13/10/2024
Erittäin onnistunut viikonloppu takana. 🥰 Perjantaina ja lauantaina ilmankosteudet olivat sitä luokkaa, että pääsi ajamaan koiria. Kokelas Kisukin alkaa homman tajuamaan jo siinä määrin, että takana lähdöissä kiekuva Kronoskaan ei hämminkiä enää sille aiheuta.
Eilen illalla pääsin ajamaan Hatin ja Lokin upeassa sumuisessa säässä ja jäimmekin hetkeksi ihastelemaan maisemia.
Tänään oli jännittävämpi päivä kun kaivoin naftaliinista Dewin kaveriksi isänsä Ivanin pikku lenkille...
Treenipaikoille päästyä Dewin hihnan lukko aukesi ja akka viipotti reikäpäänä treenireittiä. Hetken huudeltuani se ehkä itsekin tajusi, että nyt on kevyttä menoa ja tuli kutsusta takaisin kun oli löytänyt kadoksissa olleet korvansa. Sen verran tämä episodi vaikutti, että saatuani liinoihin molemmat koirat, Dewi alkoi epätyypilliseen tapaansa riekkumaan ja kiekumaan, Ivanhan tähän ilonpitoon tietenkin lähti mukaan ja voin sanoa, että tuollaista valtavaa riekkuvaa huskyurosta on todella kiva yrittää pitää paikoillaan, varsinkin kun siinä vieressä on neiti tsemppaamassa.
Akka autoon hetkeksi rauhoittumaan ja vedettiin Ivanin kanssa pikkuhetki happea keskenämme. Tovin päästä uusi yritys ja menikin jo paljon paremmin, Dewi osasi ihan hiljaa istuen taas odottaa lähtökäskyä.
Alku meni aika kivasti, m***a hetken koiria ajettuani huomasin reittivalinnan olleen vähän väärä. Viimeaikaiset sateet oli saaneet aikaan sen, että kelirikkoa oli todella paljon, välillä (ison osan matkasta) eturengas meni syvässä mutaisessa urassa ja astinlaudat raapi maasta esiintyöntyneisiin murikoihin.
Tässä vaiheessa lie hyvä kertoa vähän lisää Ivanista. Se on tosiaan sonnin kokoinen ja vetää kuin höyryjuna. Korvat, vaikkakin tosi isot, eivät kuule mitään (muuta kuin rapisevan namipussin) ja tekevät lähinnä koristeen virkaa, joten turha odottaa, että se missään vaiheessa kyselisi, että mihin suuntaan rouva haluaa mennä ja mikä olisi sopiva vauhti. Orastava kuolemanpelko esiin ja herran haltuun koko lenkki siis! Reitillä se sentään pysyi ja Dewi sai oikeasta kohtaa käännettyä meidät takaisin päin.
Päästiin ihan kunnialla ja ehjin nahoin takaisin autolle roikuttuani kauhusta kalpeana kolmipyörän sarvissa koko lenkin. Totesin taasen itselleni, ettei kisakärryjä ole luotu tällaisille pohjille missä itse ajan koiria. 😂
Koirat ainakin näyttävät onnellisilta, itse harkitsen sydämentahdistimen lisäämistä ostoslistalle.
Toisaalla isännällä ja meidän dreeverillä Marttiksella oli mennyt mökkiviikonloppu aika mukavasti, vaikka sielläkin kelien puolesta meinasi alkuun naama kääntyä happaman puolelle. Saadaan tänäkin jouluna riistapataa ja vähän parempaa filettä pöytään, sillä lauantaina Marttikselle hienon ajon päätteeksi saatiin kaadettua nuori kauris (laitoin mustavalkoisen kuvan herkempien takia, maassa tosiaan muutakin väriä kuin maaruskaa). Marttis täytti viime kuussa vuoden. =)
Ollaan me viikonlopun aikana onneksi ehditty vähän pappakoira-Gaikonkin kanssa rentoutua ja katsoa elokuvaa.
