15/10/2024
Tällä sivustolla on erittäin asiallista tekstiä ja itselleni erityisen sydäntä lähellä olevaa tietoa koiran kivusta.
Nivelrikon varhainen hoito
Kerroin viime kirjoituksessa, kuinka nivelrikko vaivaa nuoria koiria paljon useammin kuin uskommekaan, sillä vaiva on valtavan alidiagnosoitu. Tässä postauksessa jatkan aiheesta pohtimalla, miten nuoren koiran diagnoosiin kannattaa suhtautua.
Nivelrikko on etenevä sairaus, johon ei toistaiseksi tunneta parantavaa hoitoa. Tuhoutunut nivelrusto ei nykylääketieteen keinoin tervehdy, joten hoitojen tarkoitus on lievittää kipua ja hidastaa taudin etenemistä. Hyvällä hoidolla koira voi viettää vuosia jopa täysin oireetonta elämää.
Yleensä hoito aloitetaan tulehduskipulääkityksellä, sillä kyseiset lääkkeet auttavat tehokkaasti nivelrikkokipuun ja helpottavat tautiin liittyvää kroonista tulehdustilaa nivelessä. Tämä auttaa katkaisemaan kivun kierteen monella tapaa. Ensinnäkin tulehduksen välittäjäaineet herkistävät ääreishermostoa kivulle ja jatkuvasti nivelestä aivoille lähtevät kipusignaalit aktivoivat keskushermoston kipuratoja. Lopputuloksena hermoston kaikki osat herkistyvät kivulle, jolloin aivot kokevat kivun voimakkaampana kuin varsinainen nivelvaurio vaatisi. Tulehduskipulääkkeen tehtävä on katkaista tämä noidankehä.
Sopivan tulehduskipulääkekuurin kestosta esiintyy runsaasti eriäviä mielipiteitä. Usein kipulääkettä käytetään hyvin lyhyinä kuureina parista päivästä viikkoon, mikä ei ehkä ole optimaalisin tapa. Lyhyillä kuureilla ei päästä vielä laskemaan merkittävästi nivelen tulehdustilaa ja hermoston herkistymistä, vaikka akuutein ontuma helpottuisikin. Tavallaan lyhyt kipulääkekuuri vain tukahduttaa isoimman liekin jättäen hiilloksen kytemään, jolloin jatkossa uusi kipujakso lyö läpi herkemmin kuin pidemmän kipulääkekuurin jälkeen kävisi.
Kuuntelin vastikään tunnetun kipututkimusta tekevän eläinlääkärin luentoja aiheesta ja hän totesi määräävänsä potilailleen kolmen kuukauden tulehduskipulääkekuurin heti nivelrikon toteamisen jälkeen. Samalla aloitetaan fysioterapia ja muut pitkäaikaiskäyttöön tarkoitetut tukihoidot lääkityksen rinnalle, sekä tarvittaessa laihdutetaan lemmikki ihannepainoonsa. Näin varmistetaan, että mahdollinen kivulle herkistyminen saadaan katkaistua, omistaja oppii tunnistamaan koiransa kivuttoman käytöksen ja liikkeen, sekä annetaan ruokavaliolle ja fysioterapiaharjoituksille aikaa vaikuttaa.
Tärkein tukipilari nivelrikon hoidossa on painonhallinta. Tarvittaessa koiran ravitsemuksen asiantuntija voi auttaa painonhallinnassa ja lisäravinteiden valinnassa. Valitettavasti ravinnon vaikutuksesta nivelrikkoon on koirilla vasta vähän tutkimusta tarjolla, m***a ainakin omega-3-rasvahappojen on todistettu hillitsevän tulehdusta ja auttavan tätä kautta nivelrikon hoidossa. Uskon ravintoon liittyvän tietotaidon lisääntyvän jatkossa jopa eniten hoidon eri osa-alueista, joten odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Pidemmän päälle liikunta on paras hoito nivelrikkoon, sillä se auttaa pitämään nivelen vetreänä ja painon kurissa, sekä vapauttaa kehon omia kipua lievittäviä välittäjäaineita. Tärkeintä on kuitenkin muokata liikunta potilaalle sopivaksi, sillä vääränlainen tai liian raskas liikunta pahentaa oireita. Siksi osaava eläinfysioterapeutti kannattaa sisällyttää hoitotiimiin alusta asti! Fysioterapeutti voi arvioida myös mahdollisten apuvälineiden tarvetta, sillä usein potilaan kivuttomuutta voidaan edistää pienin arjen ratkaisuin, kuten peittämällä liukkaat lattiat matoilla ja vähentämällä hyppäämisen tarvetta erilaisin rampein.
Kun tukihoidot ja arjen ratkaisut on saatu kuntoon, kivulle herkistyminen katkaistua ja paino kuriin, aletaan tulehduskipulääkitystä laskea asteittain. Nuoret nivelrikkopotilaat pärjäävät usein vuosia ilman kipulääkkeitä tai kevyellä lääkityksellä. Luonnollisesti lääkitystä voidaan joutua lisäämään vaivan edetessä, m***a todennäköisesti kipu pysyy koko ajan alemmalla tasolla kuin se olisi hoitamatta tehnyt.
Huomaan usein omistajien suhtautuvan kipulääkitykseen lopun alkuna. Pitkäaikaislääkityksen koetaan sinetöivän lemmikin kohtalon, koska sen myötä aiemmin terveenä pidetty koira leimataan sairaaksi ja raihnaiseksi. Ymmärrettävästi lääkitysten aloittamista halutaan lykätä viimeiseen asti ja katsoa, kauanko lemmikki pärjäisi ilman. Toisinaan sama pätee myös tukihoitoihin: Omistajan on usein helpompaa sulkea silmänsä ongelmalta kuin ryhtyä harjoituksiin koiran voidessa vielä verrattain hyvin.
Valitettavasti hoitojen lykkääminen johtaa herkästi kivun pahenemiseen, sillä kivulias lemmikki liikkuu vähemmän ja epätasapainoisemmin, jolloin sen lihaskunto heikkenee. Vähentynyt aktiivisuus nostaa usein myös painoa, mikä entisestään pahentaa sekä nivelten mekaanista kuormitusta että elimistön tulehdusalttiutta. Kaiken kukkuraksi niveltä vuosia jäytänyt krooninen kipu herkistää elimistön kipujärjestelmää siten, ettei tulehduskipulääke yksin riitäkään, vaan sen rinnalle tarvitaan myös hermokipulääke. Lopputuloksena lääkkeitä kuluu enemmän ja niistä on vähemmän apua, jos ongelmaan puututaan myöhään.
Nivelrikkoon ei siis kannata suhtautua maailmaloppuna vaan pitkäaikaissairautena, jonka ennuste kääntyy sitä paremmaksi, mitä aiemmin hoito aloitetaan. Potilaan elämänlaadun kannalta on oleellista havaita varhaiset oireet ja panostaa alusta asti pitkäjänteiseen kipujen ennaltaehkäisyyn. Tässäkin tapauksessa ripaus ennakointia peittoaa tehokkuudessa viime hetken pelastusyritykset!
