16/03/2024
Hyvää infoa
Pieni tietoisku vaikeista tai häiritsevistä kiimoista ja kiiman estosta tammalla
Tamman normaali kiimakierto:
Tamman kiimakierto lisääntymiskaudella, eli noin maalis-huhtikuusta marras-joulukuulle asti koostuu kahdesta osasta: keltarauhasvaiheesta (14 vrk) ja kiimasta (kesto noin viikko, m***a voi vaihdella). Joulukuusta helmi-maaliskuulle suurin osa (noin 75-80%) tammoista on talven lepovaiheessa, eli anestruksessa. Keltarauhashormoni, eli progesteroni estää tehokkaasti tamman kiimakäyttäytymisen, joten sen puuttuessa (talvianestruksessa ja kiimassa) estrogeeni on vallassa ja hevosella esiintyy kiimakäyttäytymistä. Kiiman aikana munasarjaan kasvaa yksi tai useampi iso (3-7 cm) follikkeli ja useita pienempiä follikkeleita, ja ovulaatiokypsä follikkeli on hyvin usein tunnusteltaessa aristava. Hevosen munasarjojen normaalirakenteet ovat melko kookkaita, ja selvästi esimerkiksi lehmien vastaavia rakenteita isompia.
Kiimakäyttäytyminen
Tamman käyttäytymisen perusteella on hyvin vaikeaa päätellä kiimakierron vaihetta, ellei tallilla ole oritta. Tammat ilmentävät mm. kipua, alistumista, tai stressiä usein sellaisella tavalla, jota me ihmiset helposti tulkitsemme kiimaksi. Hävyn vilkuttaminen tai virtsaaminen eivät esimerkiksi aina ole luotettavia kiiman merkkejä. Tämän takia on usein mahdotonta sanoa, että liittyykö tamman ongelmallinen käyttäytyminen oikeasti kiimakiertoon, ellei tammalle tehdä säännöllistä kiimakontrollia (peräsuoli- ja ultraäänitutkimus).
Kiimaksi helposti tulkittavia oireita on tammoilla esiintynyt mm. mahahaavan, toistuvien ähkyjen, tuki- ja liikuntaelinsairauksien, stressin, suolistotulehdusten, hammasongelmien, uniongelmien, lihassairauksien, ilmaemättimen (pneumovaginan) ja monien muiden sairauksien tai tilojen yhteydessä. Hevosen tilannetta on siis arvioitava kokonaisuutena, ja tutkimuksia joutuu usein toistamaan ennen kuin varsinainen ongelma löytyy. On myös melko tavallista, että ongelmia on useita.
Kiimojen aikana tamman suorituskykyyn saattavat vaikuttaa käyttäytymismuutokset, voimistunut pneumovagina (kiimassa häpy ja ympäröivät kudokset pehmenevät ja asento saattaa siksi muuttua jonkin verran), sekä mahdollisesti estrogeenin vaikutukset tuki- ja liikuntaelimiin (mahdolliset vaikutukset nivelsiteiden ja jänteiden joustavuuteen, tai lihassairauden lisääntynyt oireilu), jolloin mahdollinen muuten oireeton ontuma/kipu voi voimistua.
Kiimahäiriöt:
Yleisimpiä munasarjoihin paikallistuvia tiloja jotka voivat vaikuttaa tamman kiimakiertoon ovat mm. granulosasolukasvain (tuottaa anti-müllerian hormonia, ja usein myös inhibiiniä ja/tai testosteronia; tyypillistä on orimainen käyttäytyminen ja ulkomuoto, tai jatkuva kiima, toinen munasarja hyvin suuri ja lokeroinen, toinen ihan pieni ja toimimaton); persistoiva keltarauhanen, eli pitkittynyt keltarauhasvaihe (keltarauhasen toiminta pitkittyy toisinaan spontaanisti; kestää noin 2-3 kk, ellei keskeytetä prostaglandiilla (eli ns. kiimapiikillä)); • anovulaatio, eli epäonnistunut ovulaatio (verentäyteisiä isoja follikkeleita, joihin kehittyy keltarauhaskudosta; häviävät itsestään, eivätkä tyypillisesti aiheuta kipuoireita); kevään siirtymävaihe (keväällä kiimat ovat pitkiä ja epäsäännöllisiä; munasarjat ovat isot, koska follikkelikasvua on paljon).
Tutkiminen:
• Kiimakontrollit esim. 3-4 kertaa viikon välein, samalla kirjanpito oireista. Peräsuolitutkimuksessa kohdunkaulan, kohdun ja munasarjojen tunnustelu ja ultraäänitutkimus
• Perineaalialueen rakenteen arviointi pneumovaginan varalta
• Tarvittaessa hormoniverinäytteet granulosasolukasvaimen varalta
• Hoitokokeilut (lähinnä Regumate)
• Muut tutkimukset oireiden mukaan (mm. mahalaukun tähystys, ontumatutkimukset, hiekkakuvat, hampaiden tutkiminen ja hoito)
Hoito:
• Tamman häpyaukon yläosa suljetaan tarvittaessa ns. Caslickin ompeleella lantion luisen reunan tasolle asti. Suljettu häpyaukon yläosa estää ilman vetäytymisen emättimeen, mikä suojaa kohtua tulehdukselta. Ilman vetäminen saattaa myös aiheuttaa ajoittaista kipua tai epämukavuutta lantio-ontelon alueella.
• Muu hoito löydösten mukaan
• Kiiman esto tarvittaessa
• Lisäravinteiden kuten munkinpippurin vaikutuksista kiimakiertoon tai kiimakäyttäytymiseen ei ole näyttöä.
Kiiman esto:
Kiimattomuus voidaan saada aikaiseksi joko aiheuttamalla pidentynyt keltarauhasvaihe tai estämällä munasarjatoiminnan kokonaan (talvianestruksen kaltainen tila).
Keltarauhasvaiheen pidentäminen:
Jos tamma on kesäisin yleensä kiimojen välissä pari viikkoa hyvä, voidaan harkita keltarauhasvaiheen pidentämistä. Tähän käytettyjä menetelmiä ovat keltarauhashormonilääkitys (Regumate), kohtukuulat, kohdunsisäisesti annosteltu kasviöljy, sekä oksitosiinipistokset. Regumate olisi tehokkain keino, m***a sitä ei voi käyttää kilpailevalla ravihevosella. Ratsuilla ja harrastehevosilla tämä on yleensä ensisijainen vaihtoehto.
Kohtukuulia ja kasviöljyä ei enää käytetä niiden epävarman tehon ja kuulien rikkoontumisriskin takia. Oksitosiinipistokset toimivat melko hyvin, noin 70% kierroista, jolloin niillä saadaan aikaan 2-3 kk:n kiimaton jakso. Sen jälkeen tamma tulee kiimaan, ja pistossarjan voi uusia. Pidentyneen keltarauhasvaiheen aikana tammalla esiintyy kuitenkin follikkeliaaltoja ja jopa ovulaatioita voi esiintyä, m***a keltarauhashormoni estää kiimakäyttäytymisen. Uudet magneettikuulat voisivat myös tulla kyseeseen, m***a niistä on vaihtelevia tuloksia ja kustannukset ovat melko suuret epävarmaan vasteeseen nähden.
Anestruksen kaltainen tila:
Jos tamma on yleensä sydäntalvella (tammikuussa) hyvä, voidaan harkita munasarjatoiminnan alasajoa, jolloin saavutetaan talvianestruksen kaltainen tila. Kaikki hevoset eivät kuitenkaan siirry talvianestrukseen, vaan jatkavat kiimakiertoja talven yli. Kiimakontrolleilla voidaan varmistaa onko tamma anestruksessa vai ei.
Mahdollisia keinoja ovat GnRH-rokote (kielletty ravihevosilta) tai munasarjojen kirurginen poisto. On kuitenkin huomattava, että näiden keinojen haittavaikutuksena on, että keltarauhashormonin puuttuessa kokonaan tamma saattaa näyttää kiimaa jatkuvasti, ja munasarjojen poiston vaikutuksia on hyvin vaikea ennustaa. Kyselytutkimuksissa moni omistaja on ollut tyytyväinen tuloksiin, ja erityisesti aggressiivinen käyttäytyminen on vähentynyt, m***a osalla näistä tutkimushevosista on saattanut olla testosteronia tuottava munasarjakasvain, johon munasarjan poisto on tietysti auttanut. Munasarjojen poisto on myös keino tuottaa oriasemille ns. pukkitammoja, jotka ovat aina kiimassa. Munasarjojen poisto on myös isohko kirurginen toimenpide, johon liittyy kipua, komplikaatioriskejä ja kustannuksia, eikä siihen kannata kevyin perustein ryhtyä.
Tarvittaessa Saaren eläinklinikan hevosten lisääntymistieteen eläinlääkärit auttavat mielellään näissä asioissa: https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/kotielainten-lisaantymistiede/palvelut/hevosten-keinosiemennykset-alkionsiirrot-ja-muut-lisaantymispalvelut
ELT DiplECAR Maria Kareskoski
Lisälukemistoa:
Sue McDonnell: Behavior problem – ovaries or not? https://www.vet.upenn.edu/docs/default-source/research/equine-behavior-laboratory/mcdonnell---behavior-problem---ovaries-or-not.pdf?sfvrsn=b483e1ba_0
James Crabtree: A review on estrus suppression techniques in mares https://beva.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/eve.13405
