15/10/2024
Tämä on hyvä kiteytys virhediagnoosien syistä oheisessa haastattelussa (katso linkki alla).
Ihmisten terveydenhuollossa virhediagnooseihin pätee sama, kuin eläinlääkinnässä, m***a ihmispuolella virhediagnoosien valvonta ja jälkipyykki on paljon tarkempaa, kuin eläinpuolella. Tutkimuksen mukaan ihmispuolellakin kuitenkin ilmi tulee vain ns. jäävuoren huippu tapauksista.
Koirankasvattajan pitää samanaikaisesti kantaa huolta oikeista sairaustapauksista, voidakseen hallita erilaisia terveysriskejä jalostusvalinnoissaan, ja sydämellään työtään tekevä kasvattaja tuntee myös myötätuntoa jokaista oikeasti sairasta kasvattia ja tämän omistajaa kohtaan. M***a yhtä lailla tärkeää on tunnistaa ja erottaa väärät diagnoosit ja/tai esimerkiksi huolestuneen ihmisen epäluulot, näistä oikeista sairaustapauksista.
Toisinaan myös voi käydä niin, että yhden koiran sairaustapaus saa aikaan huolta muissa, ja syntyy kohu-ilmiöitä somessa, jonka seurauksena ryhdytään tarkkailemaan näkyykö vastaavia oireita / sairauden merkkejä myös omissa koirissa. Yksittäisten oireiden kohdalla voi kuitenkin olla niin, että samankaltaista oiretta, esim. liikettä tai käytöstä, voivat aiheuttaa useat eri tekijät, eikä niistä kaikissa kyse ole sairaudesta laisinkaan, tai samasta sairaudesta. Tällöin voi syntyä tilanne, että jos henkilön lähtö-oletus yksittäisen oireen syystä on väärä, että tietty oire on varmasti merkki jostakin tietystä sairaudesta, ryhdytään etsimään todisteita ko. sairaudelle ja vahvistusta omiin pelkoihin/uskomuksiin, ja vaikka näyttöä sairaudesta ei useampikaan eläinlääkäri löytäisi, ei tyydytäkään siihen, vaan jatketaan, kunnes löytyy otollinen maaperä vahvistusharhan syntymiseen (suosittelen oheisen linkin lisäksi lukemaan lisää nimenomaan vahvistusharhasta, millaisesta ilmiöstä siinä on kyse). Eli löytyykin lopulta se yksi lääkäri, joka on valmis kirjoittamaan edes epävarman diagnoosin, tai pahimmillaan löytyy se ammatti-etiikaltaan löyhä opportunistilääkäri, joka toimii bisnes edellä ja mielellään suorittaa jopa terveelle koiralle täysin tarpeettomia toimenpiteitä.
Lähtökohtaisesti olen aina ensin luottanut kasvattieni omistajien kertomaan heidän koiristaan. Olen epäillyt ja ryhtynyt kriittisempään tarkasteluun vasta, jos/kun minulle toimitetut eläinlääkärin lausunnot ja mahdolliset muut painavat seikat eivät olekaan tukeneet omistajan kertomaa/ilmaisemaa huolta.
Jos ristiriitaisuuksia on tullut ilmi, olen parhaani mukaan yrittänyt selvittää mikä on totuus kussakin yksittäistapauksessa. Eli olen pitänyt kaikki vaihtoehdot auki ja punninnut huolellisesti mitä niistä kukin todiste tukee.
Kasvattaja-urallani eteeni on tullut joidenkin valitettavien, aitojen sairastapausten ohella myös eläinlääkärin sekä omistajan tekemiä virhediagnooseja, sekä jopa sitä, että useatkaan ammattilaiset eivät löydä koirasta vikaa, m***a omistajan huoli ei millään laannu. Ja myös sellaista on sattunut, että joku eläinlääkäri on silti ollut valmis suorittamaan terveelle, siis hänen itsensäkin, ja toisen ell terveeksi tutkimalle koiralle kuitenkin suuria lääketieteellisiä toimenpiteitä, vaikka tutkimuksessa vikaa ei ole ilmennyt. Näistä on reklamoitu ja saatu myös korvauksia.
Sellainenkin on myös mahdollista, että koiran sijaan koiran omistajalla on itsellään sairaus, joka vaikuttaa tapauksessa. Jotkin ihmisten lääkkeet voivat myös vaikuttaa lemmikkiin ja aiheuttaa merkillisiä oireita. Esimerkiksi naisten vaihdevuosiin käytetyt hormonikorvauslääkkeet ovat tällaisia.
Joskus on vaikeaa selvitellä yksittäisiä tapauksia ja pyrkiä löytämään totuus niiden takana. Siinä ei auta muu, kuin avoin mieli, ja että katsoo mitä vaihtoehtoa mikäkin todiste tukee. Eli tutkitaan ennen kuin hutkitaan.
Jalostuksen kannalta vain tosiasioiden varassa voidaan saavuttaa tavoiteltuja tuloksia, joten virhediagnoosit ja epäselvyydet/epämääräisyydet ovat vakava asia jalostuksessa.
Se, että kasvattaja on huolellinen, analyyttinen ja tarkastelee jokaista tapausta aina uutena kriittisesti, eikä tutkimatta hutki, kuten sanonta kuuluu, on osa vastuullista jalostustyötä.
Eläinlääkinnässä tapahtuu toisinaan jopa kuolemaan johtavia virhediagnooseja sekä hoitovirheitä. Itselläni on myös kokemusta tästäkin. Olen yhden koirani menettänyt tilanteessa, jossa itse epäilin eläinlääkärin voivan olla väärässä, m***a luotin häneen auktoriteettina alallaan, joka oli minulta virhe. Oma epäilykseni oli oikea ja jos olisin luottanut itseeni, koirani henki olisi pelastunut.
Monesti ongelma onkin, että ihmiset, jotka ovat äärimmäisen analyyttisia, itsereflektiivisiä ja huolellisesti punnitsevat eri näkökulmia, ja ovat hitaita lukitsemaan tiettyä mielipidettä absoluuttisena totuutena, ovat juuri tämän hitaan harkintansa vuoksi alttiita jäämään niiden jalkoihin, jotka on varmempia omasta oikeassa olemisestaan, kovaäänisimpiä (mm. somessa) ja jotka vetoavat esim. auktoriteettiasemaan.
Koirien terveystietojen datankeruussa -ja julkaisussa käytössämme on koirien omistajilta kerättävä terveys- ja luonnekysely, ja viralliset kotisivumme. Käytimme myös julkista suku- ja terveystietokantaa koko sen ajan, kun tällainen oli saatavillamme (Datacanis eli ent. Suomen Koirarekisteri), m***a valitettavasti ko. rekisteripalvelu lakkasi hiljattain vähäisestä käyttäjämäärästä johtuen. Kaltaisiani, avointa suku- ja terveystietokantaa käyttäviä/haluavia, muiden kuin liitossa tunnustettujen rotujen kasvattajia, ei siis ollutkaan tarpeeksi. Tämä on surullista. Toivottavasti pian saataisiin korvaava, uusi tietokanta käyttöömme. (Koodarit hox!!)
Kaikki ilmenneet, diagnosoidut viat ja sairaudet, sekä myös tietooni tulleet, vielä selvitystilassa olevat sairausepäilyt, julkaistaan kotisivuillamme, sekä listataan myös pentuopasmateriaalissa. Mikäli Datacanisin tilalle saadaan uusi tietokanta, tiedot ryhdytään keräämään jälleen myös sinne.
On myös hyvä muistaa, että tulevaisuutta ei voi kukaan ennustaa, ja että yksittäisten koirien osalta niiden terveydentilassa tapahtuvat muutokset voivat tulla kasvattajan tietoon viiveellä, eli ensioireiden sijaan esimerkiksi vasta, kun on ensimmäisen kerran hakeuduttu eläinlääkärin vastaanotolle, ja lisäksi virallisen diagnoosin saaminen voi kestää joskus pitkäänkin.
Kimppakyyti-ohjelmasarjassa keskustelemme päivänpolttavista lääketieteen ja hyvinvoinnin aiheista. Tällä kertaa mukana on sisätauteihin erikoistuva lääkäri Iivo Hetemäki, joka opettaa päätöksentekoa.
