11/12/2024
Minäpä kerron nyt tarinan Viirusta. Viiru on kohta täysi-ikäinen rautamummukka, joka tuli vastaanotolle käymään hyvin tumman iiriksen vuoksi. Semmonen tummunut iirishän ei välttämättä ole mikään paras homma kissalle, eikä se ollut sitä Viirullekaan: Viitat osoittivat sen suuntaan, että iiriksen pigmenttimuutokset olivat jättäneet hyvänlaatuisuuden taakseen ja pahiksen ura oli alkanut. Silmänpainekin oli jo kohonnut. Vaihtoehdot olivat aika ilmeisiä: Paremmat hiirestysmaat mummukalle, tai silmän oli poistuttava keskuudestamme. Ok, kuinka moni olisi valinnut ensimmäisen? Veikkaan, että aika moni- ja se on tosi ok vaihtoehto. Mummukka oli elänyt hyvän elämän.
Ehkä kuvasta osaattekin päätellä, että nyt ei ehkä päädytty siihen.
Miten tähän päädyttiin? No, ensinnäkään kissasta ei löytynyt kerrassaan mitään muuta vikaa. Ei kilpirauhasen liikatoimintaa, ei munuaisvaivaa, ei merkkejä kasvaimen leviämisestä. Toisekseen, tunnetteko sellaisia 80-vuotiaita rautamummuja, jotka yhä käyvät zumbassa? Tämä oli just sellainen kissamaailman zumbamummo, joka leikki menemään kuin pikkupentu. Omistaja siis teki rohkean ratkaisun punnittuaan realistisesti ja faktat huomioiden vaihtoehtoja ja päätyi silmänpoistoon. Anestesia sujui ongelmitta ja Viiru palasi kotiin ilman toista silmää. Parantuminen tapahtui nopeasti. Nyt Viiru jatkaa zumbaamista ja omistaja on iloinen valinnastaan.
Miksi kerron tämän tarinan? Ehkä siksi, että olin niin iloinen, kun leikkaus sujui hyvin ja saimme Viirulle lisää elinaikaa..tai ehkä siksi, että haluan sanoa, että vanhuus ei yksin estä anestesiaa vaikkapa hammashoitoja ajatellen (vaikka riskit voip tietysti kohota).
Äläkä ymmärrä väärin, kaikkia maailman kissoja ja koiria ei pidä alkaa leikkaamaan ja "tekemään kaikkea mahdollista" ja "tekohengittämään", jos niiden aika selvästi on tullut. M***a jos eläinlääkäri ja omistaja ovat yhdessä oikeasti sitä mieltä, että toimenpiteessä vaaka jää plussan puolelle, niin hei, miks oikeastaan ei?
M***a se oli sellainen tarina se ❤️