25/05/2022
Tiesitkö kuinka vapaaehtoinen pelastuspalvelu alkoi? 💚
Halusin tämän jakaa teille, sillä itselleni tästä on tullut tärkeä harrastus.
Toivottavasti pääsen vielä joskus oman koirani kanssa toimintaan mukaan. Toistaiseksi saan olla etsinnällä apuohjaajan tehtävässä.
Tänä päivänä 59 vuotta sitten toukokuun loppupuolella 24.5.1963 katosi 5-vuotias Anja Kumpurinne kotoaan Keräs-Siepistä Muonion ja Enontekiön rajalla. Vanhemmat olivat menneet aamulla maatilan töihin ja Anja jäänyt leikkimään sisarustensa kanssa. Anja oli jäänyt leikkimään pihalle, kun muut lapset olivat menneet sisälle.
Kun tyttö ei enää klo 11 vastannut vanhempiensa kutsuun eivätkä kyläläisten kanssa käynnistyneet etsinnät maastossa tuottaneet tulosta, ilmoitettiin katoamisesta klo 16 kylän ainoalla puhelimella nimismiehelle. Pienen tytön löytämiseksi järjestettiin suuri etsintäoperaatio, johon osallistui poliiseja ja rajavartijoita sekä kansalaisia lopulta yli tuhat henkilöä. Etsintä sai lehdistössä suurta huomiota ja etsijöitä sekä kalustoa tuli Etelä-Suomea myöten sekä Ruotsin ja Norjan puolelta. Viestiyhteydet hoidettiin radioilla ja käytössä oli myös 2 helikopteria ja lentokoneita.
Etsintöjen alkuvaiheessa naapuri oli kuullut Anjan äänen maastossa, m***a loukannut jalkansa rynnättyään ääntä kohden. Etsintäryhmä ja koira olivat havainnut tytön jäljet, jotka johtivat paikallisen joen vartta ylävirran suuntaan. Sää oli kuitenkin kuuma ja maasto pölisi kuivuuttaan ja koirat menettivät jäljen, joten etsintää täytyi tehdä järjestelmällisesti maastoa haravoiden.
Pitkään kestäneet etsinnät eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta, joten ne päätettiin lopetettaa 11 päivää myöhemmin 3. kesäkuuta. Lääkäreiden arvion mukaan tyttö voisi selvitä elossa 10 vrk ajan, jos saa vettä juodakseen.
Etsintöjä kuitenkin jatkettiin heti, kun kalastamassa ollut mies löysi pienen villatakin Perilänjärven lähistöstä. Lopulta etsintäpartio löysi pikku-Anjan 13 päivää myöhemmin 5. kesäkuuta hukkuneena Ounasjokivarresta Ullajoen eteläpuolelta. Hän makasi vatsallaan matalassa rantavedessä pieni pää pajun päällä, kädet kiinni pajussa ja vasen jalkaterä kiinni kivenkolossa. Tyttö oli kulkenut linnuntietä n. 35 km, m***a hänen arvellaan vaeltaneen n. 60-80 km haastavissa ja vaikeakulkuisissa maastoissa. Tyttö oli ilmeisesti kyykistynyt juomaan eikä ollut jaksanut nousta enää ylös. Hänen todettiin menehtyneen 2 tai 3 vrk ennen löytymistä.
Myöhemmin selvisi, että etsintöjen aikaan hettalainen perhe oli ollut etsintäalueella kalassa. Yöllä teltassa yöpyessään perheen isä oli herännyt lapsen itkuun ja noussut ylös, m***a todennut lastensa olevan unessa. Anjan reitti oli todennäköisesti kulkenut perheen yöpymispaikan ohitse.
Anjan kohtaloksi koitui loputtoman pitkä ja haastava erämaavaellus. Jälkikäteen tiedetään, että Anja oli ollut vielä etsinnän keskeydyttyäkin elossa. Hän oli jatkanut taivallustaan syöden maastosta talven yli selvinneitä puolukoita ja karpaloita sekä juoden puroista, m***a kukaan ei ollut uskonut hänen jaksavan niin pitkälle.
Kun 13. kesäkuuta 1963 pikku-Anjan hautajaispäivänä satoi Muoniossa ensilumi maahan, sanomalehti Kaleva kirjoitti Anjasta näin:
"Jos hän on toivottomalla eräämaavaelluksellaan aikaansaanut sen, ettei tällaista vastaisuudessa pääse tapahtumaan, on hän täyttänyt elämäntehtävänsä suurenmoisella tavalla, pikku tyttö raukka".
1964 pidettiin Vapepan perustamiskokous.
Nykyään Vapepaan kuuluu 54 valtakunnallista järjestöä ja järjestöillä on yli 1300 hälytysryhmää ympäri maan. Tehtäviinsä koulutetut vapaaehtoiset auttavat ja tukevat viranomaisia pyyteettömästi, jotta pikku-Anjan kohtaloa ei enää pääsisi tapahtumaan.
Kuva: Suvi Ikonen, Lapin Vapepa
Tarina: Suvi Ikonen ja Risto E Jokinen