05/05/2024
Lauma. Se on asia mikä on puhuttanut hevossomen eri kanavissa pitkin talvea.
Tässä meidän tallin kokemuksia.
Hevonen on sosiaalinen laumaeläin.
(Tästä tehty tutkimuksiakin. (mm. Sigurjónsdóttir ym. 2003, Goodwin 2010, Güntner 2010))
Jokainen tänne muuttanut on sopeutunut laumaan ja lopulta oikein kaivannut kaveria jos laumasta joku lähtee lenkille tai huudellut hieman perään kun on itse viety ihmisen kanssa tarhan ulkopuolelle. Se millä tavalla laumautuminen on tapahtunut, on vaihdellut jollain haarukalla, kuitenkaan mitään suurempaa ei ole ikinä tapahtunut ja lauma on ollut toimiva ja ihan maksimissan muutaman päivän päästä uuden saavuttua. Saapujan persoonasta on sitten riippunut onko saapuja enemmän alistuvampi, jolloin on rauhassa katsellut kauempaa tai sitten on niitä yksilöitä, jotka ovat suin päin syöksyneet heinähäkille tai jopa näyttäneet kaapin paikan muille heti saavuttuaan. Mitään tappelua tai toisen kimppuun käymistä ei kuitenkaan koskaan ole ollut. Käyttäytymisen vaikuttavat resurssit. Pitää olla tilaa väistää ja pitää olla sopivasti pääsyä heinälle ja vedelle jokaisella. Myös hevosen väri vaikuttaa selvästi lauman käyttäytymiseen ja dynamiikkaan. Kolmen kimon eli valkoisen hevosen kokemuksella todetaan, että jokaisen näiden kohdalla lauma on selvästi hylkinyt enemmän tätä saapujaa. Voisiko kenties olla niin, että valkoinen väri herättää hevosessa tunteen tai ajatuksen, että valkoinen on kuin kutsumaväri saalistajalle, sehän näkyy pimeässäkin. Tuntuu että oikein loistaa pedoille: täällä me olemme. Tumma väri piiloutuu helpommin esim. illan hämärässä. Totuuden siemen tai ei, niin joka tapauksessa kimot ovat päässeet mukaan yhteiseen rauhallisina elämään heinähäkillä ja rapsuttelussa hieman pidemmän ajan kautta kuin tummat yksilöt, jotka ovat jo saattaneet seuraavana päivänä rapsutella uuden kaverin kanssa. Kun hevosen huomataan nukkuvan maassa tai pahnoilla pitkällään lauman keskellä voidaan jo puhua, että laumautuminen on tapahtunut. Silloin hevonen uskaltaa luottaa laumakavereihinsa ja paikkaan, oli se sitten laidunalue tai pihatto tarhoineen. Tämä maassa pitkällään nukkuminen on yleensä vienyt muutamista päivistä viikkoihin.
Eli siis meidän kokemuksen kautta hevonen on laumaeläin. ☺️🦄🦄🐴🐴🐴😊
Hevosella on tarve koskettaa toisia hevosia.
Tästä täysin paikkaansa pitävästä väitteestä on noussut voimakkaita vastareaktioita somessa, ja hevosten yksinasuttaminen ja yksintarhaaminen on yhä yleistä, suomalaiskyselyn mukaan noin kolmasosa hevosista tarhaa yksin (Armfelt 2016.)
Monella ihmisellä on vakaa näkemys siitä, ettei ainakaan heidän hevosensa mitenkään voi olla kosketusetäisyydellä muihin hevosiin, koska hevonen käyttäytyy aggressiivisesti niitä kohtaan tai voisi loukkaantua fyysisesti. Edes sen aidan takana kosketusmahdollisuus ei tunnu mitenkään mahdolliselta.
Sosiaalinen käyttäytyminen on hevosilla olennainen käyttäytymistarve. Tämä tarkoittaa sitä, että sen toteuttaminen on sisäisesti motivoivaa ja tuntuu hyvältä ja myös sitä, että sen estyminen heikentää hevosen hyvinvointia.
Olennainen käyttäytymistarve patoutuu ja ilmenee liioitellun voimakkaana estymisen jälkeen.
Hevonen, joka ei ole saanut olla toisten hevosten seurassa, ml. se kosketusmahdollisuus, ei välttämättä heti käyttäydy normaalisti saadessaan mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sen sosiaalinen käyttäytymistarve palautuu voimakkaampana kuin normaalisti, ilmiön nimi on suomeksi kimmovaste, englanniksi rebound effect.
Hevonen tarvitsee mahdollisuuksia harjoitella sosiaalista käyttäytymistään. Yksin pidetty hevonen voi olla sosiaalisesti kömpelö ja tämä korjaantuu harjoittelemalla. Erityisesti nuorten hevosten olisi erittäin tärkeä saada elää eri-ikäisten, normaalisti käyttäytyvien hevosten kanssa.
Onneksi hevonen on sosiaalisesti lahjakas ja parin eri tutkimusten mukaan jopa yli kymmenen vuotta yksin pidetyt siitosoriitkin sopeutuivat elämään ryhmässä ilman vakavia vammoja. Tämä vaatii toki ympäristön hallintaa eikä ole aina helposti toteutettavissa. Se on vain kuvaavaa, koska se kertoo miten aidosta laumaeläimestä on kyse.
Kosketusmahdollisuuteen ja yhteistarhaukseen liittyy riskejä. Riskejä liittyy myös hevosten ratsastukseen, valmentamiseen, kuljettamiseen, karsinassapitoon, yksintarhaukseen jne. Mielestäni on paikallaan hyväksyä myös niitä riskejä, joita sisältyy hevosen hyvinvoinnille olennaisiin parannuksiin, eikä pelkästään ihmisen harrastukseen sisältyviä riskejä.
Lopuksi vielä kolme vinkkiä yksintarhattujen hevosten yhdistämiseen:
1. Resurssit. Tila, ruoka, vesi sekä niiden sijainnit. Aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyy mitä suurimmissa määrin resurssien puute, nälän tunne, ahtaat tilat. Yhdistä tarhoja, avaa laidun, laita porukka ympäri aluetta levitetylle vapaahkolle heinälle muutamaksi viikoksi, anna olkea syötäväksi.
Nyt on erinomaisen oiva aika yhdistää hevosia siksikin, että lunta on ainakin meillä ihan *%*%*sti. Hevosten yhdistämiseen kuuluu lähes aina juoksentelua, m***a tällainen hankijumppa voi tehdä siitä hieman lyhytkestoisemman.
2. Takakengät pois laumautumisen ajaksi. Tällä hetkellä ei välttämättä ole liukasta, ja jos on, hiekoita. Kyllä, se on hankalaa. Ei, se ei ole mahdotonta, jos käytössä on konevoimaa.
Hevonen ei mitenkään pysty hahmottamaan, että sen kavioihin on kiinnitetty parin sentin pituisia, teräviä metallipiikkejä. Kolmessa viikossa tilanne on useimmiten rauhoittunut, ja sellainen talviloma on hyvä hevoselle kuitenkin. Nastoitetut bootsit käyvät myös liikutukseen, nykyään niitä on hyvin markkinoilla.
3. Kaikki hevoset eivät tule keskenään toimeen, m***a useimmat tulevat. Useimmat aggressiiviset käyttäytymisen muodot ovat eriasteisia uhkauksia, kuten luimistelu, ilmaan pureminen, ohi potkaiseminen jne.
Kenenkään hevosen ei kuitenkaan kuulu elää sellaisen hevosen kanssa, joka aiheuttaa sille vammoja. Olen lapsuudesta asti nähnyt ryhmässä tarhattavia hevosia ja pitänyt sellaisia kotonani nyt reippahasti yli 20 vuotta. Kolme kertaa olen nähnyt, ettei yhtä hevosta voi pitää toisen hevosen kanssa. Kolme. Otanta on satoja hevosia ja yhdessätarhaustunteja satojatuhansia.
Ja kyllä, myös nykyajan liitokaviopuoliveriset ovat hevosia. Niillä on aivan yhtäläiset käyttäytymistarpeet kuin muilla hevosilla, ja niille on aivan yhtä tärkeää saada elää toisten hevosten kanssa.