Talvijumpat ovat taas alkaneet. ❄️
Juuri alettuani pohtimaan että olisipa valmis alustakäytös kätevä, muistin minun ja Kentaurin tiimiläisen eli supertaitavan @erikajajouhu kouluttaneen Kentaurille matolle menemisen. Niinpä käyttöön vaan! Olemme harjoitelleet varusteiden pukemista nelisen vuotta, ja pari ensimmäistä vuotta siinä meni tavalla tai toisella aika syvissä vesissä. Pelot ne jäävät kyllä kehoon syvälle, jos jokin. Varustaminen sinänsä onnistui kyllä, mutta mielentila muuttui sellaiseksi jota en itse ratsulleni halua, erityisesti kun hänellä oli ratsastamiseen liittyviä ahdistuksen aiheita jo aivan tarpeeksi.Varustaminen on tapahtunut meillä jo starttikäyttäytymisin, eli hänen aloitteestaan, esim. satula turpakosketuksella. Haluan kuitenkin mitata käyttäytymistä vielä enemmän, koska ratsastamisen määrä on ollut lisääntyvässä tahdissa. Meillä on nyt kaikki askellajit tempoineen ja olen siitä todella ylpeä (lähinnä hänestä), koska en ollut ihan varma voiko meidän lähtökohdista koskaan päästä siihen.Mittaan mielelläni esimerkiksi miten osallistuva käyttäytyminen muuttuu kun valinnan mahdollisuuksia lisätään alati. Kentällä vapaana varustaminen ruohopalkkion ollessa läsnä on eri asia kuin varustaa puomilla startin kautta. ☝️ Samankaltaista teen tarhassa riimun kanssa: kun hän tulee luokse, en ota riimuun jos ollaan kauempana portista. Kun hän seuraa vapaasti kävellen esim. laitumelta portille asti, pääsee mukaan. Näin käy kyllä ihan aina, myös vihreältä, ja se jo kertoo motivaatiosta yhteiseen tekemiseen. Tässä ei ole ollut muutosta ratsastuksen lisääntyessä.Minä uskon, että eläin tekee ihmisen kanssa aika luonnostaan mälsempiäkin juttuja ihan jo olosuhteiden niukkojen valinnanmahdollisuuksien vuoksi. Siksi arvostan enemmän käyttäytymisen mittaamista kuin esim. eleiden tulkitsemista yksinään. Videolla hän valitsee nyt itse mennä ravia alustalle (joka on startti esiin tulevalle tehtävälle), astua
"Saako nostaa?"
Avoimet kädet toimivat meillä vihjeenä mahdollisuudelle päästä syliin, ja kädelle peruutetaan itse istumaan. Näin sujuvaa se jo on, mutta rakenteluvaiheessa näytti kyllä varsin erilaiselta ja tökkivältä. Ketju kesti aika kauan alustaan nostohetkeen asti, vaikka kaikki palat sinänsä olivat paikallaan.
Saapuessaan neljä vuotta sitten, Hugo pelkäsi avonaisia käsiä, esineitä kädessä ja luokse kutsumista - sekä vieraita ihmisiä. Kutsuminen aiheutti täyden stopin ja käsiä näyttävät vieraat, jotka yrittivät lähestyä pelottavat kädet ammollaan, kauhistuttivat.
Koirat oppivat hyvin tarkkojakin vihjeitä. Tästä syystä on monesti helpompi opettaa uusi vihje, kuin yrittää siivota vanhoja myrkyttyneitä vihjeitä. Siksi opetin mm. luoksetulon heittämällä namia itsestäni ensin poispäin ja liitin vihjeen, eli kutsusanan, seisoen itse kylki kohti koiraa. Vieraita ihmisiä Hugo opetettiin lähestymään itse peruuttaen, koska kädet pelottivat. Nyt se tietysti näyttää vähän hassulta ja vieraita ohjeistetaan erikseen. Selän kääntäminen kun näytti etenkin aluksi ennemminkin halulta olla rauhassa. Nykyään hän kääntää selän ja peruuttaa varsin hilpeyttä herättävästi ja selkeästi vieraiden luokse.
Tätä peruuttamisperiaatetta hyödyntämällä opetin käsitargetin aiemmin myrkyttyneeseen vihjeeseen eli avoimiin käsiin. Avoimet kädet ja "saako nostaa?" on mahdollisuus nostoon ja kädelle peruuttaminen johtaa siihen. Tämä on opetettu alunperin kylkitargetilla käteen käyttäen funktionaalista palkkiota, eli esim. sohvalle pääsemisen mahdollisuutta. Tämä toimi paljon namipalkkoja tehokkaammin, vaikka niitäkin toistoja on alla. Nykyään työpisteellä tuijottamalla hän saa kädet esiin ja pääsee toimistotuoliin asiakastapaamisille, jossa häntä kyllä varsin usein tavataan.
Käyttäytymisanalyysin hienouksiin kuuluu mm. tunnistaa vihjeitä ja niihin liittyviä eläimen odotuksia, seurausten ja käyttäytym
Turhautumisen multihuipentuma: vaihteleva käyttäytyminen! Eilen onnistunut harjoitus onkin tänään jotain aivan toista. Miten ihmeessä osaaminen voi hävitä yhdessä päivässä?
Koiran hyvin omaksuttu, opittu (ts. operantti), käyttäytyminen itsessään pysyy suhteellisen samankaltaisena päivästä toiseen, mutta silloin kun harjoiteltava asia vaatii oppimisen lisäksi sietokykyä, harjoitustulos voi vaihdella päivästä riippuen isostikin.
Tiesitkö, että eläimen käyttäytyminen muuttuu ympäristön mukaan jopa enemmän kuin persoonallisuuden? Tästä syystä esimerkiksi perinteinen ajatus koiran viemisestä koulutukseen kotiympäristön ulkopuolelle eri ihmisten keskuuteen, ei ole pääasiallisesti toimiva idea. Eri ympäristöjen ärsykekuormituksen määrä ja muut hyvinvointitekijät, sekä vuorovaikutussuhde juuri tiettyyn ihmiseen vaikuttavat niin paljon, että koira voi käytännössä olla aivan kuin toinen koira eri ympäristöissä - ja eri hetkissä. Kun harjoiteltava asia vaatii koiralta sietokykyä. koira voi reagoida ympäristön vaihtelun mukana vaihtelevasti asiaan, jonka piti ihmisen mielestä olla jo opittu.
Listattuna potentiaalisia vaikuttajia:
- eilen ja tänään syödyn ruoan sopivuus ja vaikutus vatsan tuntemuksiin
- ohitustilanteiden sujuminen ja vastaantulleiden koirien vaikeustaso
- yksinoloharjoittelussa sosiaalisen yhdessäolon laatu ja määrä lähipäivinä (nk. sosiaalinen aikabudjetti)
- koiran saama liikunta ja sen vaikutus esim. turhautuneeseen ylivireyteen tai lihasjumeihin
- palauttavien ruokavirikkeiden määrä ja laatu, jotta koira pystyy palautumaan arjen aktiviteeteista
- kierrosten määrä - sekä hyvässä että pahassa. Iloinen, ylivauhdikas leikki koirakavereiden kanssa voi kulminoitua seuraavana päivänä hermoiluna esim. ohitustilanteissa tai käsittelyharjoittelussa
- lepotilanteiden mahdollisuus, esim. koiran tavanomaisena lepoaikana kyläilleet vieraat, tai vähän kaukaisemmankin rakennustyöma
Koirien adoptoimiseen ja uudelleen kotiuttamiseen liittyvissä ilmoituksissa mainitaan usein "haukkuu yksin, joten vain omakotitaloon" tai "vain paljon kotona olevaan perheeseen". Saan aiheesta viestejä aina välillä.Monella järjestöllä, muulla toimijalla ja/tai yksityishenkilöillä on jo tarkempaa tietoa eroahdistuksesta, mutta valitettavasti koiria luovutetaan myös hyvää tarkoittaen olosuhteisiin, joissa eroahdistuskäyttäytyminen voi laajentua aivan uusiin mittasuhteisiin.Monen yksinolo-ongelman hoitaminen onnistuu useissa ympäristöissä, mutta fobian kaltaisen eroahdistuksen nostaessa päätään, täysi siedättämättömyys voi johtaa hermostollisen tilan muutokseen: koira herkistyy yksinololle yhä enemmän ja kestää sitä yhä vähemmän.Äärimmilleen vietynä koira voi esimerkiksi ulvoa ja repiä esineitä jo omistajan noustessa tuolista, jos tämä on saattaanut ennakoida vessassa oven takana käymistä.Myös unet voivat olla haaste. Moni eroahdistuskoira ei nuku hyvin, sillä omistajan jatkuva tarkkaileminen on niille tärkeää. Pitkällä aikavälillä heräilemisestä koituva stressi voi kertaantua pitkäkestoiseksi toksiseksi stressiksi, joka voi aiheuttaa ongelmakäyttäytymistä muillakin elämän osa-alueilla tai sairastuttaa koiran.Eroahdistus on aina huolellista kouluttamista vaativa tila. Kouluttamisen tavoitteena on tehdä ihmisen elämän lisäksi koiran elämästä turvallisempaa ja auttaa koiraa sietämään sen arjessa pakollisia yksinolemisen hetkiä ilman, että koira keikahtaa epätasapainoon.Kaikki omistajat eivät tunne eroahdistusta tai tiedä siksi mihin sitoutuvat. Tärkeintä on siksi jakaa tietoa koirien uudelleensijoittajille: jos koiralla on taipumusta eroahdistukseen, luovuta koira vain kotiin jossa ollaan valmiita kuukausien, tai jopa yli vuoden pitkäjänteiseen työskentelyyn. Koiran sopeutumisen vuoksi koira ei välttämättä ole valmis tehokkaaseen yksinolokoulutukseen heti kodinvaihdoksen jälkeen, ja täm
