14/09/2024
Minna Tallberg kirjoittaa tyhjentävästi hevosten hyvinvointia lisäävistä tekijöistä, jotka ovat oikeastaan ihan perusasioita mielestäni. Näistä syistä meidänkin hepat asuvat laumoissa pihatoissa, pötköttelevät olkipedillä, laiduntavat kesäisin ja saavat tiheästi heinää automaateista talviaikaan.
Nonni, takaisin rakentaviin vinkkeihin! Tässä tulee kolme klassikkoa eli paranna hevosen hyvinvointia antamalla sille hevosseuraa, riittävästi karkearehua ja mahdollisuus kävellä ja syödä sitä sekä mahdollisuus liikkua vapaasti halutessaan, ilman ratsastajaa tai kärryjä.
Tiedän, että moni talli on perustettu karsinatalliksi ja minuakin aina hieman harmittaa karsinatallinpitäjien puolesta, kun rummutan hyvien pihattojen puolesta. Totuus on kuitenkin se, että hevoselle aivan tärkeimpien käyttäytymistarpeiden joukossa on sekä sosiaalinen käyttäytyminen että liikkuminen. Hevonen on lajina myös sellainen toimelias ja aktiivinen.
Jos hevonen tarhaa 6 tuntia vuorokaudessa ja sen kanssa puuhataan muuta 2 tuntia, karsinassaoloajaksi jää 2/3 vuorokaudesta eli 16 tuntia. Se on todella pitkä aika seistä paikallaan pienessä tilassa ja siinä ajassa voi patoutua sekä liikkumisen että sosiaalisen käyttäytymisen tarve.
Lisäksi tylsyys ja turhautuminen voi pakottaa hevosta erilaisiin häiriökäyttäytymisen muotoihin, kuten kutominen, karsinan ympäri käveleminen, kuopiminen, imppaaminen, puun pureminen, pään viskeleminen, passiivisuus, itsensä pureminen tai potkiminen, seinien potkiminen, hampaiden vetäminen kaltereita tai seinää pitkin, seinien tai ruokakupin nuoleminen jne.
Vaikka stereotyyppinen käyttäytyminen eli sellainen käyttäytyminen, jota ei näy luonnossa elävillä hevosilla ja jolla ei ole mikään selvä funktio, ei välttämättä poistu täysin kerran ilmennyttyään, se yleensä vähenee selvästi, kun hevoselle annetaan mahdollisuus toteuttaa luontaista käyttäytymistään paremmin.
Kirjoitin tuossa alussa "hyvä pihatto" ja sillä tarkoitan sellaista, jossa hevosilla on riittävästi tilaa ja resursseja, jossa hevosryhmä on vakiintunut ja sopuisa ja jossa otetaan hevosen yksilöllisyys huomioon.
Ihan omakohtaisesti olen todennut ryhmässäpidon hyödyt paljon suuremmat kuin sen haitat, ja parhaiten tuntuvat toimivan sellaiset hevosryhmät, jossa on keskenään hyvin toimeen tulevia hevosia 3-6 kappaletta per ryhmä. Kesällä laidunaikaan, kun tilaa on viisi hehtaaria ja ravintoa alussa rajattomasti ja loppukesästä yhtä vähän joka paikassa, joka vähentää sekin resurssikinastelua, ryhmäkoolla ei vaikuta olevan niin väliä, m***a talviaikaan kun tilaa on rajatummin ryhmäkoon pieneneminen on ollut selkeästi parempi ratkaisu.
Muita muutamien kymmenien vuosien kokemuksella tärkeitä juttuja ryhmäasumisessa:
- vähintään kaksi, mieluiten kolme oviaukkoa makuuhalliin, jotta kaikki mahtuvat lepoaikaan sisälle. Hevosille muodostuu ajan kanssa usein hallissa omat paikat, johon pakkautuvat lepoaikaan aina samoin päin.
- mieluummin katos kuin kiinteäseinäinen tuulikaappi, joka estää tuulen ja sateen tulon pihattohalliin: jos sisäänmeno on liian ahdas tai vaatii vaikka 90 asteen kääntymistä, käyttöaste on helposti matalampi ja pahnanpohjimmaisilla voi olla vaikeampi mahtua sisälle. Tuulikaapista olisi hyvä olla suora kulku sisälle ja mielellään vielä lisäoviaukkoja eri puolille.
- jos käytössä on olkikuivike, johon olen itse päätynyt karkearehun saannin varmistamiseksi, kannattaa laittaa myös muualle "syöntiolkea" niin, etteivät pomot vahdi sisätilaa ruokaresurssina. Kyllä, meillä asuu super-ruokaruuntautuneita hevosia kuten suomenhevosia, shettiksiä ja lusitano-andalusialaisia.
- mitä monimuotoisempi ulkotarha, sen parempi. Kumpuja, kasvillisuutta, puita, kiviäkin, sora-alueen lisäksi luonnonpohjaa, väliaita jollei tarhan muoto anna mahdollisuutta vetäytymiseen halutessa. Hevonen tykkää puuhastella ja vaikka ihmiselle soraneliö on helppohoitoinen ja hevonen puhtaampi, se on hevosen kannalta hieman yksitoikkoinen elinympäristö.
- kun ryhmään tulee uusi hevonen, lisätään muutamaksi viikoksi resursseja. Avataan laidun, vaikka se vähän tallaantuukin, annetaan enemmän heinää ja moniin eri paikkoihin, lisätään pari juomapaikkaa lisää ja tarvittaessa pidetään muutamien tuntien "pakkolepo" uudelle tulokkaalle pihatossa, jossa väliaita, jonka takana on pari kaveria seurana.
- Sopu sijaa antaa, m***a tila tekee sopua. Mitä suurempi tarha, sitä paremmin hevoset mahtuvat siihen olemaan. Jos meillä olisi 10x30 m kokoiset hiekkaneliötarhat niin nykyoloissa hyvin keskenään tuleva hevosryhmän jakamisessa pareihin olisi aikamoinen tenkkapoo. Meillä on bestiksiä, joita voisi laittaa vaikka samaan karsinaankin, m***a tuohon pikkutarhaan eivät kaikki menisi edes pareittain. Ympäristö vaikuttaa.
Eikö pihattoon ole mahdollisuus? Usein voi parantaa hevosen elinolosuhteita muullakin tavalla. Olisiko täysihoitotallilla mahdollista muodostaa hevosten sisäänottorinki, jotta hevoset saisivat ulkoilla iltaan asti? Voidaanko lisätä yöksi olkea, jotta hevoset saavat jotain naposteltavaa ilman, että lihovat tolkuttomasti? Voidaanko rakentaa heinälaatikko, jossa on korkeat reunat niin, että pohjalla voi suht turvallisesti olla triplaheinäverkon alla heinää koko karsinassaolon ajan?
Ihminen on hevosen kanssa usein vain sen pari tuntia vuorokaudessa, m***a jäljelle jää valtaosa hevosen elämästä. Mitä elämisen arvoisempaa siitä saa tehtyä, sen parempi.
