12/08/2024
Kollegalta erittäin hyvää ja kattavaa tietoa kaviokuumeesta.. kannattaa lukea
Sosiaalisessa mediassa on ollut viimeaikoina huomiota herättävän usein esillä erilaisia käsityksiä kaviokuumeen hoitoon liittyen. Aiheen käsittelyyn liittyy joitakin virheellisiä olettamuksia ja uskomuksia siitä, mitä kaviokuumeessa oikein tapahtuu, ja kuinka kaviohuollon ammattilaiset pystyvät olemaan apuna erilaisissa kaviokuumeeseen liittyvissä tilanteissa. Olen törmännyt viimeaikoina sosiaalisessa mediassa sen verran useasti vääriin väitteisiin/olettamuksiin kavionhuollon ammattilaisten toiminnasta kaviokuumeen hoidossa, ja myös väärin käsityksiin siitä, mitä kaviokuumeessa oikeastaan tapahtuu ja mitä se kavioiden kannalta tarkoittaa, että koen tärkeäksi avata asiaa hieman.
Jos hevosen alaraajan ja kavion rakennetta ja toimintaa alkaa miettimään tarkemmin, huomaa sen olevan itseasiassa aika uskomaton biomekaaninen rakennelma. Useita satoja kiloja painava eläin seisoo – ja ennen kaikkea liikkuu – kokoonsa nähden pienen pinta-alan päällä. Hevosen liikkuessa yhteen kavioon kohdistuu moninkertainen voima hevosen painoon suhteutettuna. Kun kavio osuu maahan, maakontaktissa ovat kavion ulkoiset kuolleesta sarveissolukosta muodostuneet kavion osat; seinämän alapinnasta ja valkoviivasta muodostuva kannatinpinta, kavion takaosassa oleva säde, ja kavion holvikkuudesta riippuen enemmän tai vähemmän myös antura. Nämä ovat ne rakenteet, jotka meidän on mahdollista nähdä katsoessamme paljaan kavion pohjaa. Kavio ei ole kokonaisuudessaan kuollutta sarveissolukkoa, vaan kavion sarveisosien solukot muodostuvat elävissä, verisuoniston ja hermotuksen sisältämissä kavion sisemmissä rakenteissa. Sarveiskavio uudistuu koko hevosen elämän ajan, ja se näkyy kavion kasvamisena. Sarveiskavion sisällä on erittäin tiheästi verisuonitettu ja hermotettu rakenne. Verisuoniston kautta kavion sarveissoluja muodostavat solukot saavat tarvitsemansa ravinteet uuden solukon muodostamiseen eli kavion kasvuun. Kavion sisällä muiden rakenteiden suojaamana ja tukemana on verrattain pieni luu nimeltä kavioluu.
Kavion seinämä koostuu kolmesta kerroksesta, joista uloin on erittäin ohut kiillekerros. Keskimmäinen seinämän osa muodostaa suurimman osan seinämästä, ja sisimpänä osana seinämää on sarveislamellirakenne. Kavion sisällä olevan kavioluun etuseinämään liittyy puolestaan sensitiivinen, eli hermotettu ja verisuonitettu, lamellirakenne, joka sijoittuu lomittain kavionseinämän sarveislamellien kanssa muodostaen pinta-alaltaan kavion kokoon nähden suuren lamellien välisen liitoksen, joka toimii kavioluun ripustuksena tai kannakointina. Lamellirakenteen pinta-ala olisi tasoksi avattuna noin neliömetrin kokoinen kussakin kaviossa. Kavioluu on siis hevosen jalan alin luu, joka on lamelliliitosrakenteella kannakointu kavion seinämään, johon kohdistuu kavion maahan iskeytyessä hetkellisesti hevosen massaan verrattuna moninkertainen voima. Kavioluun alla ei ole mitään rakennetta, joka estäisi kavioluun painumisen anturarakenteita vasten, vaan kavion seinämän suunnan mukainen ripustus on ainoa rakenne, joka estää kavioluun liikkumisen pois oikealta paikaltaan. Toisinsanottuna tämä kahden lamellirakenteen välinen liitos kavioiden seinämän sisimmässä kerroksessa kannattelee koko hevosen painoa kavioiden varassa. Kavioluun alapintaan kiinnittyy muita pehmytkudosrakenteita kuten jalan syväkoukistajajänne ja kavionivelen rakennetta tukeva sädeluun ligamentti. Kun hevonen liikkuu, syväkoukistajajänteen kiristyminen on vastuussa kavionivelen koukistamisesta.
Edellä kuvatun kaviorakenteen anatomian ja toiminnallisuuden ymmärtäminen on oleellisessa roolissa kaviokuumeen ymmärtämisessä ja sen aiheuttamien vaurioiden minimoinnissa. Kaviokuumeessa on pohjimmiltaan kysymys sensitiivisen lamellirakenteen tulehdustilasta sekä kavion verenkierron häiriintymisestä. Kaviokuume iskee siis suoraan siihen ainoaan rakenteeseen kaviossa, joka pitää kavioluun oikealla paikallaan ja oikeassa asennossa, ja myös sitä kyseistä rakennetta uudistaviin soluihin, eli soluihin, joiden tehtävä on tuottaa uusia seinämän lammelliosan soluja. Vauriot tapahtuvat solutasolla kriittisessä rakenteessa, jonka tehtävä on kannatella koko hevosen paino (ja hevosen liikkuessa painoa moninkertaisesti suurempi voima) kavion maakontaktissa olevien ulkoisten osien varassa. Nämä vauriot tarkoittavat käytännössä kavioluun paikallaan pysymisen kannalta kriittisen lamelliliitosrakenteen heikkenemistä; sensitiivisen ja sarveislamellin välinen liitos pettää. Tila aiheuttaa kipua kavioiden hermotetuissa rakenteissa, ja myös näkyviä muutoksia.
Kaviokuumeen näkyvät vaiheet ovat akuutti ja krooninen vaihe. Akuuttia vaihetta edeltää kehittymisvaihe, jonka aikana näkyviä oireita ja vaurioita aiheuttava tilanne jo alkaa kehittyä. Kaviokuume voi olla alkuperältään esimerkiksi metabolinen, hormonaalinen tai mekaaninen. Akuutti ja krooninen kaviokuume ovat termejä, jotka kertovat, missä kohti kaviokuumeen aikajanaa ollaan menossa. Määrittelemällä tila joko akuutiksi tai krooniseksi kaviokuumeeksi ei siis kuvaa kyseisen tapauksen vakavuutta, vaan yksinkertaisesti vain sitä, millainen aika näkyvien oireiden alkamisesta on kulunut. Akuutissa vaiheessa oleellisinta on kivun vähentäminen kipulääkkeellä, karsinalepo pehmeällä alustalla sekä kavioluun tukeminen. Jos kaviot on hoidettu säännölisesti ammattilaisen toimesta, ei tässä vaiheessa usein juuri muuta tehdä kuin tuetaan kavioluuta pysymään oikeassa asennossa asentamalla sen alle väliaikaisesti tukea, ja mahdollisesti vuolemalla kaviot rakenteenmukaisesti ja maltillisesti, mikäli edellisestä vuolusta tai kengityksestä on jo niin pitkä aika, että vuoleminen tässä tilanteessa on järkevää, ja edellyttäen että hevonen on niin kivuton, että kavioiden vuoleminen ylipäätään on mahdollista.
Toisin kuin nyt viimeaikoina on sosiallisessa mediassa nähty väitettävän niinsanottuna ”yleisenä totuutena”, kengittäjät eivät jätä kantoja korkeiksi ja lyhennä varvasta, vaan kuten jo mainitsin, kaviot vuollaan rakenteen mukasesti, tarkoittaen sitä, että sivuttainen varvasakseli on suora, kavio on suora myös mediaali/lateraali-suunnassa, ja kavioluun asento on anatomisesti oikea. Tämän joutuu kentällä työskenneltäessä tekemään useimmiten ilman mahdollisuutta saada kavioista röntgenkuvia. Kavioiden röntgenkuvista on iso hyöty arvioitaessa anturan paksuutta, varpaan pituutta ja kaviokuumeen aiheuttamia mahdollisia muutoksia kavioluun asennossa. Kaikelle, mitä tehdään, on anatomiset perusteet. Jos akuutissa vaiheessa vuollaan varvas liian lyhyeksi ja jätetään kannat liian korkeiksi, aiheutetaan suurempi paine varpaan alueelle, eli juuri sinne, missä on toisaalta kavioluun kärki, ja myös varvasalueen ruununraja, joihin molempiin kohdistuu suurempi voima, jos kavion asento on liian pysty, ja kaviokuumeen aiheuttamat vauriot saattavat olla näin ollen suuremmat. Tämä voi johtaa kavioluun painumiseen alaspäin. Jos taas kavion kannat vuollaan alemmas, ja jätetään varvas pitkäksi, pitkä varvasseinämä aiheuttaa hevosen liikkuessa suuremman vipuvoiman kohdistumisen vaurioituneeseen seinämän ja kavioluun yhdistävään lamelliliitosrakenteeseen heikentäen liitosta entisestään. Pitkän varpaan tiedetään tutkimusten perusteella lisäävän syväkoukistajajänteeseen kohdistuvia voimia hevosen liikkuessa, joten sama ilmiö aiheuttaa suuremman vipuvoiman myös kaviokuumeen heikentämään lamelliliitosrakenteeseen, koska syväkoukistajajänne kiinnittyy kavioluun pohjaan. Tämän seurauksena kavioluu saattaa kääntyä (rotatoitua) niin, että sen kärki kääntyy kohti anturaa. Kavioluun oikeaa asentoa on siis tärkeä tukea tavalla tai toisella kaviokuumeen akuutissa vaiheessa sekä kavioluun alaspäin painumisen että rotaation ehkäisemiseksi. Hevonen saattaa kuitenkin myös itse haluta seisoa asennossa, jossa se saa kavioiden varvasosat upotettua pehmeässä alustassa syvemmälle alustaan, jolloin se vähentää syväkoukistajajänteen kautta kavioluuhun kohdistuvaa vetoa. Ennen kaikkea akuuttia kaviokuumetta epäiltäessä on ensiarvoisen tärkeää saada yhteys eläinlääkäriin mahdollisimman nopeasti kaviokuumeen diagnoimiseksi ja kipulääkityksen aloittamiseksi. Kavionhuollon ammattilaiset eivät ole eläinlääkäreitä, eivätkä tee diagnooseja, vaan heidän tehtävänsä on kyseisessä tilanteessa kehoittaa hevosen omistajaa olemaan yhteydessä eläinlääkäriin mahdollimman nopeasti.
Kroonisesta kaviokuumeesta puhuttaessa tarkoitetaan tilannetta, jossa kavioluun asento on muuttunut kaviokuumeen seurauksena. Röntgenkuvassa se näkyy kavioluun rotaationa ja/tai laskeutumisena, ja ulkoisesti se voi näkyä kavioissa ruununrajan painumisena ”kuopalle”, varvasseinämän virsuuntumisena ja kasvamisena ikäänkuin ”lippana” eteenpäin sekä kantojen voimakkaampana kasvuna varpaaseen verrattuna. Pohjasta päin katsottuna kaviossa on tyypillisesti näkyvissä venynyt valkoviiva ja madaltunut, kenties kavioluun kärjen kohdalta ruhjeinen antura. Voimakkaammin kasvavien kantojen madaltaminen vuolulla kroonisessa kaviokuumetapauksessa ei ole mikään uusi keksintö, niinkuin monesta asiaan viittaavasta sosiaalisen median viimeaikaisesta julkaisusta voisi päätellä. Useilla julkaisuilla luodaan mielikuvaa, että ennen kannat on jätetty kaviokuumehevosilla liian korkeiksi (kengittäjien toimesta), ja se on ollut syynä kavioluiden asentomuutoksiin. Ammattitaitoinen kengittäjä, kengitysseppä tai vuolija on tuntenut aikasemminkin, ja tuntee edelleen, kavion anatomian ja ymmärtää jalan ja kavion liikemekaniikan ja perustaa tekemisensä tutkittuihin faktoihin.
Se, mikä tällä hetkellä monessa vastaantulevassa julkaisussa on uutta, on väite siitä että kaviokuumekavion varvasseinämän täytyy antaa kasvaa lippamaisena ulokkeena. Joissakin asiaan liittyvissä julkaisuissa kielletään jopa fysiikan lait väittämällä, että pidempi vipuvarsi (eli siis kavion seinämä) ei aiheuta suurempaa vipuvoimaa rakenteeseen johon voima kohdistuu (seinämän vaurioituneeseen lamelliliitosrakenteeseen tässä tapauksessa). Ymmärtääkseen hevosen jalan liikettä ja sen aiheuttamia kavioon ja yleisemmin muihinkin jalkojen rakenteisiin vaikuttavia voimia on ymmärrettävä myös hieman perusfysiikkaa. Räikeimmillään julkaisuissa ohitetaan hevosen jalkojen liikkumistapaan oleellisesti liittyvä kavion ylipyörähdys (break over) ja siihen liittyvät asiat ja todetaan sen olevan merkityksetön seikka. Ylipitkän varvasseinämän suosimista ei pysty perustelemaan edes sillä, että seinämärakenteen heikentäminen on epätoivottavaa, koska ylipitkä varvasseinämä, syväkoukistajajänteen vedon aiheuttama suurempi lamelliliitosrakenteeseen kohdistuva vipuvoima ja sen seurauksena vielä lisää venynyt lamellirakenne heikentävät seinämää jo sellaisenaan.
Ammattieettisesti pidän kyseenalaisena myös tapaa luoda mielikuvaa omasta osaamisesta ja asiantuntemuksesta väittämällä muiden ammattilaisten toimintatapoja vääriksi ilman minkäänlaisia tieteeseen pohjautuvia perusteluita esittämilleen vaihtoehtoisille metodeille.
Tämä kirjoitus ei ole kaiken kattava tietopaketti kaviokuumeesta, m***a toivon tämän avaavan kaviokuumeen hoitoa kavioammattilaisen näkökulmasta katsottuna. Jos kiinnostuit asiasta enemmän, kannattaa perehtyä alan ammattikirjallisuuteen sekä artikkeleihin ja julkaisuihin, joissa on selkeästi ilmoitettu mistä lähteistä julkaisussa esitetyt tiedot ovat peräisin. Esimerkiksi The Equine Documentalist on hyvä sivusto ottaa seurantaan kavioasioiden kiinnostaessa. Sieltä löytyy vaikkapa seuraava kaviokuumeeseen liittyvä artikkeli: https://www.theequinedocumentalist.com/post/laminitis-pictures-and-x-rays-speak-a-thousand-words
Tässä julkaisussa olen käyttänyt tietolähteenä Hevostietokeskuksen Kaviokuume-artikkelia (https://hevostietokeskus.fi/i/terveys/vammat-ja-sairaudet/kaviokuume), menossa olevien opintojeni luentomateriaaleja kavion rakenteesta (Jay Tovey, Farriery Tuition Ltd) ja kaviokuumeesta (Sarah Logie, Farriery Tuition Ltd) sekä kappaleita 2 ja 3 julkaisusta Explaining Laminitis and its Prevention, Robert A Eustace BVSc Cert EO Cert EP FRCVS, The Laminitis Clinic, Mead House, Dauntsey, Chippenham, Wilts. SN15 4JA. England
Julkaisun kuva on muokattu omista opiskelumuistiinpanoistani.
