15/06/2022
Tämä tekstini on inspiroitunut tämän päivän Hevosurheilu lehden artikkelista koskien kuria ja koulutusta sekä eilen onnistuneesti päättyneiden hevosen kouluttaja (AT) opintojeni tuottamia tarkentuneita ajatuksia aiheesta hevonen ja sen koulutus, kohtelu, käyttö ja hyvinvointi. En siis ole vielä lukenut koko Hevosurheilun juttua, vaan juon tässä vapaapäiväni pitkääää aamukahvia ja annan ajatuksen laukata ja purkautua. Sori siis, jos jutuissa on samoja asioita. Nämä seuraavat ovat vain omia ajatuksiani tästä tärkeästä aiheesta.
Osin koen turhautumista siitä, miten paljon minulla on vielä henkilökohtaisesti opittavaa, sen määrä vain kasvaa mitä enemmän teen työtä ja opiskelen. Kohta 20 vuotta alan yrittäjyyttä takana ja tuntuu että olen silti aivan alussa. Yksi opintopolku vie toiseen ja siitä sivujuonne tuonne jne.
Osin turhaudun siitä, miten paljon on vallalla vielä sitkeitä käsityksiä että hevonen on tuhma jos se ei toimi ihmisen pyyntöjen mukaan ja sitä pitää "ojentaa" tai että ns uuden ajan oppien myötä ei saada koulutettua ja valmennettua toimivia ja hyvinvoivia suoritushevosia. Kyllä muuten saa 👍Hyvinvoinnilla tarkoitan myös hevosen psyykkistä hyvinvointia fyysistä puolta unohtamatta.
Kuria tarvitaan -ihmiselle.
Kuria, pitää asioiden vaatimuksissa, aina sama tapa. Ei esimerkiksi anneta hevosen rynnätä tarhaan tänään eikä huomenna eikä ensi viikolla jne. Saakelin tylsää, m***a toimivaa. Ja kun toiminta vakiintuu, ei sitä itsekuriakaan niin enää tarvitse.
Kuria pitää oma tunnetila hallussa hevosen kanssa - jos jokin asia ei suju pitää olla itsekuria lopettaa, pitää tauko ja katsoa peiliin, että mikä mättää. Hevonen ei opi "lintsaamaan töistä" jos ihminen pitää puhallustauon vaikeassa tilanteessa.Jos näin olisi, jokainen elämäni aikana käsissäni ollut hevonen olisi nyt ratsastus/ajokelvoton ja söisi ihmisiä aamupalaksi ennen auringon laskuun laukkaamista.
Painetta hevosen koulutuksessa ja käsittelyssä saa ja joutuukin välillä käyttää. M***a pitää ymmärtää, että rajansa silläkin. Liika paine myös saa hevosen stressaantumaan ja pelkäämään. Jolloin oppiminen estyy tai hevosen oppii ainoastaan pelkäämään (klassinen esimerkki hevosen lastaus traileriin..).
Päinvastoin, hevonenkin tarvitsee niitä taukoja uuden/hankalan asian edessä. Vähintään 5 minuutin välein sen pitää saada siirtää ajatuksensa pois harjoituksesta (oppiminen tuottaa aivoihin kuona-aineita joiden pitää saada poistua. 5 min harjoittelun jälkeen aivot eivät enää toimi kunnolla ja oppiminen hidastuu/ei etene ollenkaan!)
Fyysisen suorituksen osalta tauko, kävelyä pitkin ohjin, on myös tärkeä sekä maitohappojen lihaksista poistumisen vuoksi kuin hermostonkin palautumisen kannalta. Käyntiä jotta hapensaanti on lihaksissa hyvä, pitkin ohjin, jotta kuolaimen paine poistuu JA että hevonen saa vapaasti liikuttaa kaulaa ja laskea kaulan selän tason alapuolelle. (Vasta tällöin kaulan lihakset oikeasti rentoutuvat ja maitohapot pääsevät poistumaan, tästä ilmiöstä usein käytetään sanontaa, että hevonen venyttää kaulaansa).
Kuria olla vemputtamatta ohjaa tai olla kiristämättä ohjapuohjia liikaa, jotta saisi nopeammin hevosen "muotoon" (Kaikkihan me tiedämme että näin se ei onnistu, eikös?). Kuria tehdä järjestelmällinen harjoitussuunnitelma ratsulle, jotta se kasvattaa oikeita lihaksia kantaakseen ratsastajan ja itsensä oikein ja terveellä tavalla. Ja kuria noudattaa suunnitelmaa.
Kuria olla ajamatta hiittejä jos hevosen kunto ei riitä vielä muuhun, kuin peruskauden lenkkeihin.
Kuria huolehtia, että hevosen kaula -ja selkälihakset kasvavat muun kunnon myötä, jolloin hevonen pystyy paremmin kannattamaan ja tasapainottamaan itse kaulan ja pään alueen kovassa vauhdissa jolloin sekkiin /kuolaimeen nojaamisen tarve vähenee. Pätee sekä ratsuihin että ravureihin! Kovasuinen hevonen voi oikeasti olla ylälinjaltaan niin heikko, ettei se pysty kannattamaan päätä ja kaulaa sillä tasalla, mitä ihminen ohjan mitalla pyytää. Hevoselle liian lyhyt ohja-> liian pysty kaulan asento ->ei lihasvoimaa -> makaa kuolaimeen -> kipu.
Kuria huolehtia hevosen terveydestä ja muusta hyvinvoinnista joka päivä.
Kuria pitää hevonen kävelykuurilla lääkärin ohjeiden mukaan pitkän tauon tai sairauden jälkeen.
Kuria huolehtia hevosesta kun tulee räntää vaakatasossa tai pakkasta on -28.
Kuria istua kärryillä se tunnin kävelylenkki, eikä esim lyhentää varttiin kun on huono keli. (Lainaan tähän nyt tuttua ravivalmentaja/kengittäjää :" On turha odottaa radalta tulosta jos liikaa katselee sitä, minkälainen sää tänään on. Jos on huono sää, pitää pukeutua hyvin. ")
Kuria opiskella itse lisää, muilta (oikeilta)opettajilta, jos tuntuu että jokin asia hevosen kanssa ei suju. Voimakeinoin et saa hevosta ymmärtämään asiaa paremmin.
Hevosurheilu ei ole lihasvoimalaji. Vaan henkinen voimalaji.
Hevonen tarvitsee kouluttamista ja fyysistä valmennusta ihmisen asioihin ja johdonmukaisuutta.
Ei ihminenkään ymmärrä kiinaa jos hänelle ei ole sitä opetettu. Hän saattaa vahingossa huutaa "Cha!!" (kiinaksi tee) jos tallaat varoittamatta varpaille. Seuraavalla kertaa kun häntä lähestyt et ole enää mukavaa ja luotettavaa seuraa. Ja taas, kun tallaat varpaille saattaa ihminen huutaa "prkl!" ja huitaista. Kolmannella kerralla et pääse enää kosketusetäisyydelle ja ihminen huutaa "painu nyt €@ #€_& #&!!! siitä!!"
Eikä hevonen tiedä miten esim pohkeenväistö tehdään tai talutuksessa kuljetaan jos sitä ei ole sille opetettu niin, että se oikeasti ymmärtää ja pystyy tekemään pyydetyn asian, vaan aina on vähän selviydytty tallista tarhaan voimakeinoin tai vahingossa saatu hevonen astumaan sivulle kun tarpeeksi kannuksella tökkii tai vetää ohjasta kaulaa mutkalle.
Hevosella voi myös olla hahmottamisongelmia oman kroppansa suhteen ihmisen pyytämissä tehtävissä. Moni on varmaan kuullut esimerkkini 120cm luokkia hyppäävästä hevosesta joka ei tiennyt, miten kävellään ratsastajan tai taluttajan kanssa 10cm kavaletin yli. Voin kertoa, että nyt hän osaa ja tekee sen myös rennosti ja kas kummaa, tämän myötä on löytynyt myös rento pohkeenväistö, joka ei aluksi onnistunut toiseen suuntaan ollenkaan.
Kyllä, kannusta, raippaa, kuolainta, apuohjia, ketjunarua voi käyttää, m***a ei lihasvoimalla vaan aivoilla.
Kannuksella ei kaiveta tai tökitä, vaan kosketetaan. Tämä vaatii ratsastajalta suurta kehonhallintaa johon osa ratsastajista ei kykene edes koko elämänsä aikana. Tästä syystä olen itse toistaiseksi laittanut kannukset kaappiin. Koska oma kroppa ei ole tällä hetkellä edesmenneen syövän ym vuoksi sillä tasolla, että pystyisin tarvittavaan tarkkuuteen. Ja koen niiden käytön tässä omassa fyysisessä tilanteessani hevoselle epäreiluksi. (Samasta syystä työskentelen hevosten kanssa paljon käynnissä, tehden siirtymisiä, väistöjä, kavaletti ym jumppaa jotka valmistavat ja vahvistavat hevosta kovavauhtisempaan menoon ja esim laukanvaihtoihin tai hyppäämiseen. Koska oma kroppa ei ole parhaimmassa tikissä, en voi hevoseltakaan vaatia hienoja vaihtoja tms.se olisi epäreilua.Onneksi näinkin -myös nykyaikaisen, tieteellisen tutkimuksen mukaan- saa parannettua hevosen ajattelua, koordinaatiota, lihasvoimaa, notkeutta ja tasapainoa -> parempi laukka -> parempi rytmi -> parempi hyppy / laukanvaihto). Raipalla ei lyödä tai pelotella tai rankaista, vaan huiskutetaan ilmaa, sivellään, kosketetaan, napautetaan, neuvotaan, tarkennetaan ja pyydetään. Ajoitus ja kosketuskohta on tärkeämmät kuin voima näiden lisäapujen kanssa.
Kuolaimella ohjataan, neuvotaan. Ei vedetä, väännetä, vemputeta hevosen päätä ratsastajan/ajajan mieleisensä asentoon. Kuolaimesta ei oteta tukea, ei ratsastaja, taluttaja, ohjastaja tai hevonen. Jos jollakulla asianosaisella on puutteita lihasvoimassa oman tasapainon ylläpitämisessä, otetaan tuki muualta kunnes lihasvoimaa on tarpeeksi parannettu. Ratsastaja satulanlenkistä, ohjastaja ajaa koppakärryillä ja unohtaa kilpa kärryillä istumisen toistaiseksi. Hevoselle sallitaan sellainen työmuoto, minkä se pystyy itse ylläpitämään. (Tämä on usein täysin eri, mitä näet pitkälle treenattujen hevosten tekevän vaikeissa koulu/este/länkkäluokissa). Taluttaja opettelee hevosen kanssa miten talutuksessa oikeasti kuljetaan. Jos hevonen on koulutettu kuolaimeen ja sen merkkeihin järjestelmällisesti, ei voimaa tarvita.
- Hevonen jolle on saatu kuolaimet suuhun ei ole siihen koulutettu. Päinvastoin, jos on edetty "nyt suu auki, nämä on kuolaimet. Piste. " mentaliteetilla, on kuolaimeen jo yhdistynyt ikävä tunnetila, mikä sitten siirtyy tilanteisiin jossa kuolain on hevosen suussa. Sitten kun se ymmärtää, että mikä on kuolain, mitä kuolaimen eri asennot tarkoittavat ja pystyy vastaamaan näihin ohjeisiin toivotulla tavalla, mielellään, kevyesti ja rennosti, se on koulutettu. Taas tosi tylsää ja saattaa viedä enemmän aikaa kuin "suitset päähän ja menoksi" metodi, m***a, jos haluat ohjalle kevyen, suusta -ja täten myös muualta kropasta- rennon hevosen, ainoa tapa. "Ohjan irrottelu" tai hevosen "rentouttaminen" ratsastaessa tai ajaessa kuolainta ja hevosen päätä sivulta toiselle venkslaamalla ei ole hevosen koulutusta rennommaksi tai kevyemmäksi. Se vaikuttaa haitallisesti sekä hevosen mieleen (aiheuttaa kipua), että pää/kaula/selkälihaksiin ja hermoratoihin, suusta puhumattakaan.
Ohjalle painava hevonen voi myös pelätä kuolaimen liikkeitä suussa (esim ratsastajan tuottama epävakaa tuntuma,- joka korjataan ratsastajan keskivartalon lihasharjoittelulla, pidentämällä ohjaa niin ettei se nypi ratsastajan käden heiluessa tai tuntumaa opeteltaessa ratsastamalla sellaista vauhtia missä ratsastajan asennon kontrolli säilyy. Yleensä tämä on pysähdys käyntiä, rauhallista ravia keventäen. Ei kovemmalla kuolaimella, vauhdin lisäyksellä, apuohjilla, ohjien liiallisella lyhentämisellä) tai painetta tai tilannetta johon liittyy suitsitus tai muu ilmiö jolloin se ns puree kiinni ohjaan. Kyse on pakoreaktiosta joka valitettavasti sekoitetaan -yllättävän usein- innokkuuteen.
Ja hei! Myös kuolaimettomaan suitseen pitää hevonen kouluttaa, sehän toimii painamalla hevosen hermoja päästä!
Ja toinen hei! Se että hevonen on *niin ja niin * korkealle koulutettu tai juossut ison summan rahaa, ei tarkoita että se olisi kuitenkaan oikeasti koulutettu kuolaimeen, tuntumaan tai itse asiassa mihinkään muuhunkaan, niin että kyseinen asia on hevoselle ok. Saattaa olla että on koulutettu tai saattaa olla että ei ole.
Apuohjien käyttö on toisinaan perusteltua ravi-ja ratsuhevosilla. Jos tarvitset niitä "oman tai hevosen turvallisuuden vuoksi" etenet liian nopeasti omiin/hevosen taitoihin tai fyysiseen kuntoon nähden. Tällöin apuohjien käyttö voi aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkoa niitä. Apuohjien on tarkoitus vihjata hevoselle toivottu, terveellinen liikkumisen tapa. Ihmisen tehtävä on huolehtia, että valitsee oikean apuohjan tilanteisiin ja osaa käyttää niitä oikeudenmukaisesti. Se, että se ja se käyttää hevosillaan apuohjia harkitusti ja hyviä tuloksia (myös hevosen hyvinvoinnin kannalta ajateltuna) saavuttaen ei tarkoita, että sama toistuisi joka hevosen ja ihmisen kohdalla. Päinvastoin, jos et ole sata varma, mitä käytät, miksi, miten, minkä saavuttamiseksi -älä käytä. Se ei kuitenkaan sulje pois, että joku muu voi osata.
Käytän toisinaan myös ketjunarua hevosen turvan yli -tai ali laitettuna. Jos hevosen koulutus on kesken ja ongelmana esimerkiksi vaikeasti ennakoitava, raju reagointi säikähtäessä tai talutuksessa ryntääminen. Tämä on turvallisuuden takaamiseksi. Hevosen, minun, tallin väen, tallin omaisuuden, sivullisten ja heidän omaisuutensa. Irti päässyt, kiihtynyt hevonen on aina vaarallinen koska se toimii vaistojensa varassa, ei ihmisen näkökulmasta järkevästi. Hevosta ei silti ole tarkoitus taluttaa ketju tiukalla hampaat irvessä. Vaan naru löysällä ja rajussa äkkitilanteessa ketju nappaa kiinni ja estää lisäongelmat. Ketjusta pitää myös välittömästi löysätä kun hevonen pysähtyy. Eikä siitä nypitä tai jäädä vetämään. Eikä sitä laiteta suuhun, kuolaimet on sitä varten. Jos hevosta joutuu jatkuvasti/aina tietyissä tilanteissa viedä ketju tiukalla, kannattaa miettiä,miten hevosen saisi koulutettua näihin tilanteisiin paremmin. Miksi hevonen käyttäytyy näissä tilanteessa niin, että ketjua tarvitaan.
Lisäkoulutuksella hevosen elämänlaatua saadaan parannettua ja siitä tulee turvallisempi, luotettavampi ja helpompi käsitellä.
