandi, hän iltamyöhällä vielä soitti ja kyseli vointeja. Etenki hevosen voinnista oli kiinnostunu. Sekin jäi elävien kirjoihin ja teki mulle toisenkin arven selkänahkaan puremalla kun jäin sen ja toisen hevosen tulituksen väliin.
Ja tämä kyseinen kandi myöhemmin kunnostautui lehmien sorkkahuollon edistämiseen melko merkittävällä tavalla. Hieno oli hänen uraansa seurata.
Ja sattumoisin minä pääsin hänen vaimokkeensa matkassa useampaankin otteeseen harjottelemaan ell. avustajan hommia pitkin pitäjiä. Opin kyllä kaikenmoista elukkalääkinnästä ja hoidosta, m***a myös puolustamaan noitten äärestä arvossa pitämieni ammattikunnan edustajien toimintaa. Mm. sitä kritisointia kampittamaan, miksi sen ell. auton pitää olla niin "viimesenpäälle".
Aja ite peltoteitä lappu lattiassa yötäpäivää m***asataa km päivässä ja kyseenalaista sitte.
M***a senverran voisin sanoa ja toivoa nykykoulutuksessa kun tuo praktikko ell. harjottelu maakunnissa on käsittääkseni pakollinen osa valmistumista, niin vähän vois antaa esimakua käytännössä siitä mitä maakunta ell. kohtaa. Aikamonelle tullee melkosena vuorena se kokemus ja tiedän niitäkin joiden matka ell. joutuu jäähylle/ loppuu kun ei vaan nuppi sitä hommaa kestä. Surullista sekin. Ja onhan se paskasta ja ihan eritavalla raskasta kun klinikkaolosuhteet m***a väittäsin että jos ne asiat osaa laittaa senkundäärisiksi niin huikeen sydämen kokemuksilla täyttävää hommaa.
Tsemppiä kaikille kandeille. Ja etenki elukkapuolelle toivon sydämeni pohjasta että teistä kehkeytyy monia hyviä ruohonjuuri primitiviaa arvostavia, jalat maassa ja eläinten oikea hyvinvointi sydämessä tekijöitä. Älkää antako globalismin teitä sitoa ja sätkynukeiksi höynäyttää.
Ja toivon että teistä tulee niitä maakunnissa tiloilla ja taloissa apuna huristelevia maalaiseläinlääkäreitäkin. Koska teitäkin vielä tarvitaan. ❣️

Jokainen meistä joskus harjottelee, joten armoa kandeille ja muillekkin kesälomaa tuuraaville tulevaisuuden tekijäisille.
Ja niille jotka nyt on niitä tekijäisiä niin nöyrin m***a reippain mielin tehkää. Moka on oppiin lahja ja kuunnelkaa kokeneempia golleegoita ja myös sieltä asiakaspuolelta. Yllättävän hyvin saattaavat hoksata ja tietää jotakin mitä te ette vielä.
Väheksymättä toisen taitoja ollaan itsekkin parempia.

Minä jaa myös mieluusti matkalla tarttunutta elukka tietouttani ja taitoani ja ainakin ensiavuksi pystyn useimmiten olemaan. Että saa kysellä.
Yhessä se menee kesän ylläri sattumusten osuessakin mukavammin. 🏖️🚨🐾💞 Kati Rättö



*Saa jakaa*

26/06/2024

Polttaa kesäkatu miestä..
naista ja koiraa kans.

Kokeileppa helteellä käpytellä 100m paljasjaloin asfaltilla. Se on muute jommo kuuma päkiälle vielä paahdepäivän iltanakin.
Että funtsippa minkä verran tuntuu se lämpö koiran anturoissa. Sepä vaan ei sano että aishaakeli kun polttaa.
Että etippä joku muu lenkkeilymaasto näillä keleillä kun se asfaltoitu baana. 🐾🔥

Ja sitte se juomapuoli. Sitä pitää olla koiralla kesäaikaan aina ja jatkuvasti tarjolla. Vaikka kuinka kastuis lattia ja vois pissakin tulla useemmin. Myöskin jos torpassa poheltaa joku ilmastointi kones joka kuivatusta lisää vaikka kuumuutta vähentää. Pidemmällä käpöttely matkalla, vaikka kuinka taapertasitten etana sarjassa, kesken retkenkin pitää olla mahollisuus hörpätä.
Se on koiran lämmönsäätely järjestelmä melkosen helposti punasella ilman riittävää nesteytystä. Ja kyllä ne juo, jos vettä tarviivat, m***a sitä pitää vapaasti saada sillä kielilapolla suuhunsa lopastua.
Ihan voi taas miettiä että jos ite tunnet tarvetta hörpätä lenkin aikana, niin luultavasti tuntee koirakin. 💦🐕‍🦺
M***a se letkusta lennossa juominen, semmonen poskilla veden saalistaminen, ei oo hyvä juttu, ei leikkinäkään. Aika äkkiä on vettä keuhkossa ja tulehustaki voi pukkaa. Ei hääviä sit sekään.
Sama homma jos oikeen kiihkeenä pallon saalistusta harjotetaan vedestä. Että miettikääpä taas omalle kohalle se vesiämpärissä kelluvan omenansyönti kisa ja pankaa siihen hengästyminen mukaan. Hoksaatte että voi olla riski vedestä ilmatilan elimissä.
Se helle voi myös tehä sen että läpöhalvaus iskee koiraan ihan vaan sen auringossa tapahtuneen puolentunnin ilosen hössöttämisen vuoksi.
Koira kun käy kierroksilla, ei adrenaliineissaan tajua että nyt meni patteri punaselle ennenkun on myöhästä.
Että rauhaa ja varjoa suosikaa. 🌡️🏖️

Ja auto ei sitten ole se paikka johon koira jätetää edes siksi pikaiseksi piipahdukseksi kaupassa. Ei vaikka ois varjossa ja ikkunat rakosellaan. Jos istut sammutetussa autossa 10min ja toteet että ompa vähän pirunlämmin niin paa pari villapuseroa päälles ja aattele miten lämmin sit on..
Että koiralla keittää sisuskalut siinä lämmössä aika herkästi. ❤️‍🔥🚨
Jos sulla on autossa herkkuvarusteena taukoilmastointi niin laita lappu ikkunaan että taukoilmastointi päällä. Eivät suotta hätäile ihmiset sitten vaikka on koira helteellä autos. Mut älä ny hiies sittekää lähe pariks tunniks shoppailee, kun ei noi laitteet mitään satavarmoja ole.
🥵
Ja hei, ne kelluntaliivit koiralla ei ole mitään hifistelyä. Etenki jos ollaa kauempana rannan tuntumasta. 🚣🏻‍♀️

Pidetään huolta, nautitaan kesästä, ollaan hoksottimet mukana niin loma kuin muussakin moodissa.
Jos tarttet koiratiedon ja ymmärryksen lisäämistä, mä oon Koirakorjaaja näin kesälläkin.
Kaikkea parasta kesäänne. 🌼
Kati

27/04/2024

Taina Kivijärvi Itä-Häme lehdestä haastatteli ja kirjoitti sydänlämpöisen jutun.
Tämä kuvaa hyvin sitä mitä minä haluan tehdä. Haluan todella auttaa aikuisia ja lapsia ehkäisemään kiusaamista. Haluan auttaa niitä jotka ovat kiusaamisen kokemiseen joutuneet. Lytätyiksi tulleita. Haluan myös auttaa niitä jotka kokevat tarvetta kiusata. Kiusaamista ei ole mahdollista kokonaan taikoa pois, m***a hyvin paljon enemmän on mahdollista korjata nykyistä tilannetta. Pelastaa jonkun maailma.
Sillä jokaisella on väliä.

Jos haluat minut kouluusi, työpaikallesi, harrasteryhmääsi tai vaikka olkkariisi puhumaan, ota rohkeasti yhteyttä.

Tätäkin julkaisua saa jakaa.

* * *
Jokainen lapsi tarvitsisi oman Reiskansa pitämään puoliaan

Kati Rättö selvisi koulukiusaamisesta, koska hänellä oli edes yksi joka välitti. Nyt hän haluaa toimia niin, että muutkin selviäisivät.

Taina Kivijärvi

Kuin painajainen, jonne piti mennä joka aamu, Kati Rättö kuvaa vuosiaan yläasteella. Häntä kiusattiin peruskoulun toiselta luokalta asti. Vuodet yläasteella olivat yhtä helvettiä.
Kiusaaminen oli sekä psyykkistä että fyysistä. Kiusaajia olivat niin tytöt kuin pojatkin. Rätölle huudettiin, häntä haukuttiin, lälläteltiin piirissä ympärillä tai kadun toisella puolella. Hänen pyörästään puhkottiin kumit, piilotettiin takki, reppu ja pipo. Lyötiin, kampitettiin, syljettiin päälle, revittiin tukasta, pestiin lumella. Kaksi kertaa kuristettiin niin että taju lähti.
Sissileiri, hän kuvaa kouluvuosiaan.

Hänen mukaansa opettajat tiesivät tilanteen m***a eivät puuttuneet siihen, korkeintaan heristelivät kiusaajille sormeaan tai käskivät näitä olemaan hiljaa. Rätöstä tuli vihainen.
Kun Rättö joskus puolusti itseään tirvaisemalla kiusaajaansa nyrkillä, hän oli se joka joutui rehtorin puhutteluun. Rehtorin mielestä tyttö oli vain ongelma ja häirikkö.
Yhdeksännen luokan alussa koulun isokokoisin poika, Reiska, alkoi spontaanisti tukea ja turvata Rättöä. Reiska ei käynyt kiusaajiin kiinni, riiitti, että hän tuli paikalle, tapitti silmiin ja sanoi, että nyt riittää.
Reiskalla oli omat kaverinsa eivätkä hänen silmänsä ulottuneet kaikkialle. Rättöä helpotti kuitenkin valtavasti tieto, että tämä oli olemassa.
– Olen Reiskalle ikuisesti kiitollinen, hän kertoo. Huutelu ja nauraminen jatkuivat, m***a räikein kiusaaminen loppui. Tytön koulunkäynti alkoi sujua ja arvosanat nousta.

Jokaisella lapsella pitäisi olla oma reiskansa, joku, joka pitää puolia, suojelee ja välittää, Rättö sanoo.
– Jokainen vanhempi voi olla reiska omalle lapselleen ja myös toisten lapsille. Naapurin täti voi olla pihan lapselle reiska. Kummi, mummi, isosisko tai -veli, kaikki voivat olla jollekin reiskoja. Kyse on siitä, että jos näkee ongelman, puuttuu siihen.
Suomessa ei kaivata Rätön mukaan enää yhtään jargonia, teemaa, hanketta, istuntoa tai työryhmää pohtimaan kiusaamista.
– Pitää voida ja uskaltaa puuttua, hän korostaa.

Rättö on miettinyt, mistä kiusaaminen lähti. Kotona maatilalla oli 20 hevosta ja liuta muita eläimiä. Tyttö oli hevosmimmi, joka osasi käyttää talikkoa. Hän ei mahtunut muiden muottiin.
– Muut eivät ymmärtäneet, mitä hevoset voivat antaa. Se mitä ei ymmärrä, on vähän pelottavaa. Siksi hyökkäys on paras puolustus.
Rättö muistuttaa, että mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän ennakkoluuloja tällä on. Jos lapseen kylvetään ennakkoluulon siemen, se alkaa helposti kasvaa.

Millainen aikuinen sinä voit olla tämän maan lapsille, Rättö kysyy. Hän peräänkuulutaa vanhempien vastuuta omista ja toistenkin lapsista. Jos näkee tai muuten havaitsee kiusaamista tai epäasiallista käytöstä, siihen pitää puuttua.
– Pääasia on, että ei katso toisaalle vaan tekee jotakin ja tekee sen välittömästi. Ei niin, että illalla laitetaan someen, kuinka aamulla todistin linja-autossa tai bussipysäkillä tällaista tapahtumaa. No puutuitko, joku kysyy. En, kirjoittaja vastaa. Se että paheksuu somessa, että nuoriso ei osaa käyttäytyä, ei auta mitään eikä ketään, hän sanoo.
Kaikki eivät uskalla mennä väliin m***a onneksi on niitäkin, jotka eivät pelkää. Aina voi huutaa muita aikuisia apuun.
– Pelko ei niinkään perustu fyysiseen pelkoon vaan siihen, että kohtaa ihmisten arvostelua. Se voi tuntua inhottavalta, m***a tervepäinen aikuinen kestää sen paremmin kuin lapsi, Rättö sanoo.

Vaikka Rättö joutui kohtaamaan rankkaa kiusaamista, pahoinpitelyäkin, hän selvisi elämässä eteenpäin. Hän on kulkenut kovan tien. Viha alkoi sulaa vasta kolmekymppisenä.
– Selvisin, koska minulla oli tunne, että joku välitti minusta. Meillä ei ollut Reiskan kanssa suhdetta, m***a olimme pitkään kavereita, hän kertoo.
Tunne siitä, että joku välitti, kannatteli Rättöä läpi vaikeiden aikojen.
– Ajattelin, että kun on edes yksi joka välittää, miksei heitä olisi muitakin. Se palautti uskoni ihmisiin.

Vain yksi kiusaajista on myöhemmin pyytänyt anteeksi. Rättö antoi hänelle anteeksi samoin kuin niillekin kiusaajille, jotka eivät koskaan pyytäneet anteeksi.
– Olen antanut anteeksi, koska he eivät tienneet mitä he tekivät. Luokkakokoukseen en kuitenkaan mennyt, hän kertoo.
Rättö sanoo olevansa voittaja, koska hän asettui kiusaajiensa yläpuolelle.
– Selvisin, ja nyt koitan tehdä sellaisia asioita, että muutkin selviäisivät.

Rättö asui ja työskenteli Hartolassa 1998–2008. Nyt hän asuu miehensä ja lastensa kanssa Nastolassa. Hän toimii koiramielentulkkina, joka opettaa ihmisiä tulkitsemaan koiran käyttäytymistä.
Tämän päivän koulumaailmaan hänellä on tuntumaa lastensa ja tuttujen opettajien kautta.

Kati Rättö on käynyt muutaman kerran kouluissa puhumassa kokemuksistaan ja selviytymisestään.
Huhtikuun alussa hän kirjoitti Facebookissa Heinolan keskusteluseinälle koulukiusaamisestaan ja siitä, miten kiusaamista voitaisiin vähentää ja kotien vastuuta lapsistaan lisätä. Hän sai kirjoituksestaan paljon palautetta.
Kommenttikenttään ilmestyi myös iso sydän.
Se oli Reiskalta.

Kuvateksti:
Ihmiset eivät muista meitä siitä, mitä me sanomme tai miltä näytämme. He muistavat meidät siitä, miltä me olemme saaneet heidät tuntemaan, Kati Rättö sanoo. *

01/02/2024

Mun sydän särkyy. Mua oksettaa ja itkettää. Raivostuttaa. Artikkelissa oleva tilanne ei ole muuttunut juurikaan.
Galgot ovat sympaattisia, herkkiä, pehmeäluontoisia koiria. Ne ovat sopeutuvaisia ja kyvystään juosta jopa 60km/h huolimatta, ne ovat kotikoirana rauhallisia. Galgon paikka ei ole ainoana koirana. Ne ovat hyvin laumaläheisiä ja kaipaavat lajitoveria. M***a ne ovat sosiaalisia ja mielummin peesareita kuin päsmäreitä. M***a jollain tavalla tasaväkinen koirakaveri on välttämättömyys sen hyvinvoinnille.
Jos olet ajatellut rescuekoiran tai parin ottamista suosittelen lämpimästi tutustumaan galgoihin. Nämä "keijukaiskoirat" ansaitsisivat niin paljon paremman elämän. Kodin, hyvän ruuan, jämerän m***a lempeän omistajan, pehmeän pedin.
Eivät tänään espanjan metsästyskauden päättyessä hylkäämistä, nälkiintymistä, hirveää kohtaloa tulla kidutetuksi hengiltä.
Jos suinkin voit, auta.

Edes vähän rahallisesti. https://fb.watch/pXnt5OdR-S/

Espanjalaisia metsästyskoiria, galgoja ja podencoja tapetaan vuosittain kymmeniä tuhansia metsästyskauden päätyttyä. Kerromme kolmen pelastuneen koiran tarinan. Juttu on julkaistu alun perin vuonna 2017.