19/12/2021
Olen Inka, 34 vuotias kahden tytön äiti porista. Kiinnostukseni hevosia kohtaan alkoi jo kuusivuotiaana. Ala-asteella aloin käydä säännöllisesti ratsastustunneilla -ja leireillä. Hoitohevosia ystävien kanssa etsimme ahkerasti. Kesäisin pyöräilimme pitkiäkin matkoja ja etsimme hevostalleja. Tallin osuessa reitillemme päätimme oitis mennä kysymään saisimmeko hoitaa hevosia. Ja kyllähän niitä hoidettavia hevosia löytyi. Oli ehkä maailman hienointa saada oma hoitohevonen ja päästä hoitamaan sitä säännöllisesti.
Olen aina ns. syttynyt etenkin sellaisista hevosista, jotka ovat jollain tavalla hieman hankalampia kuin muut. Jo pienestä asti olen ollut todella rohkea ja lähestynyt haastaviakin hevosia määrätietoisesti, m***a kunnioittavasti ja voittanut useimmiten tavalla tai toisella hevosen luottamuksen, tai ainakin jotain sinne päin.
Ensimmäiset ylläpitohevoseni otin 16 vuotiaana. Ja ensimmäisen oman hevoseni ostin vasta aikuisiällä 29vuotiaana.
Ostin itselleni hienon ja laadukkaan puoliverisen tamman, jolla oli kilpailtu vaativia luokkia kouluratsastuksessa.
Tamma toimi ratsastaessa, m***a käsitellessä se oli suorastaan hurja. Tamma suorastaan halusi päästä ihmisestä eroon tavalla tai toisella. Käytävällä hevonen koitti liiskata seinää vasten, purra ja potkia.
Melko pian rupesin ymmärtämään ja huomaamaan ratsastukseenkin liittyvä puutteita. Olin kerran aiemmin käynyt kokeilu mielessä istuntatunnilla eräällä ratsastuskoululla ja ratsastuksellisten haasteiden ilmetessä enenevässä määrin, otin yhteyttä istuntatunnin pitäjään. Sen yhteydenoton ja tämän tamman oston kautta sitten alkoikin hevosmaailmani uskomuksineen ja rakenteineen murtua ja aloin katsoa asioita erilaisten lasien läpi. Voin sanoa, että olen opetellut ja opiskellut lähes kaiken aiemman oppimani (sekä paljon lisää) uudelleen. Tähän kuuluu siis ratsastus ja hevosen kouluttaminen sekä trauman purku sekä lajityypillinen käyttäytyminen yms.
Nykyään toimintatapani ovat todella hevoslähtöisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hevonen olisi hevonen ja etteikö hevosilla olisi rajoja, aivan kuten ihmisilläkin.
Tämän tammani myötä aloin intensiivisesti opiskella koko hevosmaailmaa uudelleen. Yksi erittäin merkittävä henkilö on Klaus Hempfling. Hänen tapaansa olla ja kommunikoida ja työstää hevosia on todella ihailtavaa. Vaikutteita ulkomaisilta vaikuttajilta olen hakenut mm. Bent Branderupilta, Alizee Fromentilta ja Marijke de Jongilta.
Suomalaisista ensimmäisenä pitää mainita Katariina Alongi, joka on kouluttanut minut ratsastuksen biomekaniikkavalmentajaksi. Olen itse valmentautunut Katariinan ja Niina Kirjorinteen opissa. Niina on ammentanut ison osan opistaan Eversti Garden valvovan silmän alla. Niinan kautta olen saanut huimasti kokemusta ja oppia omaan toimintaan ja työhön.
Pari vuotta ensimmäisen oman hevoseni oston jälkeen päädyin kuitenkin lopettamaan tammani. Positiivisen vahvisteen kautta tammaa saatiin uudelleen koulutettua moniin asioihin sekä ratsastuksessa päästiin vihdosta viimein rentouteen, m***a hermoston ylikuormittuminen ja virttyminen vanhoissa haastavissa tilanteissa jäi edelleen taustalle kummittelemaan. Näiden kaikkien lisäksi tammaa hoidettiin säännöllisesti. Tamma sai kiropraktista hoitoa, osteopatiaa, homeopatiaa, kraniota, akupunktiota, laseria ja oikeastaan kaikkea mitä keksiä saattaa. Erilaisista hoitomuodoista tamma sai aina hetkellisen avun, m***a nimenomaan vain hetkellisen avun. Nyt osaan ajatella sen johtuvan hermoston ylikuormittumisesta ja siitä, että hermostoa ei saatu enää korjattua.
Ilman tammaani en olisi nyt tässä kirjoittamassa tätä esittelytekstiä itsestäni. Nimittäin se, mitä pitkälti tällä hetkellä teen hevosia kouluttaessani, perustuu hevosen trauman purkuun ja hermoverkkojen uudelleen ohjelmointiin.
Aiheesta on tulossa myös verkkokurssi, jossa opetan ihmiselle työkalun, jonka avulla voi oppia sen, jonka kautta itse toimin hevosia kouluttaessa.
