Juuri alettuani pohtimaan että olisipa valmis alustakäytös kätevä, muistin minun ja Kentaurin tiimiläisen eli supertaitavan @erikajajouhu kouluttaneen Kentaurille matolle menemisen. Niinpä käyttöön vaan! Olemme harjoitelleet varusteiden pukemista nelisen vuotta, ja pari ensimmäistä vuotta siinä meni tavalla tai toisella aika syvissä vesissä. Pelot ne jäävät kyllä kehoon syvälle, jos jokin. Varustaminen sinänsä onnistui kyllä, mutta mielentila muuttui sellaiseksi jota en itse ratsulleni halua, erityisesti kun hänellä oli ratsastamiseen liittyviä ahdistuksen aiheita jo aivan tarpeeksi.Varustaminen on tapahtunut meillä jo starttikäyttäytymisin, eli hänen aloitteestaan, esim. satula turpakosketuksella. Haluan kuitenkin mitata käyttäytymistä vielä enemmän, koska ratsastamisen määrä on ollut lisääntyvässä tahdissa. Meillä on nyt kaikki askellajit tempoineen ja olen siitä todella ylpeä (lähinnä hänestä), koska en ollut ihan varma voiko meidän lähtökohdista koskaan päästä siihen.Mittaan mielelläni esimerkiksi miten osallistuva käyttäytyminen muuttuu kun valinnan mahdollisuuksia lisätään alati. Kentällä vapaana varustaminen ruohopalkkion ollessa läsnä on eri asia kuin varustaa puomilla startin kautta. ☝️ Samankaltaista teen tarhassa riimun kanssa: kun hän tulee luokse, en ota riimuun jos ollaan kauempana portista. Kun hän seuraa vapaasti kävellen esim. laitumelta portille asti, pääsee mukaan. Näin käy kyllä ihan aina, myös vihreältä, ja se jo kertoo motivaatiosta yhteiseen tekemiseen. Tässä ei ole ollut muutosta ratsastuksen lisääntyessä.Minä uskon, että eläin tekee ihmisen kanssa aika luonnostaan mälsempiäkin juttuja ihan jo olosuhteiden niukkojen valinnanmahdollisuuksien vuoksi. Siksi arvostan enemmän käyttäytymisen mittaamista kuin esim. eleiden tulkitsemista yksinään. Videolla hän valitsee nyt itse mennä ravia alustalle (joka on startti esiin tulevalle tehtävälle), astua
"Saako nostaa?"
Avoimet kädet toimivat meillä vihjeenä mahdollisuudelle päästä syliin, ja kädelle peruutetaan itse istumaan. Näin sujuvaa se jo on, mutta rakenteluvaiheessa näytti kyllä varsin erilaiselta ja tökkivältä. Ketju kesti aika kauan alustaan nostohetkeen asti, vaikka kaikki palat sinänsä olivat paikallaan.
Saapuessaan neljä vuotta sitten, Hugo pelkäsi avonaisia käsiä, esineitä kädessä ja luokse kutsumista - sekä vieraita ihmisiä. Kutsuminen aiheutti täyden stopin ja käsiä näyttävät vieraat, jotka yrittivät lähestyä pelottavat kädet ammollaan, kauhistuttivat.
Koirat oppivat hyvin tarkkojakin vihjeitä. Tästä syystä on monesti helpompi opettaa uusi vihje, kuin yrittää siivota vanhoja myrkyttyneitä vihjeitä. Siksi opetin mm. luoksetulon heittämällä namia itsestäni ensin poispäin ja liitin vihjeen, eli kutsusanan, seisoen itse kylki kohti koiraa. Vieraita ihmisiä Hugo opetettiin lähestymään itse peruuttaen, koska kädet pelottivat. Nyt se tietysti näyttää vähän hassulta ja vieraita ohjeistetaan erikseen. Selän kääntäminen kun näytti etenkin aluksi ennemminkin halulta olla rauhassa. Nykyään hän kääntää selän ja peruuttaa varsin hilpeyttä herättävästi ja selkeästi vieraiden luokse.
Tätä peruuttamisperiaatetta hyödyntämällä opetin käsitargetin aiemmin myrkyttyneeseen vihjeeseen eli avoimiin käsiin. Avoimet kädet ja "saako nostaa?" on mahdollisuus nostoon ja kädelle peruuttaminen johtaa siihen. Tämä on opetettu alunperin kylkitargetilla käteen käyttäen funktionaalista palkkiota, eli esim. sohvalle pääsemisen mahdollisuutta. Tämä toimi paljon namipalkkoja tehokkaammin, vaikka niitäkin toistoja on alla. Nykyään työpisteellä tuijottamalla hän saa kädet esiin ja pääsee toimistotuoliin asiakastapaamisille, jossa häntä kyllä varsin usein tavataan.
Käyttäytymisanalyysin hienouksiin kuuluu mm. tunnistaa vihjeitä ja niihin liittyviä eläimen odotuksia, seurausten ja käyttäytym
Turhautumisen multihuipentuma: vaihteleva käyttäytyminen! Eilen onnistunut harjoitus onkin tänään jotain aivan toista. Miten ihmeessä osaaminen voi hävitä yhdessä päivässä?
Koiran hyvin omaksuttu, opittu (ts. operantti), käyttäytyminen itsessään pysyy suhteellisen samankaltaisena päivästä toiseen, mutta silloin kun harjoiteltava asia vaatii oppimisen lisäksi sietokykyä, harjoitustulos voi vaihdella päivästä riippuen isostikin.
Tiesitkö, että eläimen käyttäytyminen muuttuu ympäristön mukaan jopa enemmän kuin persoonallisuuden? Tästä syystä esimerkiksi perinteinen ajatus koiran viemisestä koulutukseen kotiympäristön ulkopuolelle eri ihmisten keskuuteen, ei ole pääasiallisesti toimiva idea. Eri ympäristöjen ärsykekuormituksen määrä ja muut hyvinvointitekijät, sekä vuorovaikutussuhde juuri tiettyyn ihmiseen vaikuttavat niin paljon, että koira voi käytännössä olla aivan kuin toinen koira eri ympäristöissä - ja eri hetkissä. Kun harjoiteltava asia vaatii koiralta sietokykyä. koira voi reagoida ympäristön vaihtelun mukana vaihtelevasti asiaan, jonka piti ihmisen mielestä olla jo opittu.
Listattuna potentiaalisia vaikuttajia:
- eilen ja tänään syödyn ruoan sopivuus ja vaikutus vatsan tuntemuksiin
- ohitustilanteiden sujuminen ja vastaantulleiden koirien vaikeustaso
- yksinoloharjoittelussa sosiaalisen yhdessäolon laatu ja määrä lähipäivinä (nk. sosiaalinen aikabudjetti)
- koiran saama liikunta ja sen vaikutus esim. turhautuneeseen ylivireyteen tai lihasjumeihin
- palauttavien ruokavirikkeiden määrä ja laatu, jotta koira pystyy palautumaan arjen aktiviteeteista
- kierrosten määrä - sekä hyvässä että pahassa. Iloinen, ylivauhdikas leikki koirakavereiden kanssa voi kulminoitua seuraavana päivänä hermoiluna esim. ohitustilanteissa tai käsittelyharjoittelussa
- lepotilanteiden mahdollisuus, esim. koiran tavanomaisena lepoaikana kyläilleet vieraat, tai vähän kaukaisemmankin rakennustyöma
Koirien adoptoimiseen ja uudelleen kotiuttamiseen liittyvissä ilmoituksissa mainitaan usein "haukkuu yksin, joten vain omakotitaloon" tai "vain paljon kotona olevaan perheeseen". Saan aiheesta viestejä aina välillä.Monella järjestöllä, muulla toimijalla ja/tai yksityishenkilöillä on jo tarkempaa tietoa eroahdistuksesta, mutta valitettavasti koiria luovutetaan myös hyvää tarkoittaen olosuhteisiin, joissa eroahdistuskäyttäytyminen voi laajentua aivan uusiin mittasuhteisiin.Monen yksinolo-ongelman hoitaminen onnistuu useissa ympäristöissä, mutta fobian kaltaisen eroahdistuksen nostaessa päätään, täysi siedättämättömyys voi johtaa hermostollisen tilan muutokseen: koira herkistyy yksinololle yhä enemmän ja kestää sitä yhä vähemmän.Äärimmilleen vietynä koira voi esimerkiksi ulvoa ja repiä esineitä jo omistajan noustessa tuolista, jos tämä on saattaanut ennakoida vessassa oven takana käymistä.Myös unet voivat olla haaste. Moni eroahdistuskoira ei nuku hyvin, sillä omistajan jatkuva tarkkaileminen on niille tärkeää. Pitkällä aikavälillä heräilemisestä koituva stressi voi kertaantua pitkäkestoiseksi toksiseksi stressiksi, joka voi aiheuttaa ongelmakäyttäytymistä muillakin elämän osa-alueilla tai sairastuttaa koiran.Eroahdistus on aina huolellista kouluttamista vaativa tila. Kouluttamisen tavoitteena on tehdä ihmisen elämän lisäksi koiran elämästä turvallisempaa ja auttaa koiraa sietämään sen arjessa pakollisia yksinolemisen hetkiä ilman, että koira keikahtaa epätasapainoon.Kaikki omistajat eivät tunne eroahdistusta tai tiedä siksi mihin sitoutuvat. Tärkeintä on siksi jakaa tietoa koirien uudelleensijoittajille: jos koiralla on taipumusta eroahdistukseen, luovuta koira vain kotiin jossa ollaan valmiita kuukausien, tai jopa yli vuoden pitkäjänteiseen työskentelyyn. Koiran sopeutumisen vuoksi koira ei välttämättä ole valmis tehokkaaseen yksinolokoulutukseen heti kodinvaihdoksen jälkeen, ja täm
Päivän nukkumatti-palkinnon voittaa tassut unesta vipattaen hieno Team Aiko 🌟10 viikkoa, yksinoloaika nollasta 69 minuuttiin, lähtösignaalit mukana. Lämmittelytoistoja vähennetty 8, jäljellä 3.Nyt on sellaista suoritusvarmuutta, että voidaan alkaa hyödyntämään tunnin poissaoloja arkisiin tekemisiin. 🙌
Team Nanja!!
NANJA! Super-Nanja! 🥳
Takana kaksi täyttä harjoitusviikkoa, ensimmäisessä mittauksessa rennon yksinolon sietokyky alle 12 sekuntia. Toisessa mittauksessa 1 min 9 sekuntia. Tänään mittauksessa 30 minuuttia täyttä lepoa, ja lisää olisi tullut.
Eikä siinä vielä kaikki!
Ajassa 8,43 venyttely ja makuupaikan vaihto, ja ajassa 16,37 eroahdistuskoulutuksen kruununjalokivi: kylkimakuu. 💪 Nämä taidot astuvat usein kuvaan vasta paljon myöhemmin.
Nöyrä niiaus tälle tiimille, wau mitä työtä!
#eroahdistus #separationanxiety
Ensimmäinen leikki yksin! 😍 Nämä ovat aina merkittäviä hetkiä, joille minäkin monesti livenä katsoessani tuuletan (tai kyynelehdin 🫢).
Kaikille koirille yksinolo ei ole koskaan niin mukavaa, että leikkiminen onnistuisi. Tämän koiran kohdalla tämä muutos on tietysti erityisen ihana juttu, sillä vain 10 pari kuukautta sitten Sylvi reagoi voimakkaalla ahdistuneisuudella jo alle sekunnista poistumisesta. Vaikka matkaan on mahtunut mm. sterilaatio sekä luksoituva polvi, on tilanne nyt aivan toisenlainen.
Sylvin ensimmäinen leikki tapahtui harjoitusajan uudessa maksimissa ja harjoitus keskeytettiin hyvien kokemusten luomiseksi. 20 minuuttia 50 sekuntia ajassa 10 viikkoa, leikin siivittämänä - ja kaikista matkan murheistakin huolimatta.
Upeaa työtä Sylvi ja koko perhe!
Team Hulda! Yli 20 minuuttia lepoa, ja heräämisestä palautumista takaisin täyteen lepoon. Tassut vaan vipattavat unia nähdessä!
No NÄIN sen pitäisi mennä! 💪 Tämä tiimi 9 viikon treenin jälkeen 37 minuuttia täyttä kylkimakuuta, (ja lisää olisi tullut). Upeaa työtä he!
Threshold checkit, eli osaamistason mittaukset. Eroahdistuskoulutuksen tulisi perustua osaamistason jatkuvaan mittaamiseen, jotta emme harjoittele alati vain liian helppoja toistoja ja pystymme hyödyntämään koiran reaktion muutospisteen eteenpäin tönäisemistä, eli siedättämistä. Ilman mittaamista ja tehokasta seurantaa, olemme todennäköisesti joko turhan hitaalla tiellä, tai harjoitusohjelmamme on liian haastava - koiran yksinolon sietokyvyn tasokin kun vaihtelee päiväkohtaisesti.
Mittaustapahtumassa lasketaan erilaisia käyttäytymisiä, niiden tiheyksiä, voimakkuuksia ja myös ilmenemistä suhteessa toisiinsa. Vähän haastavahkon asiasta voi tehdä se, että jokaisen koiran elekieli on yksilöllinen, ja kaiken lisäksi vaiheittain muuttuva. Kukaan ei voi yhtä koiraa monesti katsomatta kertoa, mitkä eleet milloinkin ovat merkityksellisiä ja mihin kohtaan yksinoloa mittaaminen tulisi päättää.
Päättymisen tulisi tapahtua ennen kuin stressieleiden kirjo lähtee alamäkeen, eli heti sellaisessa pisteessä jossa voidaan todeta, että niin koiran käyttäytyminen tihenee tai voimistuu niin, että enää ei tapahdu spontaania palautumista, kuten lepoon siirtymistä. Tätähän ei tiedä kuin mittaamalla ja koiran tuntemalla, eli jossakin checkissä nähdään ehkä vähän enemmän stressiä kuin sitten, kun koira tunnetaan paremmin. Oppimisen myötä käyttäytyminen muuttuu ja esim. aikaisemmin ennen murtumispistettä ympyröitä tihenevästi kävellyt koira voikin sen sijaan siristellä silmiään ja lipaista huuliaan tihenevässä tahdissa. Videon koirakaveri juoksi ennen suoraan ovelle huutamaan. Nyt videolla koira nousee n. 20 minuuttia nukuttuaan ja sitten nähdään liuta lievempiä stressikäyttäytymisiä, eikä lainkaan sitä kuuluisaa murtumispistettä (tunnen koiran jo 6 viikon päivittäisen treenin jälkeen aika hyvin ja tiedän mitä välttää).
Jos tämä tuntuu oman koiran kanssa haastavalta, se saa tuntua, eikä siihen kuu
🇺🇸 Team Winston started their separation anxiety with me on may, and we have done so much partying since! At our first assessment Winston struggled a lot even before the absence. After a month, he managed 2 minutes 40 seconds comfortable alone time and his reactions to unconfortable situations have both, slowed down and decreased.
Team Winston have been extremely committed to work for their results, and it has really paid off! ❤️ I feel privileged to follow their unique journey with lots of cheerleading and training plan management five days a week. Winston is a great example, that regardless of how hard the situation might look at first, dog's are really talented to adapt into their new environments.
At the end of the video you can see how hard he is working for better future 😄
🇫🇮 Team Winston aloitti koulutusprosessin kanssani toukokuussa. Olemme päässeet sittemmin juhlimaan saavutuksia vaikka miten paljon! Alunperin jo lähdön merkeistä voimakkaasti ahdistunut sekä harjoituksissa kaikkiin ulko-oven ääniin voimakkaasti reagoinut Winston oli rennosti yksin viime mittauksessa 2 minuuttia 40 sekuntia, vain vajaa 4 viikkoa aloituksesta. Lisäksi hänen lievään epämukavuuteen liittyvät reaktionsa ovat sekä vähentyneet, että epämukavuuden sietokyky on kasvanut huimasti.
Winstonin omistajat ovat olleet täydellisen sitoutuneita prosessiin - ja se on kyllä todella kannattanut! Minustakin on tuntunut etuoikeutetulta saada kannustaa heitä jokaisena päivänä, ja muokata koulutussuunnitelmia juuri niin yksityiskohtaisesti kuin tämä koirayksilö tarvitsee. Winston on loistava esimerkki siitä, miten upea sopeutumiskyky koirilla on kun koulutus suunnitellaan yksilölle sopivalla tavalla - huolimatta siitä, miten haastavalta lähtötilanne näyttää!
Videon lopussa voit nähdä, kuinka kovasti Winston työskentelee paremman tulevaisuutensa eteen! 😄
